Reader, why did I marry him?

Tapasin Anne Tylerin ensimmäistä kertaa päivällisellä Koti-ikävän ravintolassa. Tästä on aikaa arviolta 20 vuotta. Paljon on unohtunut, mutta muistan nauttineeni hänen seurastaan. Tämän jälkeen tiemme erkanivat vuosiksi, kunnes Amerikan lapset saivat meidät taas yhteen. Seuraavan kerran tapasimme Onnellisen matkamiehen yhteentuomina ja tästä seurauksena oli yhteinen Pako. Kului kuitenkin taas vuosia ennen kuin löytyi Sininen lankakerä, josta kumpikin leikkasimme pätkän omiin ompeluksiimme. A Spool of Blue Thread (SBT) valittiin tänä vuonna sekä Baileys-palkinnon että Man Booker -palkinnon pitkälistoille. Kyynikko voisi ajatella, että tämä johtuu siitä, että tämän teoksen uskotaan jäävän Tylerin viimeiseksi romaaniksi. Oli miten oli, huokuu Tylerin tekstistä vahva ammattitaito. SBT toi mieleeni niin pataruoan kuin kestävyysjuoksijankin. Pataruoan siksi, että siinä on jotain samaa kuin tutulla ja turvallisella reseptillä rakkaudella valmistetussa hitaasti kypsytetyssä ruoassa, j...

PP Wong on Lontoossa syntynyt kiinalaistaustainen brittikirjailija. Suoritettuaan yliopistotutkinnon arkeologiassa hän työskenteli kuusi vuotta näyttelijänä teatterissa sekä sivurooleisssa elokuvissa. Nykyisin hän toimii kirjailijantyönsä ohella www.bananawriters.com -sivuston editorina. Sivusto on itä- ja länsiaasialaisten kirjailijoiden äänitorvi. The Life of a Banana on hänen esikoisteoksensa.* Tiesitkö, että Kiinassa asuu paljon banaaneja? Banaani on nimitys ihmiselle, joka on päältä keltainen ja sisältä valkoinen. The Life of a Bananan päähenkilö Xing Li on banaani, kuten myös hänen veljensä Lai Ker sekä heidän isoäitinsä, jonka luona he asuvat. Banaanin elämä Briteissä on täynnä konflikteja, koska banaani on keltainen, kun taas britit ovat valkoisia. Joskus myös vähän punaisia, mutta eivät koskaan keltaisia. Xing Li joutuu kultuuriselle törmäyskurssille niin koulussa kuin kotonakin. Väli, jossa hän yrittää löytää oman identiteettinsä on ahdas ja ristiriitoja t...

John Travolta liikkuvine lantioineen sormi pystyssä - siinä ensimmäinen mielikuvani, kun luin Heather O'Neillin teoksen nimen. Ja onhan tämäkin omanlaistaan lauantai-illan huumaa. Tosin kirjan päähenkilölle Nouschkalle  ja hänen kaksoisveljelleen Nicolasille lauantai on melkeinpä joka päivä, eikä se ole pidemmän päälle hyvä asia ollenkaan. Kanadalainen Heather O'Neill on taas yksi niistä kirjailijoista, jotka olen löytänyt Baileys-kirjallisuuspalkinnon kautta. Olen lukenut aiemmin hänen teoksensa Lullabies for little criminals (2006), joka kertoo 12-vuotiaasta Babystä, joka elelee heroiiniriippuvaisen isänsä kanssa. Tälle teokselle ominaisia ajelehtimisen ja irrallisuuden tunnelmia on löydettävissä myös nyt lukemastani O'Neillin romaanista. * Nouschka ja Nicolas Tremblay ovat 19-vuotiaita nuoria aikuisia, jotka elävät isänsä, riemukkaista sanoituksista tunnetun folklaulaja Étienne Tremblayn varjossa. Kaksosten äiti, yksi Étiennen viettelemistä nuorista tytöis...

Leikitään, että hyvä haltija tulee ja sanoo, että saan valita kuka kirjailija haluan olla  yhden päivän ajan. Tällä hetkellä vastaukseni olisi epäröimättä Ali Smith. Haluaisin nähdä maailman, kuten hän. Haluaisin tarkkailla ja tehdä havaintoja, yhdistellä asioita, etsiä ja löytää kuten hän. Ali Smith on valtava ja valtaisan omaääninen. Yksi nerokkaimmista kirjailijoista, joita tiedän. Hänen tapaansa kirjoittaa voi kuvata parhaiten sanomalla, että se on hyvin alismithmäinen. Hän on oma lokeronsa ja genrensä ja ylittää äsken mainitut jatkuvasti. Hänen tekstinsä on liikettä. Elämää, kääntyileviä katuja, alaspäin nousevia ylämäkiä. Ali Smithin seurassa ei koskaan voi olla varma, mihin ollaan menossa ja juuri se tekee hänen lukemisestaan niin nautittavaa. * Ali Smithin uusimmasta romaanista How to be both on markkinoilla kaksi eri versiota. Teos koostuu kahdesta osasta, joiden kummankin nimi on One. Sattumasta ja kohtalon oikusta riippuu kumman lukija päätyy ostamaan, jos...

Taistelua vallasta. Tarkkaan mietittyjä iskuja vihollisen selustaan. Uhkakuvia niin yhteisön sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Lakia ja järjestystä. Kuuliaisuusvaatimuksia ja kapinaa. Kirjoittaessani edellisen kappaleen minusta alkoi tuntua kuin olisin kirjoittanut jostakin poliittisesta puolueesta keskellä vaalitohinaa. Tosiasiassa kuvasin kuitenkin elämää mehiläisyhdyskunnassa Laline Paullin romaanissa The Bees, joka löysi tiensä luettavakseni tämän vuotisen Baileys-palkintoehdokkuuden kautta. Aloittaessani Paullin teoksen minulla oli kutina, että kyseessä olisi feministinen allegoria. Mitä pidemmälle teosta luin, sitä toimimattommalta hypoteesini alkoi tuntua. Tulkinnallisen korjausliikkeen jälkeen totean, että yleisellä tasolla Paullin teos käsittelee ryhmiä ja yhteisöjä sekä niissä vallitsevia ryhmädynamiikan lakeja ranking-järjestyksineen ja valtamekanismeineen. Deformity is evil. Deformity is not permitted. Kuningatar on ylin vallan käyttäjä ja vain hänellä...

Olen odottanut koko päivän jännityksellä, mitkä ovat suosikkikirjallisuuspalkintoni eli Baileys-palkinnon tämän vuoden lyhytlistalle päässeet teokset. Häpeäkseni pitää tunnustaa, että viime vuoden voittajateos Eimear McBriden A Girl is a Half-Formed thing on minulla edelleen lukematta, vaikka sen olen hyllyyni ostanutkin. Tämän vuoden lyhytlistaa odotellessa hilasin sitä lukupinossa ylöspäin. Ta-daa. Nyt räpsähti tämän vuoden lyhytlista Baileysin twittertilille. Tässä he ovat: Rachel Cusk: Outline Rachel Cuskia en ole lukenut, mutta hän on ollut tbr:lläni jo pidempään. Nyt tulee tutustuttua häneenkin. Laline Paull: The Bees Laline Paull on minulle uusi kirjailijanimi. Hänen teoksensa tapahtumapaikka on mehiläispesä. Kamila Shamsie: A god in every stone (suom. Jumala  joka kivessä ) Shamsie on ollut Baileys-ehdokkaana ennenkin ja olinkin melko varma, että hän päätyy listalle myös tänä vuonna. Kuten bloggauksestani käy ilmi, tämä teos ei puhutellut minu...