tag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post8258200387588867730..comments2024-02-29T20:17:10.358+02:00Comments on Reader, why did I marry him?: Karen Joy Fowler: We are all completely beside ourselves (Olimme ihan suunniltamme)Reader, why did I marry him?http://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comBlogger18125tag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-56280133689434400722018-01-03T21:36:56.433+02:002018-01-03T21:36:56.433+02:00Nyt jäi kaihertamaan mikä olikaan se kirja, jossa ...Nyt jäi kaihertamaan mikä olikaan se kirja, jossa oli juuri kuvattu tuota sisarusten erilaista näkemystä heidän lapsuudestaan. En nyt saa päähäni. Vai olenko kenties kuvitellut koko jutun?Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-26187502464572561662018-01-03T15:10:14.437+02:002018-01-03T15:10:14.437+02:00Eräässä kirjassa luki jotenkin näin: "Ota hän...Eräässä kirjassa luki jotenkin näin: "Ota häneltä pois kaikki ja katso miten kummallisesti hän käyttäytyy." Ehkä se selviäminen on sitä, että tajuaa käyttäytyvänsä vähemmän kummallisesti; normaalimmin - mitä sekin nyt sitten tarkoittaa! Sitä, että kipu on pienempää? Sitä, että pystyy nukkumaan? Että osaa iloita enemmän? Rakastaa syvemmin ja todemmin? Freud on vastannut kysymykseen (ja tämä on nyt täysin omin sanoin, kun en muista mistä sen aikoinani luin) "mitä sitten kun neuroosit ovat poissa, hoidettu", että "sitten alkaa se tavallinen, tylsä elämä". Ja tuosta sisarusten erilaisista selviytymisistä / selviytymättömyyksistä sen verran, että myös vanhemmat delegoivat lapsilleen erilaisia odotuksia, pyyteitä, vaatimuksia ja voivat kohdella lapsiaan hyvinkin erilailla ja jopa eriarrvoisesti, tahtomattaan, mutta myös tahallaan :(. Uskon, ettei ole kahta samanlaista lapsuutta edes samassa perheessä. Ps. taas oli pakko vastata, koska aihe on niin loputtoman mielenkiintoinen. Lämmin kiitos, kun olet viitsinyt vastata näinkin kauan sitten julkaisemaasi kirja-arviointiin.AilaKaarinahttps://www.blogger.com/profile/15045457021256293378noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-14335033722425930292018-01-02T20:51:33.497+02:002018-01-02T20:51:33.497+02:00Niinpä. Joskus varmaan mikään ei riitä. Mietin nyt...Niinpä. Joskus varmaan mikään ei riitä. Mietin nyt kyllä sitäkin, että mitä se jostain selviäminen oikeastaan tarkoittaa. Milloin on selvinnyt? Milloin on selvinnyt riittävästi? Vaikeita asioita.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-1879191481503851112018-01-02T16:38:53.808+02:002018-01-02T16:38:53.808+02:00En voi olla vastaamatta :D. Olen pitkälle samaa mi...En voi olla vastaamatta :D. Olen pitkälle samaa mieltä, ettei koskaan ole liian myöhäistä saada onnellista lapsuutta - mutta se riippuu kait, jossain määrin ainakin, siitä lapsuudesta. Voi olla sellaisia kokemuksia, ettei niistä koskaan täysin toivu. Mutta kenties voi elää niiden kanssa. Enkä ole varma, riittääkö elämässä aina sisu ja yrittäminen. Terapiat ovat kalliita eikä tietääkseni kelakaan korvaa kaikissa tapauksissa. Sitä paitsi en voi olla ajattelematta kaikkia niitä ihmisiä, jotka taistelevat puhtaasti leivästä toimeentulotukineen, työttömyyksineen ym. Elämässä tarvitaan myös onnea? Tai jotakin vastaavaa??? (Mahlerista luin Wikipediasta - toivottavasti totta luin :D.) Ps. Kiinnostavaa on myös tuo sisarusten selviytyminen. Esim. psykoanalyytikko Martti Siirala puhuu sijaisvastuusta, sairastumisesta sijaisena; muistaakseni siitäkin, miten kukakin meistä sairastuessaan sairastuu itseasiassa vahvimmasta kohdastaan jne. No niin, tätähän voisi taas jatkaa loputtomiin :D.AilaKaarinahttps://www.blogger.com/profile/15045457021256293378noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-14816264294366554162018-01-01T20:36:35.884+02:002018-01-01T20:36:35.884+02:00"Lapsuus