Reader, why did I marry him?

Lukiessani Ray Lorigan romaania Tokio ei välitä meistä enää mietin useammankin kerran, että miksi ihmeessä luen tätä kirjaa. Mitä se minulle antaa? Kirjan takakannessa mainitaan, että Loriga on "yksi Espanjan kirjallisuuden tunnetuimmista uusista äänistä". Tästä huolimatta en ollut hänestä koskaan edes kuullut ennen kuin Tokio ei välitä meistä enää tuli vastaan eräässä toisessa lukemassani kirjassa. Loriga kuuluu samaan kirjalliseen perheeseen kuin Burroughs, Bukowski ja kumppanit, joita luin nuorena aikuisena, koska poikaystäväni luki niitä ja liikuimme piireissä, joissa ko. kirjailijoiden tuotanto piti tuntea. Tai no, piti ja piti, mutta en olisi halunnut joutua tilanteeseen, jossa olisin aiheuttanut täydellisen hiljaisuuden kysymällä, kuka on Henri Chinaski. Lorigan romaani on luokiteltu scifi-kirjallisuudeksi, mutta scifi-elementit ovat siinä varsin mietoja. Romaanin päähenkilö on nuorehko mies, joka matkustelee ympäri maailmaa ja myy laillista huumetta, joka py...

Harva kirja alkaa niin järkyttävän kiinnostavasti heti ihan alkuunsa kuin Olivia Laingin Crudo . Olen lukenut Laingilta aiemmin non-fiktiivisen teoksen The Lonely City , joka käsittelee yksinäisyyttä tavalla, joka teki siitä heittämällä yhden sielukirjoistani. Tästä johtuen osasin odottaa hyvää, mutta tulin siitä huolimatta erittäin myönteisesti yllätetyksi.  Teoksen mottona on Donald Trumpin twiitti ja tunsin vastustamatonta halua laittaa tämän twiitin heti paikalla omaan karsinaansa, jonne mielelläni pistäisin myös twiitin kirjoittajan ja rakennuttaisin vielä karsinan ympärille muurin. Ja ne Crudon ensimmäiset lauseet. Ne kuuluvat seuraavasti:  Kathy, by which I mean I, was getting married. Kathy, by which I mean I, had just got off the plane from New York. Kathy on amerikkalainen kirjailija Kathy Acker (1947-1997), jonka Laing kirjoittaa teoksensa päähenkilöksi, mutta samaan aikaan Kathy on myös Laing itse. Päähenkilöratkaisu on mielenkiintoinen. Tai no, jos su...

Tunnottomien valtakunnassa ei ole pinkkiä, eikä glitteriä. Sen temaattiseti hallitsevin väri on sisälmystenpunainen ja tuoksu spermanhajuinen. Kirjan kannessa ei turhaan lue: Hard core. Kathy Acker (1944/1948-1997)* oli amerikkalainen kirjailija, jonka teokset ovat provokatiivisia ja vahvasti seksuaalisuuden maaperää kyntäviä. USA:ssa hänen teostensa ympärillä on käyty metakka jos toinenkin ja Ackerin kuolema kirvoitti valtaisan määrän sekä häntä kehuvia että haukkuvia kirjoituksia.** Tunnottomien valtakunnan (Empire of the Senseless, 1988) lisäksi suomeksi on käännetty myös Pussy, merirosvokuningatar ( Pussy, King of the Pirates, 1996). Miksiköhän muuten kuningas on suomennettu kuningattareksi? Outoa. Jos väitän, että Kathy Acker on kautta aikojen vimmaisin amerikkalainen naiskirjailija on hyvin mahdollista, että olen täysin oikeassa. Omassa lukuhistoriassani hänen räävittömyyttään lähimmäksi pääsee ranskalainen Virginie Despentes, mutta Ackerin rinnalla hänkin saattaa usein ...