tag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post2513586001128282670..comments2024-02-29T20:17:10.358+02:00Comments on Reader, why did I marry him?: Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosiReader, why did I marry him?http://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comBlogger46125tag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-36038907661585174812016-05-02T20:15:48.669+03:002016-05-02T20:15:48.669+03:00Joskus kilvet ovat tarpeellisia, toisinaan taas vo...Joskus kilvet ovat tarpeellisia, toisinaan taas voi olla hyväkin niitä vähän raottaa. Kiitos Ulla!Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-45964784310546161352016-05-02T15:44:03.604+03:002016-05-02T15:44:03.604+03:00Vanhatalon kirja on hieno ja rohkea. En ole pereht...Vanhatalon kirja on hieno ja rohkea. En ole perehtynyt aiheeseen, mutta sinun sanasi kilvestä on se, mihin minä takerrun ja mietin. Se kertoo oman epäröintini avautumisen suhteen. Se vain huolestuttaa minua.Ullahttps://www.blogger.com/profile/06982082166039363456noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-44033120912442349842016-04-09T14:52:00.101+03:002016-04-09T14:52:00.101+03:00Hei Amanda ja kiitos kommentistasi. Mukavaa, kun p...Hei Amanda ja kiitos kommentistasi. Mukavaa, kun pistäydyit blogissani.<br /><br />Tuopa olikin mainiosti sanottu, että tässä kirjassa on jotain kesäkirjamaista. En ole tullut ajatelleeksi asiaa tuolta kantilta. Minulle tulee kesäkirjoista ensimmäiseksi mieleen vanhat klassikot. Jostain syystä.<br /><br />Voi kamala, ajattelevatko jotkut tosiaan, että kirjailijat pääsee helpolla? Kyllä varmaan niinkin. Minusta taas kirjailijan ammatti on yksi raskaimpia jo senkin vuoksi, että kaikki on itsen ja oman pään varassa. Kirjailijan ammatista on varmasti vaikeaa pitää lomaa, kun kaiken maailmat romaanihenkilöt ja juonenkäänteet melskaavat ajatuksissa ja vaativat tilaa. Tarvitaan omaa rauhaa. Jo se on pienten lasten kanssa aikamoinen haaste.<br /><br />Minulla meni ihan ohi tämän kirjan virtuaalijulkkarit. Pitääkin katsella youtuesta, hyvä kun mainitsit asiasta. <br /><br />Kiitos vielä ja mukavaa viikonloppua!Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-28811187175891813052016-04-08T15:28:40.388+03:002016-04-08T15:28:40.388+03:00Tämä oli mielenkiintoinen postaus mielenkiintoises...Tämä oli mielenkiintoinen postaus mielenkiintoisesta kirjasta:) En tiedä mistä ajatus syntyi, mutta minusta tätä pitäisi lukea rannalla - siis jotain kesäkirjamaista oli tässä. Ehkä se johtui liitävästä tekstistä ja kuten Sarianne tuolla keskustelun alussa totesi: chick lit -vivahteista.<br /><br />Suosittelisin kirjaa kaikille, jotka ovat kipuilleet äitiyteen liittyen jaksamisessa ja introverttiydessä. Koin tämän osittain myös tutkisteluna kirjailijan ammatista. Yleisesti ehkä ajatellaan, että kirjalijat pääsevät helpolla ja että onko se edes kunnon ammatti. Tuossa Vanhatalon ongelmassa tuntui osin olevan kyse myös työn ja perheen yhteensovittamisesta. Tämähän on ihan tuttu ongelma monilla ammattialoilla, miksi ei siis myös kirjailijalla, vaikka työskentely tapahtuisikin kotona.<br /><br />Minustakin Vanhatalo oli todella rohkea kun uskalsi kirjoittaa näin henkilökohtaisesti. Katsoin Youtubesta pätkiä, joissa hän kertoi kirjastaan. Vaikuttaa symmppikseltä, ei yhtään huomiohakuiselta, vaikka tällä kirjalla onkin etusivuille joutunut.