tag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post8917500474102448135..comments2024-02-29T20:17:10.358+02:00Comments on Reader, why did I marry him?: Haaste: Viihde- ja lukuromaani kirjallisuuden lajeinaReader, why did I marry him?http://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comBlogger88125tag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-69046570476485075292018-01-02T21:01:21.232+02:002018-01-02T21:01:21.232+02:00Jotkut kirjat on parhaita nuorena luettuina ja min...Jotkut kirjat on parhaita nuorena luettuina ja minullakin tuo sama, että joitain kirjoja en uskalla lukea uudestaan, kun olisi niin kamalaa, jos ne eivät enää itkisikään. Esim. Sadan vuoden yksinäisyydestä pidin nuorena valtavasti. Kokeilin uudestaan muutama vuosi sitten ja pääsinköhän edes sivulle 50, kun olin jo ihan kyllästynyt ja jätin sen kesken.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-42764284099499903832018-01-01T22:48:00.868+02:002018-01-01T22:48:00.868+02:00Dazain Ei enää ihminen oli minulle ihan järisyttäv...Dazain Ei enää ihminen oli minulle ihan järisyttävä kokemus! Se on edelleen kirjahyllyssäni, mutta en ole vuosikymmeniin sitä uudelleen lukenut. Mutta se oli kirja, joka sukelsi suoraan sieluuni. Kannoin sitä 19-vuotiaan hartaudella mukanani kuin pappi raamattua. Mutta silti Dazain Laskeva aurinko oli vieläkin enemmän. Se oli ihan vapisuttava kokemus, se oli minun sieluni, kauan, kauan. Nyt en tiedä, miten nuo kokisin, enkä ainakaan toistaiseksi uskalla lukea niitä. Haluan jotenkin säilyttää tuon nuoren Ailan koskemattomana,jättää sen rauhaan. Puraisee vielä! :D :D.AilaKaarinahttps://www.blogger.com/profile/15045457021256293378noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-82101204441809571252017-12-30T16:24:39.733+02:002017-12-30T16:24:39.733+02:00Oi, tämän lukuromaanikeskustelun olinkiin jo lähes...Oi, tämän lukuromaanikeskustelun olinkiin jo lähes unohtanut. Hauskaa, että se sinun myötäsi nousi nyt taas esiin. Luen itsekin suht paljon sellaista kirjallisuuttaa, jota moni varmaan pitää aika raskaana (tai sitten ainakin luen sitä raskaammasta näkökulmasta, mutta mihinkäs se koira karvoistaan pääsisi). Dazain Ei enää ihminen oli mulle pettymys. Olin pitkään halunnut sen lukea, mutta sitten kun luin ei se ollutkaan sellainen kuin olin odottanut. Jotain oleellista se kuitenkin tavoittaa, koska on hyvin suosittu Japanissa.<br /><br />Kirjoista olen löytänyt monia ystäviä ja nuorena tosiaan erityisesti oli ihan erityisellä tavalla herkistynyt kokemaan sielunkumppanuutta. <br /><br />Totta. On aina kiinnostavaa huomata, että joku toinen voi ajatella ihan eri tavalla kuin mitä itse tekee.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-74728976150583283452017-12-29T00:55:07.200+02:002017-12-29T00:55:07.200+02:00"Edellä olevan kirjoitettuani tulin siihen tu..."Edellä olevan kirjoitettuani tulin siihen tulokseen, että kirjallisuus on minulle ensisijaisesti ajattelun väline." - Sinä sen sanoit. En voisi kuvitella tuhlaavani yhtäkään hetkeä elämäni loppuajasta lukemalla viihteeksi luokiteltua kirjaa. Joskus nuorena näin tapahtui, aikaahan piti olla rajattomasti... Olin 19 kun ystäväni suositteli lukemaan mm. Osamu Dazaita ja Hesseä. Silloin tajusin, että voin itse vaikuttaa elämääni, kasvattaa itseäni uuteen suuntaan lukemalla kirjallisuutta, joka auttaa minua siinä. No, Dazai