tag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post761869251296551367..comments2024-02-29T20:17:10.358+02:00Comments on Reader, why did I marry him?: Minä, Brutus - Katja Kallion Yön kantajan seurassaReader, why did I marry him?http://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comBlogger95125tag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-19223672157279434792017-11-27T20:28:17.783+02:002017-11-27T20:28:17.783+02:00Airi, kiinnostavaa kuulla, että sinulla oli hankal...Airi, kiinnostavaa kuulla, että sinulla oli hankaluuksia teoksen alun kanssa. Minusta taas tuo kuumailmapallojuttu oli sinänsä kiinnostava ja se toi mieleeni yhden McEwanin romaanin, jonka alussa myös on kuvaus kuumailmapallosta. <br /><br />Aikamoiseen kirjat pystyvät, kun esittävät meille milloin minkäkinlaisia vaatimuksiakin. :D Näitä kysymyksiä on alati kiinnostavaa pohtia.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-82261644964417680212017-11-26T13:39:46.725+02:002017-11-26T13:39:46.725+02:00Nyt on hienossa bloggauksessasi ja tässä kommentti...Nyt on hienossa bloggauksessasi ja tässä kommenttiketjussa varmasti jo kaikki sanomisen arvoinen kirjoitettu, mutta lisään vielä omatkin ajatukseni. Yön kantajan sata ensimmäistä sivua ei saanut minua innostumaan, vaan päin vastoin tökkivät pahasti. Syy oli kuitenkin paljon raadollisempi kuin mistä kirjoitat jutussasi. Ilmapallolento ja Amandan Pariisin vaiheet olivat minusta eri tyylilajia kuin sitä seurannut tarina. Lopusta sitten pidinkin, mutta tuo sinun käyttämäsi rakasta minua -ajatus sai palauttelemaan Kallion kirjaa mieleeni, ja uskon tunnistavani Yön kantajasta tuon piirteen. En taida olla ainoa, joka juttusi luettuaan tulee myöhemminkin miettimään, onko jossakin kirjassa tämä rakasta minua -vaatimus/pyyntö. Airihttp://kirsinbookclub.com/noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-17734963846908371412017-11-25T17:48:33.732+02:002017-11-25T17:48:33.732+02:00Bloggauksen ei koskaan pitäisi olla se viimeinen ...Bloggauksen ei koskaan pitäisi olla se viimeinen niitti, mutta jos joku bloggauksen takia päättää jättää lukematta niin eipä sille tilanteelle oikein mitään voi. Olen joskus itsekin tehnyt niin, mutta silloin olen jo alunperinkin epäröinyt vahvasti, että jätän lukematta.<br /><br />Elämäntilanteen vaikutus lukemiseen olisikin iso ja mielestäni aika vaikeakin pohdinnan aihe, mutta kylläkin hyvin kiinnostava ja tässä myös se, että miten eri tavoilla - niin uskoisin - ihmiset tämänkin kokevat.<br /><br />On jännää, miten yleinen tuo "pitäisi pitää" -tunne on. Mistä se oikein tulee? Kenelle haluamme olla niin lojaaleja, että epäröimme sanoa asiaa ääneen? Kuinka paljon tämä asia vaikuttaa blogiteksteihin ylipäätään? On myös paljon ns. hyviä kirjoja, joista en ole henkilökohtaisesti innostunut , joten pitäminen (henkilökohtaisella tasolla) ja kirjan hyvyys ei aina kulje käsikkäin.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-8717583312538437922017-11-25T17:41:39.270+02:002017-11-25T17:41:39.270+02:00Minusta on hienoa, jos saa kiteytettyä ajatuksensa...Minusta on hienoa, jos saa kiteytettyä ajatuksensa "tunnelmapalaksi". Minulle kun melkein aina sitä tekstiä vaan tuppaa tulemaan liiankin kanssa, josta päättelin, että editointipuolella olisi skarpattavaa. Jos kirja ei sytytä koen oikeastaan päinvastoin, että silloin juuri haluankin siitä kirjoittaa, kun haluan pohtia, mistä asia saattaisi johtua. Tuohon sun c-kohtaan sanon vaan "höh." Monesti on asioita, joita kirjan suhteen haluaisin enemmän ääneen ihmetellä, mutta usein siitä seuraisi juonipaljastus, joten niin ei voi tehdä. <br /><br />Tuo on tosiaan aika jännä tilanne, että olet aloittanut Kallion kirjoja, mutta ovat sitten aina jääneet kesken. Kiinnostavaa.