<br /><br />Mukavaa lukea blogiasi Omppu:)<br /><br />t. AmandaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-31927485572043639202016-04-07T08:42:31.878+03:002016-04-07T08:42:31.878+03:00Anteeksi Marjatta myöhässä tuleva vastaukseni sinu...Anteeksi Marjatta myöhässä tuleva vastaukseni sinulle. En eilen ehtinyt kommentoimaan.<br /><br />Kiitos kun nostit esiin tuon Essi Kummun kirjan. Se on minulle toki nimenä tuttu, mutta en ole tiennyt sen tematiikasta tarkemmin aikaisemmin. <br /><br />On hienoa, että myös masennuksesta kirjoitetaan ja poistetaan siltä siinä samalla häpeäleimaa. Miksi mikään mielen väsyminen tai sekaisin meneminen olisi sen kummempaa kuin ruumiillinen sairaus?<br /><br />Kiitos Marjatta tästä ja muista kommenteistasi. Mukavaa päivää!Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-50970674320480281502016-04-06T17:38:28.622+03:002016-04-06T17:38:28.622+03:00Hei keskustelijat, tulin vielä tänne, kun muisteli...Hei keskustelijat, tulin vielä tänne, kun muistelin, että olisin lukenut toisenkin kirjan kirjailijaäidin masennuksesta. Kyllä vain, se on Essi Kummun Lasteni tarina. <br />http://marjatankirjat.blogspot.fi/2014/10/essi-kummu-lasteni-tarina-2014.html<br />Kummun kirjasta on puhuttu äitiyden traumakirjana. Jos lapsi joutuu olemaan pitkään keskolassa, äiti (isä tietysti myös, mutta äiti varmaan alttiimpi hormonimuutosten ja sosiaalisen paineen vuoksi) voi kehittää itseensä pelon, joka muistuttaa sotatraumaa. Tässä kirjassa on myös hyvä masennuksen kuvaus. Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-27596588221259908702016-04-06T16:50:57.340+03:002016-04-06T16:50:57.340+03:00Nyt kyllä osuit naulankantaan Camilla. Todellakin ...Nyt kyllä osuit naulankantaan Camilla. Todellakin "ihmisten pitäisi kuunnella toisiaan enemmän ja tarkemmin." Tietyllä tapaa tuomitseminen on kovin helppo ratkaisu, kun ei tarvitse ajatella asiaa sen enempää ja miettiä laajempia yhteyksiä. Yritetään aloittaa itsestämme. :) Kiitos Camilla. Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-9380080469629943352016-04-06T14:23:50.682+03:002016-04-06T14:23:50.682+03:00Hei vielä Omppu, kyllä minullekin tuli tuo äitimyy...Hei vielä Omppu, kyllä minullekin tuli tuo äitimyytti mieleen, kun luin niitä Hesarin jutun poikimia kommentteja. Ehkä kriittisten kommenttien kirpoaminen johtui osittain myös siitä, että juttu oli minusta hieman karrikoiva. Pelkästään sen jutun lukemalla syntyi ehkä väärä mielikuva. Mutta jos on lukenut Vanhatalon kirjan, ymmärtää toivon mukaan paremmin millaisesta asiasta on kysymys.<br /><br />Tähän kirjaan ja sen herättämään keskusteluun liittyen, sekä ilmiöön laajemmin, on mieleeni tullut kiteytynyt ajatus: ihmisten pitäisi kuunnella toisiaan enemmän ja tarkemmin. <br /><br />Kaikkihan me katselemme maailmaa tietyn väristen linssien läpi. Olemme hanakoita pitämään totuutena sitä, mikä on lähellä omaa kokemusmaailmaamme. Ymmärrän kyllä tämän. Mutta silti: kuunnellaan tarkemmin :)<br /><br />CamillaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-18300259585575161292016-04-06T13:10:29.484+03:002016-04-06T13:10:29.484+03:00Kiitos Camillasta hyvästä ja kiinnostavasta kommen...Kiitos Camillasta hyvästä ja kiinnostavasta kommentistasi tähän keskusteluun.<br /><br />En ole nähnyt tuota Hesarin juttua (en ko. lehteä juurikaan lue), mutta pelkäsin, että jotain tuollaista kommenttia saattaisi Keskivaikeasta vuodesta tulla. Se herätti minussa suurta suojelunhalua Vanhataloa kohtaan.