ei nyt ollut ihan mallikelpoinen kasvattaja :D, mutta toivuin kyllä (lämmin hymy tässä kohtaa). Nuorena oli tärkeää löytää samaistumiskohteita, se auttoi jaksamaan. Oli joku toinenkin, joka painiskeli erilaisuuden ja yksinäisyyden tunteiden kanssa. Rakas muisto jäi. Kirjallisuuden yksi tärkein anti on sitten myöhemmin ollut siinä, että se muutti aina jotakin minussa, antoi ahaa-elämyksiä, loi uutta kysyttävää. Ps. Luin kaikki kommentitkin. Kiinnostavaa, miten eri tavoin kirjallisuuteen suhtaudutaan.AilaKaarinahttps://www.blogger.com/profile/15045457021256293378noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-12364870590457521522015-04-02T11:40:43.500+03:002015-04-02T11:40:43.500+03:00Kyllä tosiaan etukäteismäärittely voi kääntyä ns. ...Kyllä tosiaan etukäteismäärittely voi kääntyä ns. tarkoitustaan vastaan. Omaelämäkerta ainakin on genre, jonka suhteen on vaihtelua luokittelussa. Ei varmasti ole kovin helppoa määritellä, onko teos omaelämäkerta, semiomaelämäkerta vai fiktiivinen omaelämäkerta. <br /><br />Dekkari on minustakin hyvä genre-esimerkki varsinkin nykyisin, kun dekkari lajina on laajentunut huomattavasti menneiltä kultaisilta whodunit-ajoilta. Tulee nyt mieleeni vaikkapa Karin Fossum, joka yleisesti liitetään dekkarigenreen, mutta jonka teoksissa yhteiskuntakritiikillä on vahva rooli. Ehkä tässä on sitäkin, että jos jonkun kirjailijan teokset on aiemmin liitetty dekkarigenreen, niin tehdään helpommin jatkossakin vaikka kirjailijan teokset eivät niin kovin vahvasti dekkareihin enää kuuluisikaan.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-85576108348322184942015-04-02T01:21:26.281+03:002015-04-02T01:21:26.281+03:00Totta, genret herättävät odotuksia. Joskus se on i...Totta, genret herättävät odotuksia. Joskus se on ihan hyvä, mutta jos kyseessä on teos, joka ei kuulukaan selkeästi johonkin genreen, niin etukäteismäärittely voi luoda ihan vääriä ennakkokäsityksiä ja odotuksia. Siitä tullaan takaisin siihen, että kuka tai mikä onkaan se määrittelijä ja millainen on vaikkapa dekkarigenreen kuuluva teos. Esim. meidän kirjastossa useampikin teos, jonka itse ajattelen olevan dekkari (väljästi ajatellen) ei olekaan dekkarihyllyssä. <br /><br />Hyvä tuo Munro-esimerkki. Kyllähän novelleja ja romaaneja lukee eri tavalla, vaikken minäkään osaa sanoa, mikä ja missä se ero on. Pitääkin laittaa mietintään tuo asia.Mustikkakummun Annahttps://www.blogger.com/profile/11175997937556574541noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-75558788118824675542015-03-31T18:50:34.946+03:002015-03-31T18:50:34.946+03:00Tämä on tosiaan ollut hyvin maistuvaista keskustel...Tämä on tosiaan ollut hyvin maistuvaista keskustelua. On ollut tavallaan helpottavaa huomata, että en ole ollenkaan ainoa, jolle tuo lukuromaanin käsite on kompleksinen. <br /><br />Taidamme olla viihteen suhteen aika äärilaidoilla. Sinulle suurin osa kirjallisuutta on viihdettä ja minä taas en osaa oikein edes ajatella sitä viihteenä. Tämä nyt tosiaan, kuten aiemminkin kirjoitin, liittyy siihen, että en osaa suhtautua sanaan viihde. Sillä vaan on minulle niin tympeä maku. <br /><br />Korkeakirjallista on varmaan ainakin kaikki kanonisoitu kirjallisuus, jossa taatusti miesten kirjoittamat teokset ovat yliedustettuina. Eli tässä on myös se pointti, että kirjallisuuden luokittelu on myös mitä suurimmassa määrin vallankäyttöä. Jotakin otetaan mukaan, jotakin suljetaan pois. Mielenkiintoista on myös, että miten nämä valintaprosessit tapahtuvat ja kenen toimesta, siis juuri tämä, että jokut kirjailijat ja teokset vakiinnutetaan ns. korkeakirjallisuuteen. <br /><br />Kiitos kommentistasi.