Reader, why did I marry him?

Take my hand. Kävellään tätä tietä. Tätä islantilaista tietä tässä islantilaisessa tuulessa ja sateessa. Ei kompastuta näihin islantilaisiin kiviin. Avaan ns. huomattavasti parempiakin päiviä nähneen Volvon oven sinulle ja minulle. Minä ajan, sinä istut vieressä. Olemme menossa drive-in -näytökseen. Hullua, sanot sinä. Kuka täysjärkinen järjestäisi drive in -näytöksen Islannissa. Sää ja kaikki siihen liittyvä epävarmuus. Ei niin mitään järkeä. Mutta, sanon minä, ajattelepa, että drive in -näytös on jonkun unelman toteutuminen. Ai sen Valan, kysyt. Sen Valan, vastaan. Puhun sinulle unelmien tärkeydestä. Tuijotat maisemaa tuulilasin läpi kuin vihamiestä, vaikka maisema ei ole vihasi kohde. Eikä drive in -näytös, enkä edes minä.  * Vilja-Tuulia Huotarisen Drive in -romaanissa on monta valkokangasta. Yhtä niistä hallitsee aiemmin mainittu Vala, joka matkustaa Islantiin pää unelmia täynnä ja islantilaista sitkeyttä lähestyen on päättänyt järjestää Drive in -näytöksen.  Toinen valko...

Säkeilyvaaran kannessa pitäisi lukea isoilla selkeillä kirjaimilla: Saattaa lisätä kiinnostusta runoutta kohtaan huomattavassa määrin ja aiheuttaa runokokoelmien hamstraamistarveoireilua. Koska edellä mainitun kaltainen varoitus puuttui lähdin viattomin ja pahaa aavistamattomin mielin tutkimaan, mitä havaintoja ja tulkintoja ovat runoista tehneet Satu Grünthal, Silvia Hosseini, Vilja-Tuulia Huotarinen, Juhani Karila, Kirsti Mäkinen, Pauli Tapio ja Ilpo Tiihonen. Runorepertuaari on teoksessa varsin laaja, sillä mukana on niin uudempaa kuin vanhempaakin aina Kalevalasta rap-lyriikoihin asit. Kirjoitukset runoista ovat parin sivun mittaisia ja tyyliltään vaihtelevia. Vilja-Tuulia Huotarinen ja Ilpo Tiihonen kirjoittavat myös omista runoistaan. Nyt sukelletaan. Tiihosen kirjoituksessa runoilijaa ei säästellä ja piikki sojottaa myös runoanalyysien suuntaan. Kas näin Tiihonen runostaan 'Kesäillan kevyt käsitteellisyys.' Jonkinlainen merkitystavoite lienee kirjoittajalla t...