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-39218285948166497412017-11-25T10:10:25.687+02:002017-11-25T10:10:25.687+02:00Todella mielenkiintoinen bloggaus, Omppu! Kommenti...Todella mielenkiintoinen bloggaus, Omppu! Kommentitkin haluan lukea, joten jätän tämän vielä välilähteen auki että voin niihin myöhemmin paneutua. <br /><br />Nostan tässä hattua erityisesti sille, että menet tosi syvälle omien lukutottumusten ja -fiilisten ruoppaukseen kirjaa apuna käyttäen, mutta sitä lyttäämättä. En ole Yön kantajaa itse lukenut, enkä tiedä luenko, mutta ei tämä bloggaus ainakaan olisi mikään ns. viimeinen niitti jättää sitä hyllyyn.<br /><br />Tunnistan paljon kirjoittamiasi asioita. Tuo väärä lukuajankohta on monimutkainen juttu. Itselläni se tarkoittaa yleensä sitä, että olen ollut liian väsynyt keskittyäkseni yhtään monimutkaisempaan tekstiin, siis sellaiseen joka vaatii vähän ajattelua. Toki sama termi voi ja varmaan tarkoittaakin muilla muuta ja tässä olisi nyt hyvä paikka ruotia myös lukuajankohtaa suhteessa elämäntilanteeseen yms. mutta en nyt mene sinne.<br /><br />Brutus-ajatus tuntuu myös tosi tutulta. Minulle tämä syyllisyys iskee aina McEwania lukiessa, tuntuu että mun nyt pitäisi tästä pitää kun "kaikki" muut pitävät ja sitten harmittelen kun en ihastu vaan olen lähinnä ok-linjoilla. Minulla on myös tällä hetkellä hyllyssä aika monta kirjaa odottelemassa, mutta en uskalla lukea niitä koska oletus on että minun pitäisi niistä pitää ja apua jos en pidäkään! Inhottavaa mielestäni, koska todennäköisesti pitäisinkin mutta jokin päänsisäinen mekanismi siellä nyt jyllää.<br /><br />Olisi paljon muutakin sanottavaa, ehkä palaan sitten kun olen saanut nuo kommentit luettua. Joka tapauksessa: kiitos.Linnea / kujerruksiahttps://www.blogger.com/profile/11453735948110590411noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-59557893968107689302017-11-23T19:25:21.567+02:002017-11-23T19:25:21.567+02:00Mahtavaa, millaista kirjallisuus- ja bloggaamiskes...Mahtavaa, millaista kirjallisuus- ja bloggaamiskeskustelua täällä käydään!<br />Kiitos analyyttisestä, älykkäästä tekstistä.<br />Minä kuulun niihin laiskimuksiin, jotka a) kirjoittavat lyhyitä "tunnelmapaloja", b) harvoin jaksavat kirjoittaa kirjoista, jotka eivät sytytä (koska perustella pitää muutenkin kuin sanomalla, ettei nyt nappaa), c) eivät yleensä uskalla kirjoittaa nuivasti muiden kehumista kirjoista, koska ajattelevat olevansa vain liian sivistymättömiä ja tyhmiä ymmärtämään hienouksia.<br /><br />En ole jaksanut lukea yhtään Kallion kirja loppuun, vaikka aina innostun, kun luen, mitä niistä kirjoitetaan. Se on outoa.Tuulevin lukublogihttps://www.blogger.com/profile/13807849703237866143noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-77269142970989800912017-11-23T19:10:55.989+02:002017-11-23T19:10:55.989+02:00Kiitos. Joskus on niinkin, että teos ei edes ole m...Kiitos. Joskus on niinkin, että teos ei edes ole mitenkään valtavan hyvä kirjallisesti, mutta se voi silti olla hyvin kiinnostava ja herättää paljon ajatuksia. Sitten taas toisessa kirjassa on kaikki hyvän kirjan elementit, mutta silti tuntuu, että jotain puuttuu. Kummallisia (onneksi! :D) ovat kirjoista pitämisen tiet.