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-54459273049945929582015-03-31T18:40:36.859+03:002015-03-31T18:40:36.859+03:00Olipa mukava saada vieraita Mustikkakummusta :) Ti...Olipa mukava saada vieraita Mustikkakummusta :) Tiivistit hienosti sen keskustelun, mitä täällä on käyty. Kuten sanoit, toisille mm. genret ovat tärkeämpiä kuin toisille ihan arkikäytössäkin ja kirj.tutkimuksessa sitten erityisesti. Täällä blogimaailmassa tärkeintä lienee, että pystyy välittämään toiselle oman lukukokemuksensa ja jos termejä käytetään kovin eri merkityksissä, niin se saattaa aiheuttaa sekavuutta. <br /><br />Se, mistä ei oikeastaan ole puhuttu ja joka tuli mieleeni sinun kirjoituksestasi on se, että genret herättävät myös odotuksia lukijassa. Dekkari on hyvä esimerkki genrestä, jota lukiessa yleensä tiedän alkavani lukea dekkaria ja se asettaa tiettyjä odotuksia ja sitä ehkä jopa lukeekin vähän eri tavalla. <br /><br />Jokin aika sitten kirjoitin Alice Munron romaanista The lives of Girls and Women ja siinä mainitsin, että aluksi luin tuota teosta novellikokoelmana, kun luulin sen sellainen olevan. Kun huomasin, että kyse olikin romaanista, niin samalla panin merkille, että luen novelleja ja romaania eri tavalla. Vaikea tarkemmin määritellä, miten eri tavalla, mutta kyllä siinä eroa oli. <br /><br />Kiitos kommentistasi.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-18302975037208827622015-03-31T15:07:55.198+03:002015-03-31T15:07:55.198+03:00Onpa makeaa keskustelua täällä! =D
Itsekään en k...Onpa makeaa keskustelua täällä! =D <br /><br />Itsekään en käytä "lukuromaani"-käsitettä, koska se on minusta hupsu ja teennäinen. Meni pitkään, etten edes tajunnut, että mitä ihmettä muut tarkoittivat "no tämä nyt oli hyvä lukuromaani" kommenteillaan. Mielenkiintoista myös, että miten eri lailla viihde koetaan. Minulle kaikki lukeminen on periaatteessa viihdettä! =D Ehkä itse jaottelen "kevyen viihteen" chick-liteiksi yms. romanttisiin ja dekkareihin, ja sitten on sellasta perusviihdettä ja draamaviihdettä ja kauhu-ja jännitysviihdettä jne... =D Esim. John Irving on minulle silkkaa viihdettä. Joskus olen miettinyt myös sitä, että mikä se sitten on sitä "korkeakirjallista". Jos se on sellaista, josta minä en ymmärrä mitään, se saa pysyäkin minulle ulottumattomissa ylhäisessä korkeudessaan. Pidän kirjoista, jotka haastavat ajattelemaan, mutta jokin tolkku pitää kuitenkin olla. Ehkä. =D Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa https://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-17616923561085006012015-03-31T14:52:33.654+03:002015-03-31T14:52:33.654+03:00Onpa täällä todella mielenkiintoista keskustelua k...Onpa täällä todella mielenkiintoista keskustelua kirjallisuudesta! Ihan jokaikistä kommenttia ei lukenut tarkasti, mutta silmäilin kuitenkin - ja vaikutuin keskustelusta. En nyt ota kantaa noihin lajitteluihin ja niihin liittyvään arvoväritteisyyteen, koska en nyt osaa sanoa siitä mitään, mitä ei täällä olisi jo tullut esille. <br /><br />Haluan vaan sanoa, kuten joku varmaan onkin jo sanonut, että genrejä kyllä