<br /><br />Näen tuon esiin nostamasi Hesarin ajatuksen takana äitimyytin, joka on edelleen varsin pyhä. Äiti on se tyyppi, joka jaksaa aina tuli mitä tuli. Äitimyyttiin liitityvät vaatimukset ovat jo lähtökohtaisesti varsin mahdottomia. On normaalia, että ihminen - äiti mukaan lukien - haluaa välillä omaa rauhaa, vaikka ei olisi edes introvertti (jossa tapauksessa tässä asiassa on isommat haasteet). Miten tuttuja ovatkaan lauseet, "sitten kun saan ne(lapset) päiväunille/nukkumaan ..." <br /><br />Kirjailijalla oman rauhan tarve on erityisen suuri, koska miten muuten hän pystyisi kirjoittamaan. Tulee mieleen vanhoissa suomalaisissa elokuvissa olevat isäroolit, joissa isä on professori ja lapsille on opetettu, että kun isä laittaa huoneensa oven kiinni, häntä ei saa häiritä. Tätä pidetään ihan hyväksyttävänä. Jos se professori olisi nainen, siitä nousisi kova meteli.<br /><br />Tänä päivänä vanhemmuus ei onneksi ole enää näin sukupuolisidonnaista, mutta äitimyytissä nämä vanhat käsitykset jatkavat eloaan ja vaikutustaan.<br /><br />Toisaalta sitten nykyisin on melkoinen sosiaalisuuden paine. Sosiaalinen on yhtä kuin hyvä. Miksi näin on? Miksi sosiaalisuus olisi lähtökohtaisesti jotenkin arvostetumpaa kuin ei-sosiaalisuus. Tähän liittyvät temperamenttipiirteet, jotka ovat esim. Keltikankaan mukaan melko lailla pysyviä. Ei voi valita, onko ekstrovertti vai introvertti, vaikka jossain määrin varmaan voi vaikuttaa ja iän yms. myötä voi tapahtua jonkinlaista muutosta asiassa. <br /><br />Kuten kirjoitit, itsetuntemuksesta aivan varmasti on apua masennuksen selätyksessä. Liitän sen itsensä hyväksymiseen ja siihen, että pystyy elämään niin, että ulkoiset paineet, muiden käsitykset yms. eivät pääse liiaksi vaikuttamaan siihen, miten itsensä kokee. <br /><br />Voi sentään Camilla, tästä olisi juttua vaikka kuinka. Kiitos vielä sinulle!<br /><br /><br /><br />Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-89665335476752888622016-04-06T12:29:52.637+03:002016-04-06T12:29:52.637+03:00Kun luin Vanhatalon kirjan, ajattelin, että juuri ...Kun luin Vanhatalon kirjan, ajattelin, että juuri tämä kysymys oli se, mitä hän yritti hahmotella. Eli mikä on masennusta ja mikä luonteesta johtuvaa. Ilmeisesti hän oli alkanut tajuamaan, ettei ollut ymmärtänyt miten keskeinen osa introverttius on osa hänen luonnettaan. Hän oli yrittänyt elää kuin muutkin/iso osa ihmisistä, ja alkoi väsyä, koska ei kuunnellut reaktioitaan.<br /><br />Tämä liittyy myös hieman erityisherkkyys termiin, jota vihataan tai rakastetaan, hieman karrikoiden. En itse käytä tuota termiä, koska siihen liittyy niin vahvoja negatiivisia ja epäluuloa herättäviä mielikuvia.<br /><br />Kuitenkin termiin ja sen ympärillä käytyyn keskusteluun tutustuttani löysin selityksen monelle piirteelleni. Nimenomaan sellaisille piirteille mitä en ollut oikein itsessäni ymmärtänyt ja joita selvästi monet muutkaan eivät minussa ymmärtäneet. Ennen kaikkea, tajusin, että on muitakin, joilla on samoja kokemuksia.