<br /><br />Yllätetyksi tulemisessa on erityisen hienoa se, että silloin ne omat reaktiot on todellakin syntyneet sen kirjan pohjalta. Ylistettyjä kirjoja lukiessa on vaikea ellei mahdoton sanoa, miten lukemiseen vaikuttaa se, että on kuullut kirjasta niin paljon hyvää ja miten tilanne saattaisi olla erilainen jos kirjan olisi lukenut tietämättä siitä etukäteen mitään.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-57059234157798112882017-11-23T17:34:06.344+02:002017-11-23T17:34:06.344+02:00Olipa todella hieno ja kiinnostava kirjoitus! Piti...Olipa todella hieno ja kiinnostava kirjoitus! Piti ihan itsekin pohtia noita mainitsemiasi seikkoja, miksi joku sinänsä hyvä, jopa erinomainen romaani ei itselle kolahda.<br />Tunnustan, että aika usein vetoan itse "nyt ei ollut oikea aika" -selitykseen. Monesti se on paikkansa pitävä, mutta joskus merkki enemmänkin henkisestä laiskuudesta: helppo selitys ilman, että tarvitsee pohtia asiaa liikaa. Mutta aika usein kyllä huomaan, että jossakin teoksessa on kaikki kohdallaan teoriassa, mutta joko en jaksa keskittyä tai innostua. Silloin yleensä lempeästi ohjaankin itseni lukemaan toisentyyppistä kirjallisuutta joksikin aikaa.<br /><br />Luulen tunnistavani myös tuon Rakasta minua -vetoomuksen, ja olen välillä aistivinani myös Liikutu syvästi- ja Ihastu taitavaan kieleeni -viestejä. Usein nämä voivat olla samanaikaisia.<br /><br />Olen huomannut, että omalla kohdallani liian suuret ennakko-odotukset ovat usein suurin este ihastumiselle. On mukavaa tulla positiivisesti yllätetyksi. Siksi hieman keskinkertaista parempi, oikeaan aikaan luettu kirja ilman ennakko-odotuksia saattaa olla elämyksenä syvempi kui väärään aikaan luettu, huimien odotusten rasittama teos.Ammahttps://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-31559584545650630602017-11-22T23:22:50.008+02:002017-11-22T23:22:50.008+02:00Blogin alkuvuosina oli helpompi kirjoittaa avoimem...Blogin alkuvuosina oli helpompi kirjoittaa avoimemmin, koska olin täysin nimimerkin takana, ilman omia kasvoja, eikä juuri kukaan tuttu tiennyt blogista. Lukijoita oli muutama, ja ajattelin, että aika sama, mitä kirjoittelen, kun eihän niitä juttuja kukaan lue. Ei sillä, että olisin silloinkaan perusteetonta tai perustelematonta lyttäystä harrastanut, mutta en myöskään arastellut blogata vähemmän loisteliaista lukukokemuksista. Mielipiteitteni perusteleminen on ollut minulle aina tärkeää.<br /><br />Edelleen kirjoitan heikommistakin kirjoista, mutta en kaikista, ja onhan se haastavaa. Tulee helposti kirjoitusjumeja, kun en tiedä, miten sanani asettaisin. Tähän auttaa se, että yritän muistuttaa itseäni siitä, että blogini on minun, voin kirjoittaa perustellusti ja punnitusti mielipiteeni kirjasta, koska se on koko homman pointti.<br /><br />En sanoisi, että keskustelu bloggaajiin kohdistuneesta kritiikistä olisi suoranaisesti vaikuttanut bloggaamiseeni, vaan muutos on tapahtunut pikkuhiljaa ja alkanut jo aiemmin. Toki tuo keskustelu on herättänyt pohtimaan bloggaajien valtaa jne. Nannahttps://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-45142031232940126792017-11-22T20:32:17.790+02:002017-11-22T20:32:17.790+02:00Olen armahtanut itseni palautuspäivän suhteen ja a...Olen armahtanut itseni palautuspäivän suhteen ja annan mennä sakoille juuri tuosta syystä, että on niin ikävää yrittää nopeasti harppoa kirja loppuun. Onneksi sakkomaksu on aika pieni ja muutama lisäpäivä tekee useimmiten ihmeitä lukemiselle. <br /><br />Surukirjat on mulle vaikeita, mutta pidän niitä tärkeinä. Tämäkin on mielenkiintoinen asia. En esim. ole saanut luettua sitä Malmsquistin kirjaa Joka hetki olemme yhä elossa, koska jo etukäteen jotenkin pelkään sitä tunnevyöryä, jonka kirja varmaan minussa herättäisi. Tai jos niin ei kävisi, niin sitten tulisi toisenlainen vyöry.