Klassikko, jota kukaan ei ole aiemmin lukenut - George Sand: Hiidenlampi * KLASSIKKOHAASTE

Blogini Facebook-sivun taustakuvana on kuva George Sandin patsaasta. Otin sen muutama vuosi sitten Luxembourgin puistossa, jolloin minulla ei vielä ollut aavistustakaan, että jonain päivänä perustaisin kirjablogin. Koska tämä kuva kuitenkin on "vartioinut" Facebookin blogipostauksiani kohta jo viisi vuotta, lienee mitä suurin oikeus ja kohtuus ottaa tarkastelun alle myös George Sandin kirjallista tuotantoa. Niinpä valitsin tämän kesään klassikkohaastepostauksen kohteeksi George Sandin romaanin Hiidenlampi (La mare au Diable, 1846).

Sandin  romaanin vuonna 1924 ilmestyneen suomenkielisen laitoksen on kustantanut Karisto ja tämä teos on Kariston klassillisen kirjaston osa nro 27. Vaikka teos on melko huonossa kunnossa, vaikuttaa joka tapauksessa siltä, että olin lukemani kappaleen ensimmäinen lukija, sillä osa kirjan sivuista oli vielä avaamatta ja jouduin "korkkaamaan" ne kirjeveitsellä.

*

George Sand (oikealta nimeltään Amantine Lucine Aurore Dupin) oli ranskalainen kirjailija, joka eli vuosina 1804-1871. Sand on tunnetuin ranskalaisista 1800-luvun naiskirjailijoista ja hänen tuotantonsa on huomattava käsittäen yli 100 kaunokirjallista teosta. Niistä kymmenkunta on myös suomennettu. Lisäksi Sand kirjoitti myös kirjallisuuskritiikkejä ja poliittisesti painottuneita tekstejä. Omasta kirjahyllystäni löytyy Hiidenlammen lisäksi yli 700-sivuinen Taiteilijattaren tarina (Consuelo 1842-43).

Taiteilijattaren tarinan alkusanoissa Tuomas Anhava toteaa, että alunperin Sand alkoi kirjoittaa, koska tarvitsi rahaa jätettyään aviomiehensä. Hänen julkaisutahtinsa - kenties juuri rahapulasta johtuen - oli kova ja vuoden aikana häneltä saattoi ilmestyä muiden kirjallisten töiden lisäksi kaksikin romaania. Niinpä kun Sandin teokset päätettiin koota yhteen oli tuloksena 109 nidettä.

Hiidenlammen johdannossa teoksen suomentaja Edwin Hagfors kirjoittaa, että Sandille "oli kohtalo varannut pitkän, vaiherikkaan ja enimmältä osaltaan levottoman elämän." Hagfors viitannee ainakin osin Sandin moniin miesystäviin, joista tunnetuin on säveltäjä Frédéric Chopin, mutta hänet nähtiin myös monen muun aikansa merkkimiehen - mm. Alfred de Musset'n ja Franz Lisztin - käsikynkässä jos toki osa näistä suhteista oli pelkästään "intellektuaalista laatua."

Hagfors jakaa Sandin romaanit kolmeen ryhmään: rakkausromaanit, sosialiset (sic!) romaanit ja talonpoikaisromaanit, joista hänen mukaansa kirjallisesti merkittävimpiä ovat viimeksi mainittuun ryhmään kuuluvat teokset ja joihin hän myös Hiidenlammen liittää. On totta, että Hiidenlammessa kuvataan talonpoikaiselämää, mutta myös rakkaus ja kirjoitusajankohdan käsitykset paitsi romanttisesta rakkaudesta kuin avioliitostakin ovat tässä romaanissa keskeisellä sijalla.

Nykylukijana arvostan Hiidenlammessa erityisesti Sandin luomaa maailmankuvaa. Eräänlaista viattomuuden aikaa, jolloin teoksen päähenkilöiden talonpoika Germainin ja hänen naapurinsa tyttären Marien motiivit ovat puhtaita ja jaloja sekä toisen edun oman edun edelle asettavia. Hiidenlampea lukiessa tein virkistävän aikamatkan Ranskan maaseudulle ja löysin ihmisiä, joilla oli korkea moraali ja vilpitön sydän.

Hiidenlammen rakenne on mielenkiintoinen. Se alkaa Sandin kirjoittamalla johdannolla, jolle hän on antanut nimeksi "Tekijä lukijalle", ja jossa hän mm. toteaa, että taide on "aatteellisen totuuden etsimistä." Johdantoa seuraa itse tarina, joka päättyy siihen, että Germain ja Marie erinäisten rakkausväärinkäsitysten jälkeen saavat toisensa. Heidän häänsä ja niihin liittyvät perinteiset tavat ja menot on sen sijaan kuvattu itse tarinaa seuraavassa liitteeksi nimetyssä osiossa. Vaikuttaakin siltä, että Sand on halunnut merkitä muistiin traditionaalisia ranskalaisia maalaishäihin liittyviä tapoja ja liitteessä myös kommentoidaan sekä näiden tapojen paikallisuutta että niissä tapahtuneita muutoksia.

Itse tarina on melko simppeli. Germain on leski ja hänelle on löydettävä uusi puoliso. Appiukkonsa kehotuksesta Germain matkustaa naapuriseudulle tapaamaan varakasta leskeä ja matkalle hän ottaa mukaansa Marien, jonka on määrä mennä palvelukseen samalle seudulle, jonne Germain on matkustamassa. Matkalla osoittautuu, että 16-vuotias Marie on joka tavalla ihmeen hyvä ja erityisesti hänen kykynsä toimia Germainin mukana olevan pojan kanssa saa tämän tunteet Marieta kohtaan syttymään.

Hiidenlammessa Sand aikansa kirjoitustapojen mukaisesti puhuttelee lukijaa ja kiinnittää hänen huomiotaan ja välillä pyytelee anteeksi, että tekee poikkeamia teoksen varsinaiseen aiheeseen.

Peltomiehestä puhuessani annoin houkutella itseni poikkeamaan näin aiheestani. Juuri erään peltomiehen tarinan aion sinulle kertoa, ja kerron sen sinulle aivan kohta.

Hiidenlampi on täynnä nykynäkökulmasta tarkasteltuna suloista viattomuutta ja siinä korostuu maalaiselämän ja "alati kauniin, nuoren ja auliin" luonnon ihannointi. Sitä lukiessa voi melkein tuntea   heinien kutituksen ja Germainin hevosen kavioiden nostattaman pölyn. Teos herätti minussa nostalgisia tunteita jotakin sellaista kohtaan, jota itse en ole koskaan kokenut.

Hiidenlampi on hyvä esimerkki klassikosta, jonka lukeminen on kaikkea muuta kuin puisevaa. Pitäisi olla todellinen kivisydän, jotta tämän romaanin lempeät ihmis- ja luontokuvaukset eivät tekisi vaikutusta. Koska teos sisältää myös paljon tietoa menneiden vuosisatojen ranskalaisista häätavoista on se myös tärkeää tapahistorian muistiin kirjaamista. Sandin romaani on kuin kerran kesässä tehty pulahdus unohdettuun metsälampeen, jonka vesi on ihmeen virvoittavaa.



George Sand: Hiidenlampi (1927)
186 sivua
Ranskankielinen alkuteos: La mare au Diable, 1846
Suomentanut Edwin Hagfors
Julkaisija: Karisto

Vuonna 1970 Karisto julkaisi Hiidenlammesta uuden painoksen