<br /><br />That´s it. Ei siitä numeroa sen enempää. Mutta uskon, että itsetuntemuksesta on ollut apua oman mielenterveyden vaalimisessa. Vanhatalon kirjan perusteella ajattelin, että hän saa varmasti merkittävää apua jo siitä, että tunnistaa ja tunnustaa introvertit piirteensä ja rajaa elämäänsä niiltä kohdin kuin se on tarpeellista. HS:ssä olleen jutun myötä häntä syytettiin itsekkyydestä ja lasten laiminlyömisestä. Itse näin asian hirveän yksinkertaisena kuvana. Hän on introvertti ihminen eikä ole osannut säädellä voimiaan oikein. Introverttiushan ei ole sairaus, mutta piirre, josta ei pidetä, koska sitä ei ymmärretä. <br /><br />Hienoa, että kirjallisuus saa keskustelemaan tärkeistä aiheista:)<br /><br />t. CamillaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-5506423642344687222016-04-06T10:20:04.407+03:002016-04-06T10:20:04.407+03:00Kiitos Annette puheenvuorostasi, joka on hyvin sel...Kiitos Annette puheenvuorostasi, joka on hyvin selventävä. Aiemmin puhuttiin enemmän esim.melankoliasta tai käytettiin ilmaisua "elämään kyllästynyt" tai "maailmantuska." En ole seurannut viime vuosina masennuskeskustelua, mutta kommenttisi luettuani aloin miettiä, että katsotaanko noiden edellä mainittujen nykyisin olevan myös masennuksen ilmenemismuotoja. <br /><br />Jäin miettimään, mikä on ihmisen jonkinlaista perusluonnetta ja maailmankatsomisen tapaa ja mikä sitten luokitellaan masennukseksi. Mikä on pessimismin ja masennuksen välinen suhde.<br /><br />Kiitos paljon, kun kävit kommentoimassa. Heräsi paljon uusia ajatuksia.<br /><br />Elegia, selitin mitä tarkoitin salakavalalla tuolla ylempänä. Luultavasti omista kokemuksistamme johtuen lähestymme tätä asiaa hieman eri tavoin. Väärinymmärrysten välttämiseksi totean nyt tässä vielä, että käsitykseni mukaan jokainen masennus on erityispiirteiltään omanlaisensa samanaikaisesti kun sillä on myös yhteisiä piirteitä. Toinen ei voi tietää toisen tilannetta, ei nähdä asiaa täysin hänen näkökulmastaan. Tästä huolimatta uskon, että jakaminen ja vertaistuki voi olla arvokasta.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-27885201633271814212016-04-06T10:09:39.429+03:002016-04-06T10:09:39.429+03:00Elegia, on tosi hienoa, kun jaksat tuoda esiin oma...Elegia, on tosi hienoa, kun jaksat tuoda esiin omaa ajatuskulkuasi. Arvostan sitä.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-63167409428649425402016-04-06T10:04:35.930+03:002016-04-06T10:04:35.930+03:00Salakavalalla viittasin itse tilanteeseen, eli ett...Salakavalalla viittasin itse tilanteeseen, eli että jos masennus ei näy ulospäin, ie. edes läheiset eivät sitä huomaa, niin se on tilanteena salakavala, koska silloin avun hakeminen on pelkästään ihmisen itsensä varassa, kun kukaan toinen ei edes huomaa läheisen masennusta, ei osaa edes epäillä. <br />Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-55984900430033961102016-04-06T09:55:12.180+03:002016-04-06T09:55:12.180+03:00Marjatta, sinä ymmärtit, mitä ajoin takaa. En ole ...Marjatta, sinä ymmärtit, mitä ajoin takaa. En ole muuta kuin halunnut huomauttaa, että "sama asia" (tässä tapauksessa "sama" masennus) voi ilmetä hyvinkin eri tavoin eri ihmisillä. <br /><br />Tunnen itseni nyt kauheaksi jankuttajaksi, kun lähdin aihetta kommentoimaan ja jatkan ja jatkan. Äh. Psykiatria on mielenkiintoista.