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-68456121389868036122017-11-22T20:28:33.283+02:002017-11-22T20:28:33.283+02:00Tuosta kirjailijan suojelusta tuli mieleen sellain...Tuosta kirjailijan suojelusta tuli mieleen sellainenkin puoli, että haluaisiko kukaan kirjailija, että häntä erityisesti suojellaan? Jotenkin on vaikea uskoa, että niin olisi. Olen kyllä siihenkin törmännyt, että kirjailija on pahoittanut mielensä, mutta kyse ei ole ollut omista teksteistäni. <br /><br />Tätä asiaa on vaikea arvioida ja tiedostan kyllä, että on keskusteluja, joissa mielestäni puhun ihan vaan asiasta, mutta joku toinen kokee sen jo loukkaavana. Nykyisin on kaikenlaista loukkaantumista paljon ilmassa, joten senkin takia välillä väsyttää tuo ajatuskuvio, että mitä jos tästä nyt joku loukkaantuu. En usko, että sellaisia keinoja on olemassakaan, joiden avulla voisi satavarmasti estää kenenkään loukkaantumisen. <br /><br />Em. liittyy myös se, että kenelle blogia ylipäätään kirjoitetaan. Itse ainakaan en ajattele kirjoittavani kirjailijalle, enkä oikeastaan lukijoillekaan, vaan pyrin tuomaan esille oman käsitykseni lukemastani. <br /><br />Ihan väkisin käy välillä niin, että keskittyminen ei ole parasta ja samoin kun sinä, niin kyllä minä silti luen. Välillä tosin pyrin ko. tilanteissa lukemaan kirjoja, jotka kestää tuota herpaantumista paremmin. Nyt kun on ollut paljon puhetta blogin kirjoittamisesta ja rehellisyydestä yms. niin huomaan, että vaatimukseni omaa kirjoittamistani kohtaan ovat kasvaneet ja juuri parastaikaa kärvistelen, kun haluaisin postata tekstin, mutta itsekritiikki estää niin tekemästä. Ajastin sen kuitenkin huomiselle, koska en nyt osaa tehdä siitä sen parempaa kuin mitä se tällä hetkellä on.<br /><br />Mulla tuohon hehkutuksen kokemiseen liittyy sellainen alahuomio, että nimenomaan jos sitä hehkutetaan blogeissa niin muutun torjuvammaksi. Toisaalta Ferrantesta innostuin juuri Napoli-sarjahuuman kautta, mutta tätä ei ollut vielä silloin Suomessa. Jotenkin hehkutus ei ahdista mua niin paljon, jos se tulee etäämmältä. Lisäksi myös suomalaisten kirjojen hehkutus häiritsee muutoinkin enemmän. Ehkä tämä sitten liittyy siihen, että jos ei itse ko. kirjasta innostukaan, niin on siinä sitten tilanteessa, että pitäisi se vastavirtainen käsityksensä tuoda julki. Pyrin kyllä jatkuvasti reipastumaan ja yritän keksiä, miten sanoa korrektisti ja perustellen, miksi kirja ei vaan iske. Toki on helpompaa, jos on selkeästi niin, että kirja sinänsä on hyvä, mutta se ei vaan henkilökohtaisesti viehätä.<br /><br />Tuo sun viimeinen kappale. Niin on. Ihan parasta. Kyllä minusta tärkeä osa bloggaamista on myös erinäisten bloggaamiseen liittyvien kysymysten pohdiskelu. Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-50371569833510502142017-11-22T12:08:35.268+02:002017-11-22T12:08:35.268+02:00Anna palaa! Haluaisin lukea sen sun palamisen. :D
