lauantai 16. helmikuuta 2019

Boring, boring, boring - Tara Westover: Educated (Opintiellä)

On täysin Sivumennen-podcastin syytä, että tulin ostaneeksi ja lukeneeksi Tara Westoverin muistelmateoksen Educated (suom. Opintiellä). Jonna Tapanainen ja Johanna Laitinen nimittäin puhuivat tästä kirjasta erittäin kiinnostavasti.

Kuten varmaan huomasit kirjoitin edellä "syytä" sen sijaan että olisin kirjoittanut "ansiota." Siitä voi päätellä. Jotain.

Ei ole liioiteltua väittää, että Westoverin teos oli aika paha pettymys. Teos alkoi mielenkiintoisesti, mutta jumittui kuvaamaan Westoverin lapsuustapahtumia, joiden karmeus olisi kyllä tullut vähemmälläkin selväksi.

Tara Westover varttui Idahon sydänmailla ääriuskonnollisessa perheessä, joka käytännössä tarkoitti sitä, että koko ulkopuolisen maailman tulkittiin olevan salaliitossa heitä vastaan. Tästä johtuen lasten ei haluttu käyvän koulua ja sairaudet ja vammat hoidettiin yrteillä. Perheen ylin auktoriteetti oli Westoverin psyykkisesti epävakaa ja väkivaltainen isä, jonka luonteenpiirteet siirtyivät myös erityisesti yhdelle Westoverin veljistä.

Westover kuvaa, miten isä varustaa perhettään katastrofin varalle ja omaksuu elämänohjeensa äärimmäisen tiukasta raamatuntulkinnasta. Sukupuoliroolit ovat tiukat, eikä niitä sovi kyseenalaistaa. Naisen tehtävä on palvella miestä ja pukeutua peittävästi muiden ihmisten katseilta.

Jos Educated olisi fiktiota sitä olisi helppo syyttää epäuskottavuudesta. Sen sijaan on mahdotonta kyseenalaistaa sitä väkivallan määrää, jota Westover isänsä ja veljensä taholta koki, koska kyse on hänen omasta elämästään. Sanonta "vähemmän on enemmän" pitää kuitenkin Educatedin kohdalla paikkaansa ihan harvinaisen hyvin. Kun Westover kuvaa, miten huonosti isä ja veli häntä kohtelevat kerta toisensa jälkeen huomaan kauhukseni pääni päälle muodostuvan puhekuplan, jossa lukee boring boring boring. Edellisestä päättelen, että taidan olla aika huono ihminen.

Kirjassa onnettomuuksia tai "onnettomuuksia" tapahtuu runsaassa määrin paitsi Westoverille itselleen myös muille perheenjäsenille. Normaali ihminen olisi vastaavissa olosuhteissa kuollut jo moneen kertaan, mutta Westovereilla on yliluonnollinen ja ihmisfysiikan lait ylittävä selviytymiskyky, joka pitää heidät hengissä kerta toisensa jälkeen.

Somessa olen törmännyt useihin mainintoihin siitä, miten hyvä Westoverin kirja on. Mieleni tekee kysyä, että tekeekö kyseisten lukijoiden mielestä kirjasta hyvän se, että lukija pääsee tirkistelemään toisen ihmisen kurjuuteen ja todistamaan, miten Westover pahoinpidellään yhä uudestaan? Edelliseen kysymyksen harva halunnee vastata myöntävästi. Sen sijaan voi todeta vaikka, että Educated on huima selviytymistarina, jota se tietysti onkin.

Westover kiinnittää korostuneesti huomiota siihen, että hän on pyrkinyt kertomaan tapahtumat niin todenmukaisesti kuin on mahdollista. Paikoin hän kuitenkin joutuu toteamaan, että joku/jotkut hänen sisaruksistaan muistavat asiat toisin. Hämmästystä herättää myös se, että kirjaan on otettu lainauksia Westoverin läheisiltä, mutta niitä ei kuitenkaan ole esitetty sanatarkkoina lainauksina, vaan ne on esitetty parafraasien kautta. Miksi näin on tehty jää arvoitukseksi, mutta minulle tulee väkisinkin mieleen, että "lainauksia" on muokattu niin, että tukevat paremmin Westoverin tarinaa. Ehkä asialla ei ole merkitystä, mutta se herättää joka tapauksessa kummastusta, kun toisaalla teoksessa Westover nimenomaan korostaa, että hän on pyrkinyt niin suureen totuudellisuuteen kuin mahdollista.