<br /><br />Elegiahttps://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-69700763930575701942016-04-06T09:27:50.409+03:002016-04-06T09:27:50.409+03:00No on erilaisia, toki. Itse kyllä kirjoitin lähinn...No on erilaisia, toki. Itse kyllä kirjoitin lähinnä ilmenemismuodoista eli ei voi yleistää, että kaikkien masennus näkyy juuri samalla tavalla ulospäin - olkoonkin kyseessä samantyyppinen masennus. Ehkä ilmaisin huonosti pointtini, mutta en kuullut "salakavalasta" masennuksesta koskaan. Sen sijaan olen kuullut psykoottisesta masennuksesta ja noista mainitsemistasi jne. Muutenkaan masennus ei ole mikään stabiili tila, että on koko ajan samanlainen olo.Elegiahttps://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-4744360511448908462016-04-06T09:04:53.838+03:002016-04-06T09:04:53.838+03:00Mielenkiintoista keskustelua masennuksesta:) Voi k...Mielenkiintoista keskustelua masennuksesta:) Voi kuulostaa äkkiseltään oudolta, että puhutaan erilaisista "masennusversioista", mutta on psykologislääketieteellisesti todettu tosiasia, että masennustiloja on erilaisia. On esimerkiksi olemassa melankolistyyppistä masennusta, jossa on erityisen vaikea kokea mielihyvää. Puhutaan synkkämielisyydestä. Tämä on aika erilainen masennuksen muoto kuin vaikkapa reaktiivinen depressio, jossa mieliala voi välillä kohota myönteisen kokemuksen seurauksena. Masennuksen ilmenemiselle on lisäksi merkitystä sillä, kehittyykö sen esimerkiksi äkillisen menetyksen seurauksena vain hiipiikö se ihmismieleen pitkällä aikavälillä. Kyse on siis monimutkaisesta ja monimuotoisesta ilmiöstä. Mutta, en sekaannu keskusteluun enempää:) Olen myös lukenut Vanhatalon kirjan. Minusta se ei ollut raskas lainkaan. Masennuksen lisäksi siinä käsiteltiin kiinnostavia itsetuntemukseen ja omiin rajoihin liittyviä kysymyksiä kauniin kielen ja huumorinkin keinoin. Hyvää kevättä ja kiitos kiinnostavasta kirjablogista, AnnetteAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-39336341255153928372016-04-05T23:40:13.413+03:002016-04-05T23:40:13.413+03:00Elegia, kyllä se varmaan onkin luonnekysymys. Jotk...Elegia, kyllä se varmaan onkin luonnekysymys. Jotkut lepattavat ja ovat haavoittuvan oloisia, vaikka kaikki on suht koht ok. Joku ohimenevä huolikin voi saada tällaisen henkilön näyttämään maansa myyneeltä, ja masennus näkyy hänesssä aivan varmasti. Jotkut taas ovat tyyniä ja vakaita, nauravat vanhasta tottumuksesta, vaikka ei paljon naurata.<br /> <br />Itse ei aina tiedä, miltä oma olemus toisista tuntuu. Minä hämmästyin, kun kuulin oman ääneni nauhalta ja vielä enemmän, kun näin itseni ensimmäisen kerran videolla. Kuka tuo itsevarman oloinen ja hallittu ihminen on! Oma sisäinen olemukseni on epävarmempi kuin se, mikä kuuluu ja näkyy.<br /><br />Kysymyksesi on Ompulle, joten en vastaa tuohon kommenttiisi, vaan laitan tämän erikseen. Minusta teidän näkemyksissänne ei ole eroa, tai sitten en osaa katsoa asiaa oikein. Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-39908500913577394102016-04-05T21:41:03.930+03:002016-04-05T21:41:03.930+03:00Minä en kyllä ole kuullutkaan "masennusversio...Minä en kyllä ole kuullutkaan "masennusversioita", joissa a:ssa se näkyy ulospäin ja sitten "salakavalassa" b:ssä ei. Samaa masennusta ne silti ovat: ne vain ilmenevät eri ihmisillä eri tavalla tavalla (ja tähän vaikuttaa varmasti henkilön persoonallisuus). Kaksi ihmistä voi olla täsmälleen "yhtä" masentuneita (tämä tietenkin abstrakti vertaus, koska ei ihmisten masennuksia voi verrata): toisesta sen vain näkee päällepäin, toisesta ei. Me ulkopuoliset voimme vain arvailla, mitä kenenkin pään sisällä liikkuu.