Reader, why did I marry him?

  "To read means, literally, to open a book, and at the same time, to open a part of one's self." Translating Myself and Others -teoksessa Lahiri kirjoittaa kaunokirjallisen tekstin kääntämisestä, lukemisesta sekä omasta rakkaustarinastaan italian kielen kanssa. Lahiri on (ollut) minulle erityisen tärkeä kirjailija, jonka teosten parissa olen kokenut suuria ja laajalle avautuvia hetkiä. Hänen viimeisin fiktiivinen, italiaksi kirjoitettu teoksensa Missä milloinkin (Tammi 2020, suom. Helinä Kangas, Dove mi trovo 2018) oli kuitenkin jossain määrin pettymys ja osin samoin kävi tämän hänen esseekokoelmansakin kanssa. Translating Myself and Others sisältää Lahirin alku/jälkisanat kolmeen eri Domenico Starnonen teokseen, jotka hän on kääntänyt italiasta englanniksi sekä muutamia muita esseitä. Jos on lukenut Starnonen kirjat jää Lahirin esseekokoelman uusien tekstien määrä varsin pieneksi. Teoksen lopussa on kaksi italiankielistä esseetä, joiden englanninkieliset versiot löytyv...

Hänelle, joka uskoo Jumalaan Jhumpa Lahirin Med andra ord on temppeli. Hänelle, joka uskoo shoppaamiseen, se on päättymätön ostoskeskus. Hänelle, jolla on nälkä, se on muutama leipä ja pari kalaa. Kirjailijoita, joilta haluan lukea kategorisesti kaiken, mitä he kirjoittavat ei ole hirveän monta. Jhumpa Lahiri on yksi heistä. Med andra ord on esseekokoelma, jonka ääressä kielen ja identiteetin välisestä suhteesta kiinnostuneen lukijan kannattaa viivähtää tovi jos toinenkin. Harvoin törmää niin autenttisen oloiseen kirjoitteluun ja pohdintaan kuin mitä tässä teoksessa on tarjolla. Med andra ordin luettuani kunnioitukseni ja ihailuni Lahiria kohtaan on entistä suurempaa eli varsin valtavaa. Edellisessä kappaleen kirjoitin harkitun rauhallisesti. Tosiasiassa olen niin innoissani, niin vaikuttunut, niin tiloissa, niin ihailun kukkuloilla, niin vapiseva, niin missä kaikissa lieneekään ihailusanoissa, että sormeni tuskin osuvat näppäimille. Vaan rauhoitutaan taas. Avaan nyt mui...

Jhumpa Lahiri on yksi minulle tärkeimmistä kirjailijoista. Löysin hänet sattumalta, kun kirjastosta mukaani tarttui muutama vuosi sitten 'Kaima' (engl. The Namesake, 2003). Se oli kirjallista rakkautta melkein ensi sivusta lähtien. 'Kaiman' jälkeen aloin lukea Lahiria englanniksi, ensin Pulitzer-palkitun romaanin The Interpreter of Maladies (2001, suom. Tämä siunattu koti) ja sen jälkeen novellikokoelman The unaccustomed Earth (2008, suom. Tuore maa). Minulle uusi romaani Lahirilta oli yksi vuoden 2013 kirjallisista kohokohdista. Pitelin sitä käsissäni melkeinpä hauraasti, pelkäsin aloittaa lukemista. Entä jos The Lowland olisikin pettymys? Pelkoni oli turhaa. Laskettuani The Lowlandin käsistäni lukemisen jälkeen, minusta tuntui kuin olisin elänyt sen päähenkilöiden mukana koko ihmisiän. En voi olla ihmettelemättä, miten Lahiri pystyy vetämään lukijan niin sisälle tarinaan, että lukijasta tuntuu kuin hän eläisi samaa elämää tarinan henkilöiden kanssa, hengittäisi h...