...Anna palaa! Haluaisin lukea sen sun palamisen. :D<br />Mulla on tosta Yanagiharan kirjasta tosi vahva tunne, että en halua lukea sitä. Tunnen sen melkein fyysisenä reaktiona. Ostin kirjan silloin, kun siitä oli julkisuudessa ihan ekoja juttuja. Sittemmin olen lukenut siitä muita tekstejä, mm. sun blogijutun ja jotenkin se asetelma, että sille Judelle tapahtuu jatkuvasti vaan huonoa on sellainen, että tuntuu, että en ehkä kestäisi sitä kovin hyvin tai sitten tulisi suuri ärsytys ja alkaisin inhoamaan koko tyyppiä. Kaikenlainen (väkisin) tunteisiin vetoaminen on mulle luotaantyöntävä asia ja silloin on vaarana, että muutun ylettömän negatiiviseksi lukemaani kohtaan. Kai sekin on eräänlainen puolustusreaktio.<br /><br />On kyllä jännä, kuinka paljon olen pohtinut sitä, että luenko Yanagiharan vai en, mutta nyt on vakiintunut käsitykseksi, että en lue. Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-57758180880877403792017-11-22T12:00:12.099+02:002017-11-22T12:00:12.099+02:00Mulla taas niin päin, että kun kirjoitin ensimmäis...Mulla taas niin päin, että kun kirjoitin ensimmäisiä blogikirjoituksia sliippasin niitä positiivisempaan suuntaan. En oikein rohjennut aina sanoa näkemystäni suoraan. Onko sulla Nanna tuohon varovaisuuteen nyt viime aikoina vaikuttanut joku asia erityisesti? Mietin, kun jossain määrin on ollut keskustelua, jossa myös bloggareita on kritisoitu, joka on kyllä minusta ihan hyvä asia (riippuu toki, millä tyylillä se tehdään). Ei voi minusta lähteä siitä, että bloggarit olisi kritiikin ulkopuolella.<br /><br />Sinun esimerkkisi Yön kantajasta on elävä todiste, että joskus tosiaan voi olla ihan siitä lukuajankohdastakin kiinni.Mitä tulee tuohon hypetykseen, niin mulla voi käydä välillä niin, että menetän kokonaan mielenkiintoni kirjaa kohtaa, jos muodostuu kuva, että siitä tykkäävät ns. kaikki. Näin on käynyt Rytisalon Lempin kohdalla ja sen tähden se on edelleenkin lukematta. Onneksi kirjat eivät mihinkään katoa ja on se varmaan kirjan ja kirjailijankin kannalta mukavaa, että kirjoituksia tulee vielä myöhemminkin. Aika useinhan blokirjoitusten enemmistö ilmestyy suht pian sen jälkeen, kun kirja on julkaistu.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-86324512076967098202017-11-22T11:55:02.817+02:002017-11-22T11:55:02.817+02:00Älä luota minuun, luota itseesi. :D Tästä kirjasta...Älä luota minuun, luota itseesi. :D Tästä kirjasta on niin moni innostunut ja sen rakkaaksi kokenut, että kannattaa ehdottomasti lukea ja päätyä omaan lopputulokseen. <br /><br />Minäkin pidin Kotiinpaluusta. Ihan hulluna pidin. Tosin luin se jo heti sen englanniksi ilmestyttyä ja silloin Suomessa ei vielä kukaan puhunut Jonesista. Pidän Jonesin traagisista mieshahmoista.<br /><br />Alkoi tietysti nyt ihan hirveesti kiinnostaa, mitä ovat nuo pahanolonoksentamiskirjat, joihin viittaat. Mulla ei nyt tule mieleen yhtään tuohon kategoriaan kuuluvaa. Ei, vaikka kuinka mietin. Ehkä sitten en sen tyyppisiä kirjoja ole lukenut. Niin ja ymmärrän, että ei ole helppoa mainita tässä yhteydessä mitään esimerkkiä nimeltä.<br /><br />Luen suht vähän lehtiarvioita, kun mulle ei tule mitään lehtiä. Tai no tulee Parnasso, mutta siinä en ole pistänyt tuota kielen kauneus -aspektia merkille. Toki sitä saattaa Parnassossakin olla, mutta en vaan sitten ole kiinnittänyt siihen huomiota. Kauneus on kyllä jo lähtökohtaisesti vähän hankala ilmaus, kun sillä voidaan tarkoittaa hyvinkin erilaisia asioita. Mulle esim. kaunis kieli on rytmillisesti vahvaa, kun sitten taas sellaisen hyvin lyyrisen kielen kanssa olen usein vähän hukassa.