<br /><br />Nyt en enempää sotkeudu tähän aiheeseen. Selkeästi näemme tämän asian eri tavalla.Elegiahttps://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-58417925883920037102016-04-05T19:58:09.557+03:002016-04-05T19:58:09.557+03:00Jos normi on se, että ihmisen pitää jatkuvasti oll...Jos normi on se, että ihmisen pitää jatkuvasti olla onnellinen ja mieluusti vähän vielä onnellisempi, niin silloin monet ihan normaalit tunnetilat alkavat näyttäytyä "väärinä" ja niille täytyy äkkiä keksiä joku lääketieteeseen liittyvä nimitys. Tähän ollaan menty lisääntyvässä määrin.<br /><br />EN TARKOITA VÄHÄTELLÄ kenenkään oireita ja sairauksia yms., mutta kaikki vaikeat ihmiset eivät ole narsisteja, ohimenevää alakuloa tuntevat eivät ole masentuneita ja kaikki herkät eivät ole erityisherkkiä. On varmasti paljon apua siitä, kun saa omalle asialleen nimen, mutta entä jos kyse on kuitenkin jostain muusta. Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-69221670368151046532016-04-05T18:01:10.275+03:002016-04-05T18:01:10.275+03:00Tämä teidän kahden käymä keskustelu on taas hyvin ...Tämä teidän kahden käymä keskustelu on taas hyvin kiinnostava lisä tähän aiheeseen. Minäkin pysähdyin ensin tuohon Ompun käyttämään narsismi-termiin, mutta ymmärsin sen sitten näköalan kapeutumisena. <br />Itse käyttäydyin hallitusti tai sen näköisesti, vaikka olin ajautumassa syvään epätoivoon. Pahinta oli se, etten pystynyt enää tuntemaan. Tiesin, että nyt se rakkauskin olisi tuossa saatavilla, mutta ei minusta enää ole, olen tyhjä robotti, joka suorittaa elämää. Pelastuin, olin sairaalassakin lyhyesti, mutta parhaiten minut nosti takaisin elämään rakkaus ja terapia. <br /> <br />Tällaisessa turtumisvaiheessa ei voi olla kauaa. Siinä on vaara.<br />Hardwick joutui petipotilaaksi, Hurme vajosi psykoosiin. <br />Minusta oli kauheaa, kun juuri silloin kun Harwick oli petin pohjalla tuli esiin ihmisiä, esim. kansanedustaja Tanja Karpela, joka julisti parantaneensa itsensä keskivaikeasta masennuksesta kävelemällä koirien kanssa puistossa, Jotain alakuloa sen täytyi olla. <br />Nyt kauneusalan kyukoistavat julkkisnaiset ovat mielellään erityisherkkiä. Tämä karkoittaa minut liiitämästä tuota termiä itseeni. Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-40063221305231634432016-04-05T13:54:12.245+03:002016-04-05T13:54:12.245+03:00Puhuttiin varmaan vähän eri tyyppisistä masennuksi...Puhuttiin varmaan vähän eri tyyppisistä masennuksista. Itse puhuin masennuksesta, jonka kyllä aivan taatusti huomaa ulkopuolinenkin. Tuo versio, joka ei näy päälle päin on salakavala masennuksen muoto. Ei se, miltä ihminen ulospäin näyttää takaa yhtään mitään. Pikkuserkkuni, joka oli erinomaisen iloinen ja positiivinen ihminen, ajoi pari vuotta sitten rekan alle ja todisti juurikin esiintuomasi näkemyksen.<br /><br />Keskivaikea vuosi ei ole analyyttinen teos, vaan kirjoitettu ikään kuin masennuksen sisältä ja se juuri tekee siitä hyvin erityisen teoksen. Kaikki koettu on raakaa, siinä hetkessä läsnä olevaa. <br /><br />Ymmärrän (tai ainakin luulen ymmärtäväni) halusi pitää tämä teos itselläsi. Kiitos Elegia!Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-17405629436208733542016-04-04T22:17:52.608+03:002016-04-04T22:17:52.608+03:00Juu, ymmärsin että ovat sinun havaintojasi, eivät ...Juu, ymmärsin että ovat sinun havaintojasi, eivät siis kirjassa esitettyjä väitteitä. Kiinnitin huomiota mainitsemaasi "narsismiin" lähinnä siksi, että on paljon masentuneita, joista ei ikimaailmassa arvaisi, että he ovat masentuneita. Ei se näy välttämättä päällepäin - etenkään, jos sitä yrittää peitellä viimeiseen asti. Sitten eräänä päivänä he hyppäävät junan alle/vetävät yliannostuksen lääkkeitä tai ranteet auki jne. Ja kaikki ihmettelevät, kun "se oli aina niin pirteä ja ystävällinen". <br /><br />Itse näen, että henkilön persoonakin vaikuttaa siihen, miten masennus ilmenee vaikka toki on sellaisia yleisiä ja yhteisiä piirteitä. Kullakin on toki omat näkemyksensä, mielipiteensä ja kokemuksensa tässäkin asiassa ja ihan ok niin.