Reader, why did I marry him?

Kesätervehdys täältä kesäparvekkeen kesäsohvalta. Nyt lähdetään Zimbabween Tendai Huchun seurassa. Vähän Mma Ramotswea ja hippunen Kigalin kakkukauppaa yhdistettynä uuteen vahvaan afrikkalaiseen kertojanääneen. Pyöräytetään tehosekoittimessa ja tuloksena on ihan pirun nautittavaa afrikkalaista nykykirjallisuutta. Tendai Huchun romaanissa 'The Hairdresser of Harare' (2013) on keveyttä, iloa ja kerrassaan mainiota kerrontaa, josta purskahtelevat tummemmat sävyt: ennakkoluuloisuus ja epäoikeudenmukaisuus. Huchun romaani on erittäin viihdyttävä, mutta samoin kuin hyvä komiikka kantaa se mukanaan tragedian mustia ja teräviä siemeniä.  'Hararen kampaajaa' voisi verrata junamatkaan. Penkissä on hyvä istua, ei ole liian kylmä tai kuuma ja eväätkin ovat maistuvia ja niitä on riittävästi. Juna kiitää halki maiseman ja vallalla on jouheva matkanteon meininki. Etukäteen ei voi tietää, mille asemalle seuraavaksi saavutaan, mutta asema aseman jälkeen osoittautuu oivall...

"Niin kauan kuin leijona ei osaa kirjoittaa tulevat metsästystarinat aina ylistämään metsästäjää." Jos haluaa tutustua afrikkalaiseen naiskirjallisuuteen, ei olisi ollenkaan pöllömpi idea aloittaa J. Nozipo Marairen teoksesta 'Tyttäreni Zenzele' (A letter for my daughter, 1996). Moni tuntee jo Chimamanda Adichien, Nigerian tämänhetken valovoimaisimman kirjailijan, mutta ainakin minulta zimbabwelaisen Marairen jo vuonna 1999 suomennettu teos oli kokonaan mennyt ohi. Kiitän Kirja joka maasta blogin  Mariaa , jonka blogista tämän teoksen hoksasin. 'Tyttäreni Zenzele' muodostuu äidin, Shirin, elämänohjeista ja kertomuksista tyttärelleen, joka on lähdössä opiskelemaan ulkomaille. Hän haluaa siirtää tyttärelleen kaiken sen viisauden, mitä hän on elämänsä aikana hankkinut. Se on hänen perintönsä Zenzelelle. Yhtä lailla 'Tyttäreni Zenzele' on kuitenkin myös kertomus siitä, miten syvien roturiitojen jakamasta Rhodesiasta sitkeiden kansalaistaisteluje...

  We need new names on kasvukertomus 10-vuotiaasta tytöstä nimeltä Darling. Romaanin alkuosan tapahtumat sijoittuvat Zimbabween, jossa Darling ja hänen ystävänsä Godknows, Stina, Chipo, Bastard ja Sbho yrittävät haastavissa olosuhteissa pärjätä, miten parhaaksi näkevät. Aikuiset ovat pitkälti poissaolevia, Zimbabwe on kaaoksessa ja lapset varastavat nälkäänsä guava-hedelmiä. Bulawayon Zimbabwesta luoma kuva on lohduton. Darlingin isä, kuten niin monet muutkin, sairastaa AIDSia.  Hänen ikätoverinsa Chipo on raskaana ja tämän vuoksi oivallinen valokuvauskohde kylään saapuneille auttajille. Puusta roikkuva ruumis merkitsee lapsille mahdollisuutta myydä ruumiin kengät ja ostaa niillä leipää. Presidentti Mugabea  kannattavat joukot kylvävät tuhoa ja pelkoa väkivaltaisilla Afrikka afrikkalaisille -hyökkäyksillään. Yhteiskunnallisen muutoksen puolesta taistelevia tapetaan. Kaiken yllä kaikuu stereotyyppiseksi kuvatun pastorin saarnat. Lukijana minua alkoi häiritä ajatus kur...