tarvitaan välillä (esim. tutkimuksessa, mutta myös kustantamoissa, kirjakaupoissa ja kirjastoissa), mutta niitä pitää myös kyseenalaistaa ja miettiä niiden arvoväritteisyyttä (miksi joitakin pidetään ns. parempina ja joitakin huonompina). Kirjallisuudenlajit eivät ole olemassa sinällään eivätkä ne sitten ole kiveen hakattuja ja absoluuttisia, vaan niistä pitääkin neuvotella. Joillekin lukijoille ne ovat tärkeämpiä kuin toisille, sillä joillakin on suurempi tarve laittaa asiat, tässä kirjat. jonkinlaiseen järjestelmään, luokkiin tai kategorioihin, kun taas joillekin taas luokittelulla ei ole merkitystä, Ja tarkoitan nyt tässä meitä ns. tavallisia lukijoita enkä esim. kirjallisuudentutkijoita. <br /><br />Kuten tässä keskustelussa on jo tullut ilmi, ei esim. lukuromaanille ole yhtä kaiken kattavaa määritelmää emmkä me kaikki ymmärrä sitä samalla tavalla. Ihan selvästi se on joillekin arvoväritteinen määritelmä, jota ei suin surmin halua käyttää, kun taas toiselle se on ihan toimiva termi ja auttaa hahmottamaan omaa lukemista ja kirjojen valintaakin. Olisi tietenkin hyvä tietää, mistä kulloinkin puhumme ja mitä tarkoitamme tiettyjä termejä käyttäessämme ja siksikin tällainen keskustelu on tervetullutta.<br /><br />Mitä tulee lukemiseen, niin ainakin itselle lukeminen on paitsi ajattelun väline ja tapa hahmottaa elämistä ja olemista maailmassa, niin se on välillä myös pakoa arjesta. Se, mitä kulloinkin haluan lukea, vaihtelee. Jonakin päivänä kaipaan rakenteeltaan tai kieleltään haasteellista luettavaa, toisena päivänä taas haluan lukea sellaista kirjallisuutta, jonka äärellä voin vain olla eikä minun tarvitse liikaa päätäni vaivata. En kuitenkaan pysty nykyään lukemaan mitään ns. höttöä, vaan sen helpommankin kirjallisuuden pitää olla hyvin kirjoitettua ja siinä pitää olla jonkin verran syvyyttä.<br /><br />Sanoinko nyt mitään uutta, mitä täällä ei ole jo sanottu, en tiedä, mutta halusin kuitenkin heittää kommenttini tänne, sillä arvostan tällaisia avauksia ja keskustelua.Mustikkakummun Annahttps://www.blogger.com/profile/11175997937556574541noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-74096337225319356402015-03-29T21:41:44.982+03:002015-03-29T21:41:44.982+03:00PS. Eikös Stoner tehnyt juuri niin. Yksinkertaista...PS. Eikös Stoner tehnyt juuri niin. Yksinkertaistaen sanottuna hän päätti, että hänen elämänsä oli hyvä sellaisena kuin se oli.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-1808433609377815892015-03-29T21:41:02.393+03:002015-03-29T21:41:02.393+03:00Ja onhan se onnekasta, jos voi kokea elämänsä merk...Ja onhan se onnekasta, jos voi kokea elämänsä merkitykselliseksi. Ehkä merkityksellisyys/tarkoituksenmukaisuuden kokeminen on siinä mielessä kuin rakkaus, että ne vaativat paljon myös sisua ja kovaa työtä. Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-26295923103787204052015-03-29T21:38:50.790+03:002015-03-29T21:38:50.790+03:00Kamalaa, minä kärsin niin kovasti. No en todellaka...Kamalaa, minä kärsin niin kovasti. No en todellakaan, ilahdun ilahdun vaan. Minulle tosiaan kun ei tule edes Hesaria, niin aika lailla blogien varassa olen juuri suomalaisen kirjallisuuden suhteen. Ulkomaista bongaan milloin miltäkin nettisivuilta sattuu vastaan tulemaan.<br /><br />Jännät muuten nuo nimet Anna, Hanna ja Johanna - kun ne ovat kaikki päällekkäin. En nyt muista kuka oli vanhin, kuka nuorin. Hienoa on, jos voin palata tuohon teokseen kirjoituksesi kautta. Mutta ei mitään paineita.