on kohtalo" vs. Ben Furmanin &q..."Lapsuus on kohtalo" vs. Ben Furmanin "Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus". Ehkä asettuisin johonkin näiden kahden kannan väliin. Sitten myös se, että eri ihmiset (sisaruksetkin) selviytyvät kokemuksistaan hyvin eri tavoilla. Toisen joku asia lähes tuhoaa, toinen sisuuntuu ja kääntää voitokseen ja joskus jopa jonkinlaiseksi motivaatiokseen. Vaikeita asioita nämä ovat ja sekin mahdollisuus vielä, että entäpä jos lapsuus onkin sopiva syntipukki/keppihevonen, jonka avulla selittää asioita. En tiedä. Ajattelen ääneen.<br /><br />Kiinnostavaa tuo mitä kerroit Mahlerista. En tiennyt siitä aiemmin.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-70745580156989595182018-01-01T17:38:09.636+02:002018-01-01T17:38:09.636+02:00"We are all completely esittää lapsuuden peru..."We are all completely esittää lapsuuden perustavanlaatuisena aikakautena ihmisen myöhemmän kehityksen kannalta. Lapsuudenkokemusten kautta muotoutuu tapamme olla maailmassa. Pääroolissa ovat läheisimmät ihmissuhteemme. Ongelmallista on, että varhaislapsuuteen liittyy paljon sellaista, jota emme voi myöhemmin muistaa. Tulkitsemme muiden mielipiteitä ja intentioita, mutta usein on mahdotonta tietää, missä määrin tulkintamme ovat oikeita, missä määrin taas perustuvat erilaisille väärinkäsityksille tai omille tarpeillemme. Pyristelemme kohti yhteistä ihmisyyttä, jonka yhteisyys kuitenkin Fowlerin romaanissa osoittautuu harhaksi." -Törmäsin tämän kirjan arviointiisi vähän vahingossa, kun muuta etsin. Miten osaatkin sanoa näin hyvin. "Lapsuus on kohtalo", sanoi joku filosofi, olisiko ollut Kant??? Vaikka psykoanalyysista tuskin uskaltaa enää kirjoittaa, niin näen sen "ideassa" toivon. On mahdollista poistaa harhat - jos ei kokonaan niin paljon ainakin. Hiljattain luin Mahlerista, joka jo yhden (!) kerran käytyään Freudin pakeilla, tajusi äkkiä paljon siitä, miksi - no, miksi asiat olivat niin kuin olivat. Mahlerin isähän oli ollut erittäin väkivaltainen ja toisekseen sisaruksista kuoli 10 (muistaakseni) sydämen pettäessä tai johonkin muuhun. En nyt jaksa tarkistaa. Mahler oli neuroottinen, surullinen mies, joka tajusi itsestään monta asiaa vain juteltuaan kerran Freudin kanssa lapsuudestaan. (Koska kirjoittaminen on mulle jotenkin äärimmäisen vaikeaa, niin en pitkiä kommenteja halua kirjoittaa. Enkä edes osaa. Jotakin oli tähän ihan pakko :D kirjoittaa, kun taas kolistelit suoraa tietä sydämeeni.)AilaKaarinahttps://www.blogger.com/profile/15045457021256293378noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-58638821965574381582015-01-06T17:51:02.294+02:002015-01-06T17:51:02.294+02:00Noora, kiva "nähdä" sinua täällä pitkäst...Noora, kiva "nähdä" sinua täällä pitkästä aikaa. Nyt vasta tajusin senkin, että seuraan sinua instassa - en vaan ollut hoksannut, että se olet sinä. :)<br /><br />Fowlerista. Minä taas en kärsinyt ollenkaan tuosta, että muistamis- ja epäluotettavuustematiikkaa olisi ollut liikaa. Minusta se perusidea tässä on ihan valtavan hieno ja myös koskettava ja ajattelemaan pistävä.<br /><br />Olen samaa mieltä siitä, että toisella kerralla ei välttämättä toimisi ollenkaan yhtä hyvin.<br /><br />Olen lukenut tuon May we be forgivenin (pidin kovasti), mutta en tullut sitä ajatelleeksi tätä lukiessani. Homesia pitäisi muutenkin lukea lisää. Toinen häneltä lukemani on Music for Torching ja sekin oli hieno. Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-36701899535267250562015-01-06T15:24:39.332+02:002015-01-06T15:24:39.332+02:00Tämä oli kyllä ajatuksia herättävä lukukokemus. Mi...Tämä oli kyllä ajatuksia herättävä lukukokemus. Minua alkoi romaanin edetessä jo tympiä muistamisen ja epäluotettavuuden toistuva tematiikka (tuntui, että sitä jo hierottiin kasvoille). <br /><br />Eläintenoikeuksia teos sen sijaan käsittelee vaikuttavasti ja koskettavasti. Viimeisillä sivuilla väänsin itkua, eikä kuristava tunne lähtenyt kurkusta hetkeen. Juonesta myös pidin - en arvannut tapahtumia ennalta, ja jaksoin yllättyä ja liikuttua jokaisessa käänteessä. Mietin kuitenkin, toimisiko kirja enää samalla tavalla toisella lukukerralla. Teos kun luottaa aika paljon tunteelliseen lataukseen.<br /><br />Viime vuosina on ollut jonkin verran teoksia, jotka rikkovat ja leikittelevät perinteisellä perhenarratiivilla. Fowlerin kirja muistuttaa jokseenkin A.M. Homesin May We Be Forgivenia. noorahttps://www.blogger.com/profile/12395766543124941748noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-6430488692476858372014-12-28T12:57:34.277+02:002014-12-28T12:57:34.277+02:00Meillä onkin sitten varsin samanlaiset kokemukset ...Meillä onkin sitten varsin samanlaiset kokemukset tuosta Jane Austen -kirjasta. Se kuitenkin taisi olla jossain määritty suosittu Suomessakin - seikka, jota sen luettuani ihmettelin. Ehkä vähän oli myös sellaista ajatusta, että Fowler ratsastaa Austenin nimellä.<br /><br />Tämä teos on kyllä ihan muuta. Tulta ja timanttia, kosteutta silmäkulmissa.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-36090050002335913912014-12-28T12:02:27.320+02:002014-12-28T12:02:27.320+02:00Kas, löytyipä tuosta Saralle kirjoittamastasi vast...Kas, löytyipä tuosta Saralle kirjoittamastasi vastauksesta muistinvirkistystä: olen kuin olenkin lukenut Fowleria, juurikin tuon Jane Austen -lukupiirin - teoksen, jonka perusteella en ehkä itsekään tarttuisi kirjailijan toiseen tuotokseen, vaikka se aikanaan sopikin hetkeensä riittävän hyvin.<br /><br />Vaan voi. Muisti. Itselleen valehteleminen. Normaalius. Eettiset kysymykset. Tämä teos tuntuu käsittelevän useita tärkeitä ja keskeisiä kysymyksiä ihmisenä olemisesta ja ihmisen typerästä kaikkivoipaisuusharhasta - olevan todellakin kaikkea muuta kuin keveän heppoinen. Kiitos hienosta kirjoituksestasi - saattaa olla, että sen myötä minäkin taas jonakin päivänä luen Fowleria...<br /> <br />Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-50900928563964952282014-12-27T11:44:50.019+02:002014-12-27T11:44:50.019+02:00Minä olen tähän asti liittänyt Karen Joy Fowlerin ...Minä olen tähän asti liittänyt Karen Joy Fowlerin aika lailla pelkästään Jane Austen Book Clubiin ja sen seurauksena olen pitänyt häntä vähän heppoisena, viihteellisenä kirjailijana. No, olen ollut kovin väärässä ja nyt ei kyllä heppoisuus ja Fowler enää mahdu mitenkään, edes tunkemalla, samaan lauseeseen.<br /><br />Tätä teosta uskallan todellakin suositella. Kiitos kommentistasi.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-64606265076331276162014-12-27T04:51:07.000+02:002014-12-27T04:51:07.000+02:00Karen Joy Fowlerin romaanit (tai lähinnä Sarah Can...Karen Joy Fowlerin romaanit (tai lähinnä Sarah Canaryn salaisuus) ovat kiinnostaneet jo pitkään, mutta tämä uusin on mennyt minulta ihan ohi. Tämähän kuulostaa loistokirjalta -- lukulistalle siis! Kiitos erinomaisesta arviostasi. ♥Sari R. / p.s. rakastan kirjojahttps://www.blogger.com/profile/03350485380578684476noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-43946659403736303112014-12-26T18:19:20.456+02:002014-12-26T18:19:20.456+02:00Kiitos Erja. Laitan tuon Barnesin muistiin. En nim...Kiitos Erja. Laitan tuon Barnesin muistiin. En nimittäin ole sitä lukenut. Hieno nimikin tuo Aivan kuin jokin päättyisi.