Perheoloista ja kasvutaustastaan johtuen Westover oli täysin tietämätön maailmanmenosta. Kun hän onnistuu saamaan opiskelupaikan käy ilmi, että hän ei ole kuullut koskaan esim. holokaustista. Educated osoittaakin, että lapsen näkemys maailmasta ja sen ilmiöistä muovautuu niin hyvässä kuin pahassakin hänen elinympäristönsä kautta. Samasta asiasta kertoo mielenkiintoisesti myös esimerkiksi Emma Donoghuen romaani Huone (The Room).

Sivumennen-podcastissa mainittiin, miten Westover koki itsensä yliopistossa usein eräänlaiseksi kuokkavieraaksi ikään kuin hänellä ei olisi ollut oikeutta opiskella kyseisessä oppilaitoksessa. Tässä kohdin Tapanainen ja Laitinen kertoivat myös omista vastaavanlaisista kokemuksistaan ja kuunnellessani podcastia lisäsin tähän samaan "pankkiin" omat tuntoni. Minullakin oli yliopistossa usein tunne, että olin huijari, joka ennen pitkää jäisi kiinni. Vahva vahtimestari tulisi ja heittäisi minut pihalle. Oli vaikea uskoa, että minulla todellakin oli pääsykokeiden kautta hankittu oikeus opiskelupaikkaani puhumattakaan siitä, että olisin oikeasti ollut saamieni arvosanojen väärti.

Educatedilta odotin erityisesti jaksoa, jossa kuvataan Westoverin opintoja ja hänen taisteluaan omien riittämättömyyden tunteiden kanssa. Kun kirjassa vihdoin päästiin tähän vaiheeseen olin valitettavasti jo niin kaikkien Westoverin kuvaamien väkivallan tekojen kyllästämä, että opiskelua kuvaava jakso ei enää herättänyt suurempaa mielenkiintoa.

Luulen, että Educated on kirja, joka on tärkeä ennen kaikkea Westoverin itsensä kannalta. Sitä on useammassakin yhteydessä verrattu Jeanette Wintersonin muistelmateokseen Why be happy when you could be normal, josta itse bloggasin kesällä 2017. Vaikka sinänsä ymmärränkin näiden kahden teoksen vertaamisen toisiinsa en ole valmis puhumaan niistä edes samassa kappaleessa.



Tara Westover: Educated (suom. Opintiellä)
384 sivua
Windmill Books (2018)

16 kommenttia:

  1. Jes! Minustakin tämä oli vähän diipadaapaa ja pettymys. Kuuntelin äänikirjana ja kyllä tämä otteessaan piti, mutta (kuten lyhyesti blogiini kirjoitin), on koko kirja kuin paranneltua misery litiä. Koulutus ja opiskelu jäävät tässä sivurooliin, kun koko ajan tavallaan pakotetaan lukija päivittelemään Westoverin perhettä.

    Mutta tätä vasten seuraavat luetut, keskinkertaisetkin, tuntuivat hyviltä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla vaikutti tämän lukemiseen paljon se, mitä tästä Sivumennen-podcastissa puhuttiin ja osin siksi odotin hieman eri juttuja tältä kirjasta kuin mitä tämä enimmäkseen käsitteli. Sitten kaikki tuo, että toisaalta pyritään todistamaan, että kaikki on totta, mutta sitten taas ei siteerata sähköposteja suoraan, vaan parafraasataan. Herättää kummastusta.

      Poista
  2. Kiitos kun luit tän puolestani.

    Oon seuraillut tän kirjan ympärillä pyörivää hypeä jo pidempään, tää on näkynyt paljon myös muualla somessa ja blogimaailmassa kuin vain kirjablogeissa. Alusta asti kirjassa on ollut jotain mikä on vähän epäilyttänyt, mutta tää sun postaus nyt vahvisti fiilistä, että ehkä ennakkoaavistukseni on oikeassa, ja tää ei ole minunkaan kirjani. Sen sijaan voisin nostaa lukulistalle tuon mainitsemasi Wintersonin teoksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Winterson kannattaa todella lukea. Se teki muhun tosi suuren vaikutuksen ja sen takia tuntuu vähän oudolta, että Westoverin kirjaa verrataan siihen ikään kuin todisteltaisiin, että Educated olisi yhtä lailla mainio teos, jota se mun mielestä ei ole, vaan siinä on moniakin ongelmia. Toki aina kannattaa hankkia oma mielipide, eikä luottaa muihin.

      Poista
  3. Kiitos varoituksesta! Olen ihmetellyt, onko tämä selviytymistarina jotenkin kaunokirjallisesti erityisen onnistunut, kun tästä niin kohistaan. Ei ilmeisesti ole. Sain tämän just kirjastosta, ja odotin tästä hiihtoloman "lukusukkulaa". Onneksi on muutakin luettavaa hyllyssä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu (!!!) että tästä kohistaan, koska tämä on tarina siitä, miten ihminen selviytyy järkyttävästä lapsuudestaan. Väkivaltaisten tapahtumien kuvaus on kyllä tässä melkoisessa roolissa. Katja ylempänä puhui misery litistä, jota tämä tosiaan muistuttaa. Mutta, kuten Lauralla tuossa yllä totesin niin aina kannattaa hankkia oma mielipide, eikä luottaa muihin. Minä luotin Sivumennen-podcastin kehuihin tämän suhteen ja metsään menin, vaan mikäs siinä, metsässä oleminen on ihmiselle hyväksi.