<br /><br />Laskin, että minulla on nyt 11 kirjaa kirjastosta ja saman verran varauksia vetämässä ja siihen päälle parikymmentä omaa, jotka haluaisin nyt heti paikalla lukea. Oi kirjallisuuden runsaudenpula. On se ihanaa, kun joskus pulakin on ihanaa.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-32738277130610514372015-03-29T21:25:08.535+03:002015-03-29T21:25:08.535+03:00Kyllä, voi hyvinkin olla juuri niin - ja on - että...Kyllä, voi hyvinkin olla juuri niin - ja on - että "itse antaa niitä tarkoituksia myöhemmin". Sitä tahtoo ja kaipaa elämäänsä jonkinlaista tarkoituksenmukaista narratiivia. Sitä, ovatko nuo tarkoitukset lopulta kohtalon vai omien merkityksenantoprosessiemme käsissä, emme kai koskaan saa tietää - mutta ehkä sillä ei lopulta ole väliäkään, kiehtovaa on sen kysyminen itsessään.Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-48591858313574407992015-03-29T21:19:42.525+03:002015-03-29T21:19:42.525+03:00Tämä alkaa kyllä nyt olla jo lähellä häirintää, jo...Tämä alkaa kyllä nyt olla jo lähellä häirintää, jossa Omppu-parkaa piinataan loputtomalla kommentoinnilla, mutta minulla on nyt näköjään joku mentaalinen häiriötila, joka pakottaa olemaan äänessä. Koen aivan samoin tuon, että on nimenomaan kiinnostavaa lukea kirjoista joiden ei äärelle ei ehdi tai tahdo tai muuten päädy. Kirjablogien lukeminen on avartavaa, koska se antaa kurkistaa kirjoihin jotka muuten jäisivät vieraiksi. Minusta tuntuu, että loppujen lopuksi en tiedä mistään mitään ja siksikin on ollut ihanaa tämä blogimaailma löytää (oi Stoner ja se "kuinka vähän aikaa hänellä oli, kuinka paljon luettavaa, kuinka paljon opittavaa"). Toisekseen blogikirjoituksen lukeminen on parhaimmillaan elämys jo itsessään ja näin on juuri täällä sinun luonasi. <br /><br />Ja tiedätkö, nyt alkaa käydä niin, että tuo Anna, Hanna ja Johanna huutelee hyllyssäni jo aika vaativasti... Pidin siitä paljon silloin kun sen aikanaan luin ja uskoisin itsekin, että pidän siitä yhä... Tunnustelen tuultani hetken aikaa, katsotaan tartunko kirjaan jo tänään :)Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-15177994757802198892015-03-29T21:11:23.067+03:002015-03-29T21:11:23.067+03:00Kustantajat eivät varmaan tiedä, että heidän kehus...Kustantajat eivät varmaan tiedä, että heidän kehusanansa on toisille luotaantyöntävä. :)Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-67470001419809546242015-03-29T21:09:12.276+03:002015-03-29T21:09:12.276+03:00Totesinkin jossain kommentissa, että minustakin on...Totesinkin jossain kommentissa, että minustakin on helpompi kommentoida teosta, josta on suht samoilla linjoilla kirjoittajan kanssa. Jaettu ilo todellakin on suurin ilo. Se ei kuitenkaan poista sitä, että silloin kun mielipiteet ovat eri, voi syntyä liikettä ja muutosta ja oppimista. Sekin on suuri ilo ja erityisen hienoa, kun huomaa omassa päässä liikahtaneen.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-17308646331152129172015-03-29T21:05:57.156+03:002015-03-29T21:05:57.156+03:00Leena, sanon nyt ihan rehellisesti, että sinun koh...Leena, sanon nyt ihan rehellisesti, että sinun kohdallasi tai siis kirjoitustesi kohdalla yksittäisillä sanoilla ei ole minulle merkitystä, koska luen teksteistäsi fiilistä ja tunnelmaa ja on aivan mahtavaa lukea niitä kirjoituksiasi, joissa olet innostunut ja sekaisin jostain teoksesta - siinäkin tapauksessa, että ko. teos ei olisi minulle erityisen tärkeä. Sinä olet rakkautta kirjallisuutta kohtaan ja kaikki muu on sen rinnalla toisarvoista. Tähän pistäisin nyt sydämen.