<br /><br />Tämä ei minusta ole mitenkään erityisen hankalaa englantia ja on tietysti täysin mahdollista, että suomennos onnistuu hienosti. Käytän usein esimerkkinä Sue Graftonin ns. aakkossarjaa. Luin yhden kerran suomeksi ja se oli suorastaan kamalaa, vaikka en usko että se suomennos olisi ollut mitenkään huono. Graftonilla vaan minusta niin suuri osa juttua on kielessä tavallaan ihan jo kielen rakenteita myöten. Tässä kokisin olevan samaa. Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-66213675545161358522014-12-26T11:46:10.546+02:002014-12-26T11:46:10.546+02:00Todella mielenkiintoiset aiheet! Muisti on kiinnos...Todella mielenkiintoiset aiheet! Muisti on kiinnostanut minua kauan aiheena, tässä tuntuu olevan hieman samantapaisia näkökantoja kuin Julian Barnesin romaanissa Aivan kuin jokin päättyisi. Siinäpä kirja, jota hehkutan aina kun joku jaksaa hetkenkin kuunnella :) <br />Ja tuo eläinten oikeudet, se nousi pitkästä aikaa pinnalle kun kävin muutama aika sitten Morrisseyn keikalla. Meinasi nousta matkalla nautittu broileripaniini ylös siellä niitä tehotuotantokuvia katsellessa. Paljon olen asiaa pohtinut sen jälkeen eikä liha maistu vieläkään. Kaikesta eläinten hyväksikäytöstä luopumisesta en ole varma, mutta teollinen julmuus kauhistuttaa sen verran, että palasin kasvissyöjäksi.<br />Mutta uhratako tällainen helmi rapistuneen kielitaidon alttarille vai odottaa käännöstä, siinäpä pulma jota nyt jään pohtimaan...Erja Metsälähttps://www.blogger.com/profile/07185457097625575932noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-52408554107816347632014-12-25T17:39:43.954+02:002014-12-25T17:39:43.954+02:00Tämä oli kyllä kaikkinensa erinomaisen hieno teos....Tämä oli kyllä kaikkinensa erinomaisen hieno teos. Hauska, älykäs ja syvällinen samalla kertaa. Tärkeitä asioita ilman saarnaamista. <br /><br />Kirjan lopussa kerrotaan, että Fowler sai kimmokkeen tämän teoksen kirjoittamiseen tyttäreltään. En nyt siitäkään kerro tarkemmin. Kannattaa lukea. :)Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-71566922456022638102014-12-25T16:07:26.917+02:002014-12-25T16:07:26.917+02:00Onpa taidokasta, kun romaaniin on saatu noinkin va...Onpa taidokasta, kun romaaniin on saatu noinkin vaikeita asioita pohdittavaksi. Ja ajankohtaisia! Onhan meidän nykypäivämme lihantuotantoeläinten kohdalla ihan käytännössä tuota valhetta. Me lihansyöjät emme halua nähdä sitä mitä tuotantolaitoksissa tapahtuu, koska emme haluaisi olla siinä mukana. Kuitenkin olemme. Jouluna erityisen painavalla tavalla, kaikki kinkunsyöjät.Leena Laurila https://www.blogger.com/profile/06556465872894744126noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-37585573857389248172014-12-25T13:51:28.372+02:002014-12-25T13:51:28.372+02:00Ihanaa Laura, jos olet pikapuoliin lukemassa tämän...Ihanaa Laura, jos olet pikapuoliin lukemassa tämän. En ole seurannut ensi kevään käännöskirjallisuuskatalogeja, mutta pahoin pelkään, että kun tämä suomeksi saadaan, niin teoksesta alkaa tihkua liikaa etukäteistietoa. <br /><br />Tuo lapsikertojajuttu on toteutettu todella nerokkaasti. Yleensähän aikuinen kertoo ikään kuin lapsi, mutta tässä teoksesssa lapsivaikutelma on todella autenttinen. Tosiaan kuten sanoit, paljon liikutaan myös aikuisuudessa, erityisesti nuoressa aikuisuudessa.<br /><br /> Kiitos kommentista ja hyviä lukuhetkiä!Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-47422009976987657452014-12-25T13:34:38.442+02:002014-12-25T13:34:38.442+02:00Voi vitsit, pohdit tätä kirjaa todella mielenkiint...Voi vitsit, pohdit tätä kirjaa todella mielenkiintoisesti. Kirja on jo lukulistallani, mutta nyt täytyy hankkia se vielä nopeammin omaksi asti. Minulla on jokin heikkous (hyviä) lapsikertojia kohtaan, vaikka tässä ollaan siellä aikuisuudessakin, joten kirja kiinnostaa sikälikin jo paljon.Laura / Lukuisahttps://www.blogger.com/profile/03004100975950149234noreply@blogger.com