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-41172144816716389622017-11-22T11:14:07.362+02:002017-11-22T11:14:07.362+02:00No niin, heti kun pääsin sanomasta niin tuli miele...No niin, heti kun pääsin sanomasta niin tuli mieleeni eräs kirja, jossa koen (eli ihan on mutua, kirjailija on voinut ajatella ihan muuta: sitähän minä en voi tietää) kirjailijan halunneen tehdä henkilöhahmostaan ihan superrakastettavan, jotta lukijat voisivat huokailla ja itkeä kirjaa lukiessaan potenssiin sata. Tämä kirja on Hanya Yanagiharan Pieni Elämä ja henkilöhahmo Jude. Kohdallani kävi tosin päinvastoin eli ihastuneen huokailun sijasta alkoi ottaa päähän muovinen liioittelu ja rasittava jankkaus. Voi olla, että joudun kirjoittamaan kys. kirjasta toisen postauksen, jossa annan palaa oikein kunnolla mielipiteeni ulos. Mitä kauemmin kirjan lukemisesta on aikaa, sitä enemmän näen siinä piirteitä, jotka ärsyttävät minua monestakin syystä. Tällainen kirjotus sopisi oivasti mielenterveysviikkoon. Elegiahttps://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-83227330505872258762017-11-22T11:03:05.402+02:002017-11-22T11:03:05.402+02:00Ihan selkeesti avasit asiaa lisää. Tajusin väärin ...Ihan selkeesti avasit asiaa lisää. Tajusin väärin aiemmin, kun luulin, että tarkoitit, että se tieto siitä, että kirja on läheinen kirjailijalle aikaansaa sen, että siitä kirjasta pitää enemmän. Hyvä kun tuli tämä puheeksi niin ei jäänyt väärää käsitystä. :DReader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-77916002823988160972017-11-22T08:38:33.029+02:002017-11-22T08:38:33.029+02:00Joo, tarkoitin siis lähinnä sitä että usein kun ai...Joo, tarkoitin siis lähinnä sitä että usein kun aihe merkistee kirjailijalle erityisen paljon se jotenkin hehkuu siitä tekstistä, ja sen just enemmän tuntee kuin tajuaa koska tekstillä on silloin ihan tietty rytmi ja tuntu, eikä se siis millään muotoa ole sama asia kuin että kirja ja kirjailija olisivat jotenkin yhtä ja samaa tai että sen pitäisi vaikuttaa itse tulkintaan, arvioon.<br />Äh, en mä osaa oikein selittää tätä mutta olkoon.Helmihttps://helmikekkonen.com/noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-29060187498189728062017-11-21T22:45:27.774+02:002017-11-21T22:45:27.774+02:00Omppu, pitää sanoa että pidän tyylistäsi hehkuttaa...Omppu, pitää sanoa että pidän tyylistäsi hehkuttaa silloin kun siltä tuntuu kun negatiivisempia äänenpainoja on blogissa kuulunut...Tuntuu että itse kirjoitan nykyään melkein aina suht neutraalisti (ja tavallaan se että olenko "pitänyt" kirjasta vai en on melkein mielenkiinnottominta antia...)hdcanishttps://www.blogger.com/profile/09876881436840588380noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-35905674178252938972017-11-21T22:37:56.977+02:002017-11-21T22:37:56.977+02:00Luulisin minäkin että tapaan samaistua enemmän juu...Luulisin minäkin että tapaan samaistua enemmän juuri ajatuksiin mutta vaikea sanoa miten sitten johonkin kokemuksiin tai tunteisiin suhtautuu, ymmärtääkö vai samaistuuko niihin vai niistä tuleviin ajatuksiin, missä noissa menee sitten erot...mutjoo, olen maininnut samaistuvani esim. joihinkin Leena Krohnin henkilöihin, joiden kohdalla huomautetaan että ne on muuten aika abstrakteja ja enemmän ruumiillistettuja ideoita kuin oikeita henkilöitä.<br /><br />Kisuefekti (hyvä sana, otetaan käyttöön) on häiritsevä silloin just kun se tuntuu manipuloinnilta, ja näkyvä manipulointi on kyllä kitschiä (tietysti rajatapauksissa osa menee mukana ja osa näkee manipulointia sielläkin missä sitä ei ole...)