Finlandia-palkinnon suuri vääryys
On se aika vuodesta. Eilen kihisin koko päivän kuin käynyt mehu pullossa, kun piti purkautua siellä sun täällä Finlandia-palkintoehdokkaiden herättämistä ajatuksista. Toivon, että joku olisi varovasti nostanut pulloni korkkia, mutta niin ei käynyt ja paine pysyi ja kasvoi. Nyt en enää pysty pidättelemään, vaan kirjoitan tämän postauksen. Tämän vuotiset palkintoehdokkaat miellyttävät minua noin tuhatmiljoonasti enemmän kuin viime vuonna, jolloin listalle eksyi lievästi sanoen kummia ja vielä kummempia ehdokkaita. Surettaa, että pari suurta suosikkiani ei listalle noussut, mutta niinhän se on aina ja tänä vuonna erityisesti, kun suomalaiskirjailija toisensa jälkeen on kirjoittanut ihan hemmetin hyvän romaanin. Erityisesti Leena Parkkisen Säädyllisen ainesosan ( klik ) puuttuminen listalta ottaa koville. Tunnekuohuminäni kirjoitti eilen muistiin: Eipä tullut edes mieleen, että Säädyllinen ainesosa ei pääsisi ehdolle. No, mehän olemme Suomessa. Parkkisen romaanille ...