Reader, why did I marry him?

Vuosi 2023 ei ollut lukemisen kannalta kovinkaan hyvä. Luin kyllä, mutta usein jouduin huomaamaan, että lukemiseni oli pintapuolista. Luin ikään kuin tottumuksesta pääsemättä lukemaani sen syvemmälle. Toki ilahduttavia poikkeuksiakin oli, mutta varsinainen lukuhurma löytyi vasta marraskuussa. Goodreadsin mukaan luin 83 kirjaa ja 20.695 sivua. Osan kirjoista kuuntelin ja muutama teos on vielä kirjaamatta Goodreadsiin, koska teen kirjaukset vasta, kun olen kirjoittanut kirjasta joko blogiini tai instagramiin. Henkilökohtaisten isojen elämänmuutosten lisäksi lukemiseeni vaikutti se, että olin Tanssiva Karhu -runokilpailun raadissa, ja ehdokasrunokokoelmiin tutustuminen vei aikaani huomattavasti. Näitä kokoelmia en ole kirjannut Goodreadsiin. Jos olisin lukemieni kirjojen määrä kasvaisi useilla kymmenillä. Keväällä 2023 suoritin avoimessa yliopistossa esseekurssin, joka osaltaan vaikutti siihen, että muulle lukemiselle jäi vähemmän aikaa. Esseitä sitten tulikin luettua ihan kelpo määrä. Mm...

Katie-Kate on pornomyrsky, joka aiheuttaa kuvotusta. Se on sen laatuista seksuaalista psykedeliaa, että vastaavaa ei liene aiemmin suomalaisessa kirjallisuudessa nähty. Olen fanittanut Anu Kaajaa hänen esikoisteoksestaan Muodonmuuttoilmoitus alkaen ja nyt ihan viimeistään hei kaikki ihmiset HALOO menetätte kamalasti, jos ette lue Kaajaa. Katie-Katessa ei säästellä pornoa kuvastoa, jonka Kaaja yhdistää Kateen (Middleton), Katieen (Price) ja Katie-Kateen (skandinaavinen Åsa) sekä brittien kuninkaallisiin. Katie-Kate on kuvaannollisesti läpeensä versaaleilla kirjoitettua tekstiä, jonka sanoman voisi kiteyttää vaikkapa seuraavaan lauseeseen Nainen saa niellä kohtuuttomia määriä spermaa, mutta vain kohtuullisia määriä ruokaa. Länsimainen ihminen on kyllästetty seksuaalisuudella kuin se olisi ihollemme pensselöityä vernissaa. Käsittelyä ei pääse pakoon, vaan se iskeytyy kimppuumme kaikkialta. Tämän vuoksi onkin vaikea suhtautua kovin vakavasti teoksiin, joiden kirjoittaja on kek...

Ajattelen seksiä koko ajan. Jos Freud vielä eläisi hän olisi jo lähettänyt apujoukkonsa noutamaan Laura Lindstedtin potilaaksi hysteriaklinikalleen, sillä eihän tällainen nyt sovi. Ei sovi alkuunkaan, että nainen kirjoittaa kirjan, joka on marinoitu pimpeillä ja pippeleillä ja seksiin liittyvillä kuvauksilla. Ystäväni Natalian Natalia ei ole se, josta lauletaan "maa vieras on ja kylmä kevät sen / Natalia, sua paleltaa". Tosin saattaapi myös Lindstedtin romaanin Nataliaa paleltaa. Siksi usein hän tarinoissaan on varsin vähissä vaatteissa tai kokonaan alasti. Kun viestintätoimiston graafinen suunnittelija, jatkuvasti seksiä haluava Natalia saapuu terapeutin vastaanotolle, on jälkimmäinen löytänyt elämänsä potilaan. Ystäväni Natalian tarinaan astutaan erityisen komeasti, kun kertojana toimiva terapeutti alkukappaleen jälkeen poistaa Natalian nimen ympäriltä lainausmerkit sekä riisuu terapeuttisohvan kursiivista tekstityypistä. Heti alusta alkaen on selvää, että N...