      Poista
  4. No, ainakin Barack Obama on julkisuudessa toivonut, että kaikki lukisivat tämän kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Se on tuo amerikkalainen markkinointitapa, että ostetaan mainoslauseita kuuluisilta ihmisiltä. Vaan eipä silti, kyllä tästä kirjasta on monet pitäneet ja olleet innoissaan.

      Poista
  5. Minäkin luin tämän aika pitkälti Sivumennen-podcastin syystä. Ja varmaan juuri Sivumennen oli saanut minut odottamaan tältä erityisesti sitä yliopisto-osuutta, joka jäi todellisuudessa aika laimeaksi. Ei minua kuitenkaan harmita, että Opintiellä tuli luettua, koska välillä on ihan mielenkiintoista lukea tällaisia ilmiökirjoja, jotka eivät osu omaan lukumakuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah Liisa, sulla näemmä ihan sama juttu kun mulla. Voisin sanoa, että Sivumennenissä käyty keskustelu tästä kirjasta oli paljon mielenkiintoisempi kuin tämä kirja itse. Mainio ilmaus myös tuo "ilmiökirja" - sitähän tämä on. Ainakin nyt tämän luettuaan tietää, mistä ihmiset puhuvat, kun he puhuvat tästä kirjasta.

      Itse jouduin kyllä tekemään tästä ns. työmatkakirjan (eli luin työmatkoilla), että sain tämän ylipäätään loppuun luetuksi.

      Poista
  6. Minä pidin kovasti tästä kirjasta! Sen kaikki vivahteet koskettivat. Suosittelen vahvasti lukemaan.

    VastaaPoista
  7. Minäkin enimmäkseen pidin kirjasta, vaikkakin monet väkivaltakuvaukset alkoivat ahdistaa.

    Monia on kummastuttanut se, että sukulaisten viestejä ei ole lainattu suoraan, vaan "mukautettu". Itse tulkitsin tämän niin, että heidän viestinsä ovat huonoa englantia ja siinä mielessä ehkä vaikeasti ymmärrettäviä, joten kirjoittaja on muokannut ne paremmalle kielelle muuttamatta merkitystä. Hänhän mainitseekin yhdestä sisarensa viestistä, ettei siinä ollut välimerkkejä käytetty ja se oli täynnä kirjoitusvirheitä.

    VastaaPoista
  8. Kirjan on kirjoittanut nykyinen historiantutkija, minusta siihen liittyy mm. totuuteen pyrkimisen korostaminen, yksityiskohtien tarkkuuteen pyrkiminen ja myös suorien lainausten käyttämättä jättäminen.

    Loppuun saakka päästyäni pidin kirjasta paljon, vaikka liiallinen väkivaltaisen lapsuuden kuvaaminen meinasi kyllä täysin lannistaa. Kuitenkin aikuisuudessa oman minuuden löytyminen ja toisaalta oman perheen hylkäämisen vaikeus oli todella hienosti ja kypsästi kuvattu.

    VastaaPoista
  9. Joo, ihmetytti jo se, miten kirjan ihmiset selvisi edes hengissä niistä kaikista onnettomuuksista, mitä heille tapahtui. No ainakin tuli selväksi, että Taran lapsuus oli ihan kamala ja hienoa, että hän on siitä kaikesta selvinnyt.

    VastaaPoista
  10. Luin Taran kirjan juuri viime yönä, koska sitä ei voinut lopettaa ennen viimeistä sanaa.
    Jos on itse kokenut samanlaisen, irrotako vai ei siis( henkisesti ja hengellisesti) isiensä uskosta. Kokemukseni on ollut pieni murto-osa Taran tuskallisesta matkasta itsensä toteuttamiseen. Jouduin usein peilaamaan omaa tietäni Taran kokemuksiin, siksi kirja jätti syvän jäljen sisimpääni. En lukenut sita analysoiden (voisi olla puutteitakin), vaan "sielun syöverit" löysivät siitä mahtavan tarinan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, jos kirja puhutteli "sielusi syövereitä". Se on aina ihan parasta, kun löytää kirjan, jonka kautta/avulla voi omiakin kokemuksia käydä läpi ja katsoa uusistakin näkökulmista. Kiitos kommentista!

      Poista