Reader, why did I marry him?

Meg Wolitzerin The Interestings (Random House, Vintage Books, 2013, 458 sivua) on ihmiselämää luotaavuudessaan valtava romaani ja samalla hyvin amerikkalainen. En keksi yhtäkään olennaista ihmiselämän osa-aluetta, jota siinä ei käsiteltäisi. Se ei kuitenkaan ole millään tavoin täyteen ahdettu, vaan tarina kulkee hämmästyttävän ilmavasti ja paikoin jopa kepeästi - siitäkin huolimatta, että kuvattavat asiat ovat välillä kaikkea muuta kuin keveitä ja helppoja. The Interestings saa miettimään, miten ihmeellistä elämä onkaan. Miten monista koettelemuksista ja elämän päin kasvoja lyönneistä ihminen selviytyy, miten suurina pitää pieniä asioita ja miten vahvoja ja samanaikaisesti seitinhauraita voivat ihmisten väliset siteet olla. The Interestings alkaa 1970-luvulle sijoittuvalla kuvauksella nuorten kesäleiristä. Se on paikka, jossa teoksen viiisi päähenkilöä tutustuvat toisiinsa ensi kertaa. Sisarukset Ash ja Goodman, Ethan, Jonah ja Jules (aka Julie) viettävät ikimuistoisen leirin, j...

Ostin Harley Daavidssonin, sillä ajelen iltaisin, varmaan lähtee startista käyntiin nääs. Kun haiuslihas jo pullistuu, niin kampiakseli hurjistuu ja neidon nännit mun selkääni vasten puristuu. Vaan eipäs puristukaan. Neito on se, joka ajaa. Eikä fillarikaan ole harrikka, vaan Moto Valera. Rachel Kushnerin 'The Flamethrowers' (2014) tempoilee moneen suuntaan. On nopeusajoja suola-aavikolla, taidenäyttelyitä New Yorkissa, pornoleffoja vihreiden ovien takana, poliittista aktivismia 1970-luvun Italiassa, kumityöntekijöitä Brasilian metsissä sekä joukko romaanihenkilöitä, joiden perimmäisiä aivoituksia tuntevat tuskin he itsekään. Teoksen päähenkilökin on kuin kuka nuori nainen tahansa, mutta häntä kutsutaan Renoksi, koska hän on kotoisin sen nimiseltä paikkakunnalta. Tosin nyt minä huijaan, ei Reno ole kuin kuka tahansa, kaukana siitä. Itse asiassa erinomaisen omanlaisensa, mutta minkälainen, se on sitten taas jo hieman kimurantimpi juttu. Ainakin hän osaa ajaa kovaa moo...

"We have art in order not do die from the truth." (Nietsche) 'Goldfinch' on järkäle niin kokonsa kuin lukijalle tarjoamansa tarinankin puolesta. Jos et halua lukea aamun pikkutunneille asti, älä tartu 'Goldfinchiin', sillä se aiheuttaa lukijassaan vaikeasti hallittavaa sivunkääntämishimoa. Teos on saanut nimensä Carel Fabritiuksen vuonna 1654 maalaaman samannimisen taulun mukaan.  Se on kertomus 13-vuotiaasta Theodore Deckeristä, joka menettää äitinsä newyorkilaiseen museoon tehdyssä terrori-iskussa. Theo itsekin loukkaantuu, mutta onnistuu pääsemään museosta ulos. Tätä ennen hän kuitenkin tutustuu vanhaan herrasmieheen, Weltyyn, joka pyytää Theoa ottamaan mukaansa Fabritiuksen taulun, joka on ollut myös Theon äidin lempitaideteos.  Jo ennen räjähdystä Theo on pannut merkille Weltyn ja hänen seurassaan olleen nuoren tytön. Myöhemmin käy ilmi, että mies, joka hänkin kuolee terrori-iskun seurauksena oli antiikkikauppias ja tyttö, Pippa, hänen ...