<br /><br />Tämä Vanhatalon kirja kyllä kiinnostaa minua. Jos/kun sen joskus saan käsiini ja luen, luulen että siitä tulee ns. salakirja, eli en bloggaa siitä. Kiitos sinulle kirjoituksestasi!Elegiahttps://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-87908383640284195452016-04-04T21:58:46.271+03:002016-04-04T21:58:46.271+03:00Nuo neljä kohtaa ei ole Vanhatalon esiinottamia se...Nuo neljä kohtaa ei ole Vanhatalon esiinottamia sellaisinaan, vaan kuten kirjoitin, niin ne syntyivät ajatuksina kirjan luettuani ja suhteessa siihen, mitä olen ajatellut masennuksesta noin ylipäätään omien kokemusteni kautta. <br /><br />Omassa tapauksessani narsismin tajuaminen oli keskeinen asia. Diagnostisesti ajatellen narsismi oli varmaankin väärä termi, mutta koin jälkikäteen itse sen käyttämisen tärkeäksi, koska sen avulla pääsin käsiksi asioihin, joista monet eivät olleet miellyttäviä, mutta joiden suhteen piti ns. ottaa lusikka kauniiseen käteen (oikea narsistihan ei ikinä edes tekisi niin). En varmaan osaa selittää tätä kovin hyvin. <br /><br />Vaikeammassa masennuksessa elämä on tavallaan vain ihmisen oma tilanne, koska kaikki pyörii oman minän ja päivästä toiseen raahautumisen ympärillä, ketään toista ei jaksa, eikä myöskään itseään ja siinä mielessä kyllä sanoisin, että se on juurikin itsekeskeistä tai narsistista, joka on eri asia kuin ei-masentuneen itsekeskeisyys. <br /><br />Jos joku yleistää yhden kirjan pohjalta, se on tietysti ongelmallista, mutta sillehän ei mitään voi.<br /><br />Kiitos kommentistasi Elegia.<br /><br />Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-42149930907334235542016-04-04T21:27:05.040+03:002016-04-04T21:27:05.040+03:00En ole lukenut tätä kirjaa, mutta jumituin tuohon ...En ole lukenut tätä kirjaa, mutta jumituin tuohon sinun mainitsemaasi "masennuksen narsismi" kohtaan. Tässä toki näyttää olevan kyseessä keskivaikea masennus, mutta ei masennuksen "kaavaan" välttämättä kuulu mikään itsesääli tai "narsismi", ei edes minäkeskeisyys muuta kuin siinä mielessä, että ihminen eristäytyy ja sulkee muut pois. Eivät kaikki masentuneet ole kitiseviä itsesäälissä piehtaroivia valittajia.<br /><br />Koen, että näiden tällaisten kirjojen "ongelma" on oikeastaan siinä, että moni lukija yleistää ne koskettamaan kaikkia. Vähän niin kuin Kalle Lähteen Happotestiä tunnutaan pidettävän jonain alkoholismin autenttisena ja yleispätevänä kuvauksena ja unohdetaan, että alkoholistikin on yksilö. Elegiahttps://www.blogger.com/profile/08370281826431447664noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-13651290076525143542016-04-04T21:04:38.026+03:002016-04-04T21:04:38.026+03:00Kiitos bleue. Toivoin niin kovasti, että Vanhatalo...Kiitos bleue. Toivoin niin kovasti, että Vanhatalo olisi saanut Runeberg-palkinnon Pitkästä valotusajasta. Minusta hän olisi sen todellakin ansainnut. Tämä ei ole epäluottamuslause Koivukaria kohtaan. Nyt sitten tämä Keskivaikea vuosi. Kyllä on ihmisessä paljon voimaa!Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.com