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-74172083208932037052015-03-29T20:48:16.813+03:002015-03-29T20:48:16.813+03:00Omppu, ihan lyhyesti, minulle ainakin se sana on t...Omppu, ihan lyhyesti, minulle ainakin se sana on tullut kustantajien katalogeista sekä yhteydenpidosta, kun joku on tarjonnut minulle luettavaksi jotain kirjaa ja antanut sille kuin kehuna määreen 'laadukas lukuromaani'.Leena Lumihttps://www.blogger.com/profile/09279406286758103999noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-77709012878227769832015-03-29T20:46:41.727+03:002015-03-29T20:46:41.727+03:00Pakko myöntää, että ymmärrän täysin mitä Katja aja...Pakko myöntää, että ymmärrän täysin mitä Katja ajaa takaa/sanoo ja koen samoin. Mutta on todella vaikea alkaa määritellä jonkun tietyn kirjan kohdalla, että 'tämä on nyt lukuromaani ja tämä on elämää suurempi kirja tms. Katjan lepatteleva lukeminen kuulostaa siltä, mitä minäkin haluan tehdä. Kun aloitin kirjabloggaamisen yli 6 vuotta sitten, tämä oli hauskempaa, vaikka tuskin kukaan kommentoi. Nyt tämä maistuu joskus urakalta ja siitä on päästävä johonkin välitilaan.<br /><br />On helpompi muuten kommentoida toiselle, jos on tise lukenut kirjan ja vielä pitääkin siitä. Jos on jyrkästi eri mieltä, joutuu asettelemaan sanojaan liikaakin. Pelkään inttämisiä, jotka eivät johda mihinkään. Jos koen jonkun suuren pöhinän kirjan, enkä itse saa siitä mitään kicksejä, vaan mieleen tulee vain satu Keisarin uudet vaatteet. vaikenen. Miksi alkaa vänkyttää etenkään, kun en lue kirjasta kuin alun ja jätän sen, ellei se vedä. Yksimielisyys on väliin harhaa, joskus taas suurta ja ajettua rakkautta todella mahtavaan teokseen. Viime mainituissa tilanteissa huomaa todeksi, miten jaettu ilo on se suurin ilo. Ja etenkin kirjojen kohdalla koen, että tämä ei ole klisee. Leena Lumihttps://www.blogger.com/profile/09279406286758103999noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-39366381961959081782015-03-29T20:34:50.083+03:002015-03-29T20:34:50.083+03:00Omppu, tässä Katjan sanomassa on just se, mitä min...Omppu, tässä Katjan sanomassa on just se, mitä minä ajattelen lukuromaanista:<br />"Mutta silti haluan puolustaa lukuromaanin käsitettä, koska lukuromaanilla on paikkansa ja hyvä lukuromaani tarjoaa rentouttavaa luettavaa. Aste-erot sitten määräävät (minulle) sen, onko lukuromaani laadukas ja suhteellisen korkeaa kirjallisuutta vai onko se kertakäyttökamaa. :)"<br /><br />Miksi Oatsein Haudankaivajan tytär ei voisi olla lukuromaani? Kosto:Rakkaustarian ei ole sitä eikä Sisareni, rakkaani. Onko Irvingin Leski vuoden verran tarinavetoinen lukuromaani?<br /><br />Ommpu, minäkään en sano lukuromaaniksi kirjaa, joka saa minut 'sekaisin'. Se ilmenee minulla vain eri tavoin, mutta kun sain käteeni Pelon Jokapäiväinen elämäni, putosin kirjaan ja se ei ollut enää lukuromaani! Mutta saatan aavistaa, että joku voisi pitää Husvedtin Kaikki mitä rakastin lukuromaanina, vai voiko?