<br />Mutta pidän kyllä siitä jos kirjailija onnistuu luomaan teoksessa tilanteen että lukija ymmärtää, ehkä jopa samaistuu, johonkin hyvin problemaattiseen tai epämiellyttävään henkilöön ja ehkä käsittämään mistä tuo täysin tolkuton teko tai käytös tulee, niin onhan sekin tietysti manipulointia, mutta, en tiedä. Kisuefekti käännetään nurinpäin, "kunnon ihmisen" "kuuluu" olla pitämättä siitä. hdcanishttps://www.blogger.com/profile/09876881436840588380noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-8624271181964256022017-11-21T20:14:54.785+02:002017-11-21T20:14:54.785+02:00Luulen että ainakin osa ihmisistä on laumasieluisi...Luulen että ainakin osa ihmisistä on laumasieluisia ja on jotenkin turvallisempaa ehkä olla samaa mieltä kuin muut. En sitten tiedä, voiko se olla myös väärässä olemisen pelkoa, kun - niinkuin lainausmerkkiesi tulkitsen viittaavan - ei näissä asioissa oikein voi väärässä edes olla.<br /><br />Tuota kyllä on, että pelkää pahoittavansa kirjailijan mielen. On myös kirjailijoita, joiden mieli helposti pahoittuu ja senkin ymmärrän, että tottakai on hirmun väärin, että joku lukee kirjan - usein melko huolimattomastikin - ja lausuu siitä sen pohjalta jotain vähemmän mairittelevaa.<br /><br />Tässä on yksi kohta, jonka kanssa jatkuvasti olen ristiriidassa eli miten tarkkaan kirja pitäisi lukea, että voisi katsoa omaavansa mandaattia siitä kirjoittaa. Romaanit luen kyllä pääsääntöisesti vain kertaalleen. Runoja sitten useampaan kertaan ja joskus menee yhden kokoelman kanssa viikkojakin. Tottakai jos kirjan lukisi vaikka kolme kertaa siitä löytäisi ihan uusia juttua, mutta käytännössä se nyt ei vaan oikein ole mahdollista.<br /><br />On myös olemassa kirjoja, jotka herättävät ihastusta erityisesti blogistaniassa tai niin, että niistä nousee isompia tai pienempiä blogi-ilmiöitä ja silloin tietysti, kun itsekin on osa bloggariyhteisöä on vähän ihmeissään, jos kirja ei itsessä ollenkaan resonoi. <br /><br />Nämä ovat kyllä aiheita, joista juttua tuntuisi riittävän ihan loputtomiin ja aina nousee vaan esiin lisää kysymyksiä. :DReader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-88401596399146759512017-11-21T20:05:26.608+02:002017-11-21T20:05:26.608+02:00Jaa-a. Vaikea sanoa. :DJaa-a. Vaikea sanoa. :DReader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-63516768493084573312017-11-21T20:04:59.953+02:002017-11-21T20:04:59.953+02:00Tuo sun lause, joka alkaa "Ja myötäkarvaan .....Tuo sun lause, joka alkaa "Ja myötäkarvaan ..." - tätä olen välillä miettinyt paljonkin ja esim. just sitä, kun kustantajat nostaa bloggauksia sivuilleen ja poimii sieltä vaikka sitten sen yhden kehukohulauseen. Okei. Menen sitten lukemaan sen bloggauksen ja se on aika no, sanotaanko nyt vaikka että vaatimaton. Silloin kyllä mietin, vaikka ymmärrän toki markkinoinnin tarpeen, että tuo alkaa olla kuvio, jossa ei voita kukaan, vaan joutuu sen sijaan noloon tilanteeseen. Jos blogikirjoituksen sisältö on tyhjää kehuhöttöä niin ei se tee hyvää edes sille kirjalle. Päinvastoin, tuollaisen jälkeen lukija voi kokea suuren pettymyksen.<br /><br />Mua todella kiinnostaisi tilanne, että kustantaja uskaltaisi nostaa kriittisen bloggauksen esiin ja sen pohjalta luoda kiinnostusta kirjaa kohtaan. Ei ole vielä tullut vastaan. Ei ihan pian taida tullakaan.