Reader, why did I marry him?

Hannu Harju ja Saara Turunen Tässä tekstissä kirjoitan kolmesta eri Kirjamessujen tapahtumasta, joiden päähenkilö oli Saara Turunen. 1. Saara Turunen ja Nuoren Voiman päätoimittaja Vesa Rantama Saara Turusen romaanissa Sivuhenkilö käy ilmi, että naiskirjailijoihin kohdistetaan vielä tänäkin päivänä erilaisia odotuksia kuin mieskirjailijoihin. Naiskirjailijoilta myös kysytään toisenlaisia kysymyksiä kuin heidän mieskollegoiltaan. Surkuhupaisaa on, että naiskirjailijan Sivuhenkilössä osakseen saama kohtelu toistui Saara Turusen itsensä kohdalla myös kirjamessuilla. Edellisestä hyvä esimerkki on, kun Vesa Rantama kertoi Saara Turusta haastatellessaan, että hän kokee, että Sivuhenkilö ei ole hänelle. Tähän Turunen vastasi kysymällä: mikä velvollisuus minulla on kirjoittaa juuri sinun kaltaisellesi lukijalle ja/tai ottaa erityisesti juuri sinut huomioon? Vesa Rantama kirjoittaa hienoja runokritiikkejä ja arvostan hänen tekstejään ja häntä itseään niiden kirjoittajana. En myöskä...

Päivitettyä tietoa arvonnasta: Arvontaan voi osallistua maanantaihin 16.10.2017 klo 20.00 asti. Tämän jälkeen suoritan arvonnan arvontageneraattorilla ja ilmoitan voittajien nimet tiistaina 17.10.2017. '* 26.-29.10.2017 Helsingin messukeskus täyttyy kirjahulinasta vailla vertaa. Huomaan olevani hieman hengästynyt jo etukäteen, sillä kiinnostavaa ohjelmaa on taas tarjolla siinä määrin, että yksi ihminen ei mitenkään ehdi kaikkeen haluamaansa osallistua. On pakko priorisoida ja tänä vuonna ykköspriorisointini on Kjell Westö -lukupiiri, jossa toimin tämän lukupiirin virallisena kirjabloggarina. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että tulen kirjoittamaan Westö-lukupiriistä blogiini.  Palkinnoksi virallisena kirjabloggarina toimimisesta olen saanut 10 ylimääräistä lippua Kirjamessuille, joten jos kaipaat messulippua ilmoita asiasta tämän postauksen kommenteissa. Liput ovat pdf-muodossa, joten voin toimittaa ne sähköpostitse. Kjell Westö -lukupiiri on jo täynn...

Rosa Meriläinen ja naisen nauru Lukupiiristä poistuessani olen Siri Hustvedtin Vapiseva nainen. Minulla on hermotiloja. Ruumiini päivittää viestiä kokemuksestani. Se käy hitaasti. En millään pysty menemään kuuntelemaan seuraavaa esitystä, vaikka niin olin suunnitellut. En pysty ottamaan vastaan mitään. En halua ottaa vastaan mitään. Menen pressitilaan juomaan kahvia ja kirjoitan yhden lukupiiriin liittyvän twiitin. En kykene lähtemään kotiin. Kuljeskelen messutilassa ja vedän randomisti divarin hyllystä käteeni yhden vanhalta näyttävän kirjan. On jo vähän liikaa, että kyseinen teos on Axel Munthen Huvila meren rannalla. Liikaa siksi, että Munthella on keskeinen rooli Rosa Meriläisen romaanissa Osteri. Siinä minä sitten vapisen Munthen teos kädessäni ja ajattelen, että nyt pitää muistaa hengittää. Jatkan vaeltelua ja yritän panssaroida itseäni ostamalla Christa Wolfin Kassandran ja Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaaren. Victorian synty Kuukauden lopussa minulla on ta...