<br /><br />Hylkään kohta kaikki lajimäärittelyt, mutta miten minä sitten saan luijalle selväksi, mistä on kyse...;)Leena Lumihttps://www.blogger.com/profile/09279406286758103999noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-54971738991832249462015-03-29T20:21:32.469+03:002015-03-29T20:21:32.469+03:00Sidukka! Se on ihan hirveä. En ikinä suostuisi juo...Sidukka! Se on ihan hirveä. En ikinä suostuisi juomaan sidukkaa. Siideriä sen sijaan kyllä. <br /><br />Sanat myös kuluvat. Joka bloggauksen kanssa on sanataistelua, koska jotkut adjektiivit tuntuvat menettäneen jo kaiken merkityksensä, enkä halua niitä sen tähden käyttää.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-63796920486213157522015-03-29T20:08:03.961+03:002015-03-29T20:08:03.961+03:00Ehkä viihde on vaikea sana kiitos niiden käsittämä...Ehkä viihde on vaikea sana kiitos niiden käsittämättömien ohjelmien joita televisio suoltaa la iltaisin. Koska niiden ohjelmien mainoksilta ei voi välttyä vaikka katsoisi jonkun ykkösen brittisarjan tai uutiset kolmoselta tai jotain Teemalta, tietää kyllä mistä on kysymys. Mietin just omia inhokkisanojani, mutta nyt ei tule mieleen kuin just tuo sun mainitsema masuasukki ja oluset ja sitten ottaa päähän sellainen 'sihautan siiderit' -tyyppinen höpötys. Täytyis varmaan alkaa kirjoitta listaa, sillä olen aika herkkä sanoille. Muusikko melodioille ja väärille soinnuille, lukija sanoille...Leena Lumihttps://www.blogger.com/profile/09279406286758103999noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-43168313946293251682015-03-29T19:59:31.651+03:002015-03-29T19:59:31.651+03:00Ollos hyvä Leena. Ovat omallakin kohdalla jääneet ...Ollos hyvä Leena. Ovat omallakin kohdalla jääneet vähän unholaan, kun viime vuosina en ole lukenut juurikaan dekkareita ylipäätään.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5032438013556736386.post-22255276642557852072015-03-29T19:57:25.916+03:002015-03-29T19:57:25.916+03:00Myös Woolf ja hänen naisystävänsä leikittelivät su...Myös Woolf ja hänen naisystävänsä leikittelivät sukupuolella. Löytyy kiinnostavaa tietoa elämäkerroista.<br /><br />Onko minulla joku sokea piste, kun en ole huomannut sinun poliittisuuttasi, vaan sen sijasta räväkän ja rajoja rikkovan tyylin kirjoittaa. Minusta tuntuu, että haluan tavallaan etäännyttää itseäni päivän politiikasta ja luen mieluummin menneestä. Jos luen jotan suomalaisesta poltiikasta Hesarista vaikka, saan verenpaineen nousua. Jaksan aina ihmtellä, miten meidän sinne Arkadianmäelle valitsemat päättäjät ikäänkuin tyhmistyvät sinne päästyään. Nytkin kun miettii tätä Suomen taloustilannetta, jota enää ei voida selittää sotakorvuasten maksuilla, joka selitys hyväksyttiin vielä 60 -luvulla, ei voi kuin haluta olla tietämättä tuosta enää mitään. No, toki sen verran seuraan, että tiedän, ketä äänestän, mutta muuten se on vain niin syvältä...<br /><br />Sinulla se kuulosti isommalta jutulta, joltian sellaiselta, jossa pitää pinnistellä. Pinnistelin minäkin lukiessani Oatesin kokeilevaa romaania Sisareni, rakkaani, mutta se oli lopultakin uuden syvyyden koskettamista. En tiedä, ehkä me vain sitten diggaamme samoja juttuja, mutta eri sanoilla. Lukea itsestään ulkona olisikin pelottava kokemus. Kaikki mitä olemme, mitä olemme kokeneet ja mitä meistä on tullut, vaikuttaa siihen, miten koemme luetun tekstin. Sama teksti puhuu eri lukoille eri äänellä.<br /><br />Ole hyvä ja kiitos <3Leena Lumihttps://www.blogger.com/profile/09279406286758103999noreply@blogger.com