Siirry pääsisältöön

Kirjabloggaajien joulukalenteri, luukku 23: Jouluihme eli Magic Miken toinen tuleminen




Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan ja punahilkan ja sudenkin harmaan,
mutta
muistatko Magic Miken?

Blogissani syksyllä 2014 esiintynyt nuorukainen tekee tässä kalenteriluukussa uuden esiintulon.

*
 
Niitä asioita tapahtui. Pahoja asioita.
Pommeja. Aseita. Hyökkäyksiä.
Ne tulivat, mutta eivät löytäneet meitä piilostamme.
Yöllä lähdimme matkaan.
Sille ei ole sanoja.
Paljon muullekaan ei ole sanoja.
Voi mennä monta vuotta, että sanat tulevat.
Ehkä eivät edes tule.

Nyt ollaan täällä kaukana pohjoisessa.
Ei meitä haluta tänne.
Ne sanoo: menkää kotiinne.
En sano, että koti on kivikasa vain.
Nizar itkee unissaan. Ulkona on valkoista. Sitä sanotaan lumeksi.

*
lähettänyt Magic Mike 7.12.2015 klo 23.30
joo nyt riittää puhe. #teko tapaan huomenna soturin ja lähtee. siitäs saavat #kunnia #isänmaa #whitepower

 *
Amira näkee Nizarin leikkivän lumikasassa. Näkee riemun pojassaan pitkästä aikaa. Lumiaura lähestyy ja kun Amira katsoo ikkunasta uudestaan Nizaria ei enää näy.

*
Klo 17.30 Amira kaivaa paljain käsin lumikasaa.
Klo 17.30 ohi kulkee mies
Klo 17.30 ohi kulkee nainen
Klo 17.30 ohi kulkee ihminen, toinen, kolmas, neljäs
Klo 17.30 Amiran kädet on punaiset. Amira kaivaa.
Klo 17.30 ohi kulkee perhe ja lastenrattaat
Klo 17.30 ohi kulkee toinen mies ja kolmas nainen
Klo 17.30 Magic Mike lähestyy.
Klo 17.30 ohi kulkee lisää porukkaa
Klo 17.30 Magic Mike kävelee Amiran ohi.
Klo 17.30 Magic Mike pysähtyy ja kävelee takaisin Amiran luokse.
Klo 17.30 Magic Mike kaivaa puhelimen taskustaan ja kuvaa videon.
Klo 17.30 Paikalla on myös tuntematon tummahupparinen mies, joka hänkin kuvaa videon.
Klo 17.30 Magic Mike kävelee poispäin. Pysähtyy. Näkee, että tummahupparinen seisoo Amiran vieressä kaivamassa lapiolla.

Amira pitää sylissään itkevää Nizaria.

*

Magic Mike menee kotiinsa, riisuu tumman hupparinsa ja lataa videon nettiin.

lähettänyt Magic Mike 8.12.2015 klo 17.55.
Siinä se kaivaa rottaansa hangesta. #isänmaa  #painukaatakaisinsinnemistäolettetulleet

*

Seuraavana päivänä Magic Mike avaa tietokoneen ja katsoo omaa postaustaan. Siinä hän näkee itsensä pelastamassa Nizaria lumikasasta.


Hyviä jouluihmeitä itse kullekin säädylle!



Huomenna voit käydä avaamassa joulukalenterin Oksan hyllyltä. Eilisen luukkuun  pääset kurkistamaan Hyllytontun höpinöitä -blogissa







Kommentit

  1. Jouluna uskomme ihmeisiin. Hyvää Joulua Omppu!

    VastaaPoista
  2. Hyvää joulua Margit ja tapaamisiin ensi vuonna!

    VastaaPoista
  3. Aikamme tulitikkutytöt ja -pojat mielessämme - kiitos. ihmeellistä jouluaikaa!

    VastaaPoista
  4. Terve taas Magic Mike, tämähän meni hyvin. Hyvää joulua!

    VastaaPoista
  5. Jännittävä kertomus. Onneksi Nizar löytyi ennen kuin tukehtui.
    Magic Mike on kiinnostava tyyppi.
    Hyvää joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin katsotaan, miten MM:n elämä tästä sukeutuu. Hyvää joulua Marjatta!

      Poista
  6. Hui! Jännitystä jouluun! Hyvää joulua <3!

    VastaaPoista
  7. Hurja tilanne. Huh. Tässä tiivistyy nykymeno ja joulun taika. Hienosti tiivistät tunnelman.

    Hyvää joulua, Omppu! <3

    VastaaPoista
  8. Omppu ihanainen, tiesin, että säväytät joulukalenterissakin! <3

    Rauhallista ja hyvää joulunaikaa sinulle! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä