tag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post7755530400258242609..comments2024-02-29T20:17:10.358+02:00Comments on Reader, why did I marry him?: Ulrika Nielsen: PerikatoReader, why did I marry him?http://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comBlogger10125tag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-29575271336643216032017-12-31T16:58:59.925+02:002017-12-31T16:58:59.925+02:00Jäin miettimään tuota, että onko tosiaan niin, ett...Jäin miettimään tuota, että onko tosiaan niin, että on ihmisiä, jotka eivät koe muukalaisuuden yms. tunnetta vai onko niin, että he peittävät sen kokemansa - itseltäänkin - taitavasti. Mielenkiintoinen kysymys. En oikein osaa ajatella tätä ns. sisäpuolelta ja itse asiassa kokisin suorastaan pelottavaksi tilanteen, jossa en enää olisikaan ns. ulkopuolinen, koska siihen olen niin tottunut. En nyt kyllä halua mitenkään juhlistaa ulkopuolisuuttakaan ja kyllähän siihenkin kuuluu hetkiä, jolloin kokee vahvaa yhteyttä muiden kanssa. Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-51687413188855361902017-12-30T22:29:23.989+02:002017-12-30T22:29:23.989+02:00Eräs psykoanalyytikko käytti kerran ilmaisua "...Eräs psykoanalyytikko käytti kerran ilmaisua "massu täynnä", "vatsa täynnä" tarkoittaen tällöin eräitä nuoria, joilla oli asiat hyvin, siis oikeasti hyvin nimenomaan psyykkisesti ja fyysisestikin, tietenkin. Oli ollut sitä kuuluisaa "riittävää rakkautta" lapsuudessa. Sen ei ymmärtääkseni tarvitse tarkoittaa esim. kyvyttömyyttä kyseenalaistaa systeemeitä ym. vaan mielen pohjukassa vain asustaa aito elämäilo. Ja se vie kyvyn kokea vierautta, yksinäisyyttä, erillisyyttä, muukalaisuutta jne. Heidän kaltaisillaan on aito ja luonnollinen kyky yhteyteen, koska heihin ollaan oltu alusta lähtien yhteydessä (varhainen vuorovaikutus ym.) Itse kuulun "valuvirheellisiin", nimitys, jonka jo hyvin nuorena annoin itselleni. Siksi myös rakastuin eksistentialismiin, se oli kotini, jossa olin vähemmän vieras tai ainakin vieras toisten vieraiden joukossa. Tässä taas aihe, josta voisi jutustella loputtomiin. Mutta Nielseniä etsimään nyt.AilaKaarinahttps://www.blogger.com/profile/15045457021256293378noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-15096750211560916382017-04-25T20:10:46.648+03:002017-04-25T20:10:46.648+03:00Sanoitko eksistentialismi? Kyllä taisit sanoa. Tar...Sanoitko eksistentialismi? Kyllä taisit sanoa. Tarjosit siis juuri leivoksen. Nam. Eksistentiaalinen on mitä paras sana tässä yhteydessä. Tosin luultavasti olen siitäkin tehnyt jonkin oman lajikkeeni, jolla ei välttämättä ole niin kauhean paljon tekemistä sen varsinaisen eksistentialismin kanssa. <br /><br />Ulkopuolisuus on tunne ulkopuolisuudesta. Ei kai sitä sen tarkemmin voi selittää. Tunne, että ei kuulu joukkoon, vaikka siihen ei olisi varsinaisesti mitään syytä, miksi ei kuuluisi. Kimuranttia.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-17611340990250557222017-04-24T21:29:49.198+03:002017-04-24T21:29:49.198+03:00Okei. Ehkä tuo Lukumadon ja sun keskustelu "j...Okei. Ehkä tuo Lukumadon ja sun keskustelu "järjestelmään sopeutuvista ihmisistä" johti mua hieman harhaan. Joo ja vaikka kaikki ihmiset olisivatkin omia itsejään, ei kaikki olisi vaan laa laa laata. Jokainenhan on oma itsensä omalla tavallaan.:) Ajattelin lähinnä mahdollisesti jotain häpeän tai epävarmuuden vähenemistä ulkopuolisuuden kokemisesta. <br />Mutta kun tuon Jungin esille vedit... En tiedä tiedänkö mitä tarkoitat ulkopuolisuudella, ylimääräsisyydellä. Ehkä tavoitan jotain, tai sitten en. Mutta ainakin vei mun ajatukset toiselle tielle aiheesta. Ehkä eksistentiaalisempaan suuntaa..? (Oh ja ah, en ole käyttänyt sanaa eksistentiaalinen aikoihin!)sannahttps://www.blogger.com/profile/04750944526945408623noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-82162957200637318572017-04-24T20:11:14.957+03:002017-04-24T20:11:14.957+03:00Sanna, tätä asiaa on aika vaikea selittää. Puhutti...Sanna, tätä asiaa on aika vaikea selittää. Puhuttiinko sun kanssa joskus Jungin kirjasta Unia, ajatuksia, muistikuvia. Jung puhuu siinä ulkopuolisuudestaan tavalla, joka vastaa lähinnä sitä mitä tarkoitan. Ei oikeastaan ole kyse siitä, pystyykö sopeutumaan johonkin tai olemaan osa jotain porukkaa. Ei myöskään ole kyse siitä, että onko olemassa sellaisena kuin on, ie. itsenään tai ns. omimpana itsenään. Ulkopuolisuus/ylimääräisyys on syvempi juttu. Tarkoitan, että vaikka kaikki ihmiset olisivat kuinka itsejään ei ulkopuolisuus sillä poistuisi. En nyt osaa paremmin tätä artikuloida.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-33902514657828144622017-04-23T23:29:24.585+03:002017-04-23T23:29:24.585+03:00Hmm, kiinnostavaa. Se kuva minkä olen susta saanut...Hmm, kiinnostavaa. Se kuva minkä olen susta saanut on vähemmän ongelmallinen ulkopuolisuuden, ylimääräisyyden suhteen kuin mitä tästä tekstistä luin. (Sana "ongelmallinen" on ehkä vähän huono. Ja tuolla "vähemmän ongelmallisella" tarkoitin sitä, että en ole myöskään pitänyt sua tyystin "järjestelmään sopeutuneena" tms. Jos tästä nyt mitään tolkkua saa...) Tästä sitten mietin, että kuinka paljon on oikeastaan ihmisiä jotka jollakin tasolla kokevat tätä ulkopuolisuutta, sopeutumattomuutta, joille olemassaolo tässä maailmassa ei ole kaikin puolin/millään lailla luontevaa. Kuinka moni yrittää sopeutua, tai ainakin esittää. Jos onkin niin, että niitä järjestelmään sopeutuneita ja "voittajia", niitä joille kaikki tämä on helppoa ja luontevaa, onkin vaikka vaan puolet, tai jopa alle. Jos iso joukko yrittää peitellä luultua epäonnistumistaan, ylimääräisyyttään. Jos näin olisi, niin eikö silloin pitäisi lopettaa yrittäminen ja esittäminen ja jopa olla avoimesti siellä rajan toisella puolella. Silloin, ainakin jossain utopiassa, maailma voisi olla helpompi. Voi myös aivan hyvin olla, että nää mun tämän illan arviot sopeutujista ja voittajista ja harhailijoista ja eksyjistä ja ylimääräisistä on utopistisia.;)sannahttps://www.blogger.com/profile/04750944526945408623noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-61894057038892456522017-04-23T09:46:42.449+03:002017-04-23T09:46:42.449+03:00Kiitos Jokke.
En itse katso juurikaan televisiota...Kiitos Jokke.<br /><br />En itse katso juurikaan televisiota. En oikein koskaan ole oppinut sitä katsomaan. Olen yrittänyt seurata joitakin sarjoja, mutta yleensä kyllästynn muutaman osan jälkeen. Tuollaisia mainitsemasi kaltaisia ohjelmia en jaksa ollenkaan. En näe, mitä pointtia niissä on. Julkisen häpäisemisen seuraukset ovat arvaamattomat, mutta ihmistä ei voi itseltään vastoin hänen tahtoaan puolustaa.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-43888390149306708692017-04-23T09:43:29.353+03:002017-04-23T09:43:29.353+03:00Lukumato, kaikesta päätelleen näyttää siltä, että ...Lukumato, kaikesta päätelleen näyttää siltä, että tiedät ja tunnistat hyvin, mitä tekstillä yritän sanoa. Mietin kyllä, että kannattaako näin kirjoittaa, mutta sitten toisaalta ajattelin, että mitä menetettävää on. Olen viime aikoina saanut rohkeutta erityisesti Koko Hubaran, Jani Toivolan ja Chris Krausin kirjoista.<br /><br />Jäin miettimään tuota, kun kirjoitit että "järjestelmään sopeutuneet saavat niistä eniten irti" - en ole oikeastaan ajatellut asiaa tältä kantilta, vaan enemmän niin, että jokainen lukee kirjoista tavallaan omaa tarinaansa. Kiinnittää huomionsa siihen, mikä tulee lähelle missä muodossa se sitten onkin ilmaistu. Usein mitään suoraa korrelaatiota ei välttäättä ole, vaan se läheisyys syntyy siinä lukiessa ikään kuin sen teoksen kanssa keskustellessa. Tässä tietysti sitten on se, että suuria osia teoksen ansioista voi mennä ohi, jos se sisältää jotain "juuri minulle" -osastoa.<br /><br />En tiedä, onko se synnynnäistä, mutta luulen, että jotkut ihmiset eivät koskaan vaan sopeudu, vaan ovat aina ulkokehällä. Se on aika vaikea asia. Halu sekä sopeutua että olla missään nimessä sopeutumatta, koska jälkimmäinen olisi kuitenkin vielä kamalampaa. Tai näin sen koen. Tästä seuraa ainakin omalla kohdallani, että kun tapaa sieluystävän, on se hyvin intensiivistä kaikessa hauraudessaan.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-86588250759401162682017-04-22T17:07:31.103+03:002017-04-22T17:07:31.103+03:00Tsemppiä niin ikään.
PÄiväkirja on monelle todell...Tsemppiä niin ikään.<br /><br />PÄiväkirja on monelle todella tärkä, ja Nielsenin kiteytys oli osuva.<br /><br />Minusta nämä tv:n tietynlaiset realityohjelmat, joita joka ilta tulee tv:stä, missä siis kuskataan ihmisiä jonnekin ja annostellaan tietyilllä ärsykkeillä ja eetteriin näytetään "reaktiot", on minusta tälle häkkijutulle kyllä sukua.Jokkehttps://www.blogger.com/profile/14812290384344747203noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-55171840133387019022017-04-22T11:20:59.385+03:002017-04-22T11:20:59.385+03:00Omppu, kiitos! Ja tsemppiä myös huhtikuusta selviy...Omppu, kiitos! Ja tsemppiä myös huhtikuusta selviytymiseen.<br /><br />Tuntuu niin hyvältä aloittaa päivänsä tekstillä, johon voi suurelta osin samaistua ja tuntea, ettei ole ajatuksineen yksin. On niin upeaa kun tulee vastaan teos, johon voi täysin samaistua, joka on kirjoitettu ihan kuin minua varten ja jonka kanssa saa olla itsekäs minäminä-tyyppi. Sade, Dante, Gardell... Juuri ne, joiden kirjojen sivuilla tuntee päässeensä kotiin. Yleensä kun kirjat on kirjoitettu niin (ainakin siltä välillä tuntuu), että järjestelmään sopeutuvat saavat niistä eniten irti, muut vain ehkä paloja sieltä täältä. Järjestelmään sulautuneiden tarkkaileminen on mielenkiintoista (miksi he pystyvät siihen mihin minä en pysty, miksi minä olen virhe?) kun minulle koko järjestelmä on kuin liian pieni paita ja kivi kengässä. Joiltain osin siihen sulautuu, mutta pääosin tuntee jatkuvaa ulkopuolisuutta. Ja toisinaan taas järjestelmä vetää mukaan haluamatta kuulua osaksi sitä ja sitten saa kokea jonkinlaista ahdistusta olemassaolonsa merkityksestä.<br /><br />Ehkä vielä joskus uskaltaa jättää sen tullin kahvitauon päättymisen odottelun ja raja-aidalla haahuilun ja katsoa rohkeammin sitä, mitä puomin tältä puolen löytyy. Ainakin se olisi jalo tavoite.Lukumatohttps://www.blogger.com/profile/05801137707784198149noreply@blogger.com