<br /><br />Olen välillä aivan allerginen kaikille suurille kehusanoille. Sitten taas niitä lipsuu omaltakin näppäimistöltäni. Sen sijaan olen suht kyvytön hehkuttamaan, jos siihen ei ole syytä. Sitten taas luen lähinnä kirjoja, joista pidän tai pidän paljon (harvoin onnistun valitsemaan teosta, josta en ollenkaann pidä), joten tästä tietysti seuraa, että bloggaukset ovat voittopuolisesti myönteisiä. Tosin jos mietin taakse päin niin on myös tekstejä, joissa en rohjennut ottaa jotain kriittisempää näkökantaa esiin tai jos otinkin niin siloitin sen loppukappaleessa. Neljä vuotta bloggaamista takana. Kyllä tässä jotain on oppinut, mutta paljon on vielä opittavaa.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-80999925728232984712017-11-21T19:55:07.602+02:002017-11-21T19:55:07.602+02:00Hieno selvennys ja kuvaus. Jos nyt otetaan esimerk...Hieno selvennys ja kuvaus. Jos nyt otetaan esimerkiksi tuo mainitsemasi valta, niin kirjoissa, joissa sitä ns. käsitellään ei minusta yleensä puhuta siitä suoraan oikeastaan yhtään mitään, vaan valtasuhteet nousevat esiin sen kautta, mitä kirjassa noin muutoin on. Tavallaan siis se valtakuvio on siellä kirjan sisällä jotenkin ns. elimellisesti niin, että jos jotain kirjasta poistaa niin se valtaosuus kärsii, ts. kirja on vallan läpäisemä kokonaisuudessaan. <br /><br />Tuo kisuefekti (hieno termi sekin :D) on myös tässä Yön kantajassa tai siis minä koin niin olevan. Tuo "kuinka saatat" on just sitä, mitä tarkoitan. Kun mennään johonkin tietynlaiseen kuvaukseen niin "kunnon ihmisen" "kuuluu" pitää siitä ja jos ei pidä, niin sitten on jollakin tapaa kyseenalainen tai siltä ainakin saattaa tuntua. <br /><br />Minäkin tosiaan samaistun enemmän kirjassa esitettyihin ajatuksiin ja näkemyksiin ja se romaanihenkilö on enemmän kanava, jonka kautta ne tulevat esiin. Luulisin.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-21727587459270126802017-11-21T19:38:38.998+02:002017-11-21T19:38:38.998+02:00Mun oli jotenkin pakko tämä teksti kirjoittaa, kos...Mun oli jotenkin pakko tämä teksti kirjoittaa, koska en muutoin saanut rauhaa. Huomaan, että aina välillä joku asia kiehnää niin, että ainoa tapa taltuttaaa se on tehdä se kirjoittamalla.<br /><br />Tuo on totta, että varmasti jokainen aina joskus jää sen oman mielipiteensä kanssa paitsioon ja useimmissa meistä se herättää epämukaviakin tunteita. Usein käy myös niin, että kun "paljastaa" että joku kirja ei iskenyt, vaikka suunnilleen kaikkiin iskikin, niin sitten löytyy monia muitakin, joihin se ei iskenyt, mutta he ovat vaan aiemmin asiasta vaienneet.<br /><br />Varmasti on merkityksensä myös sillä kumman Seili-kirjan ensimmäisenä lukee. Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-91686686435416106502017-11-21T19:34:22.356+02:002017-11-21T19:34:22.356+02:00Mulle tuo "pidä minusta jos haluat vaikuttaa ...Mulle tuo "pidä minusta jos haluat vaikuttaa fiksulta" ei taas ole ollut juurikaan kompastuskivenä, vaikka luulen kyllä ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Jos en pidä, sitten en pidä. Kokeelliset kirjat ja kaikenlainen haastavuus innostaa mua suuresti, eikä mua haittaa, jos en ko. teosten syvimpiä salaisuuksia ymmärräkään. Usein kuitenkin ne antavat joka tapauksessa niin paljon, että ymmärtäminen on sen suhteen toissijaista.<br /><br />En ole vielä tehnyt päätöstä sen suhten, että tekisinkö toisenkin matkan Seilin saarelle. Kieltämättä olisi kiinnostavaa saada tietää, mitä ajatuksia Holmströmin kirja herättäisi. Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.com