Reader, why did I marry him?

Hyvää naistenpäivää mukaan lukien transnaiset ja tällä kertaa erityisesti juuri transnaiset. Transnaiseutta juhlistaakseni luin Imogen Binnien romaanin Nevada . Binnie on transnainen itsekin ja samoin on myös hänen romaaninsa päähenkilö Maria.  Imogen Binnie on sanonut, että kertoessaan transsukupuolisesta päähenkilöstään hän on halunnut välttää transkokemuksen selittämistä cis-ihmisille, kuten usein tapahtuu, kun kyse on transihmisen kirjoittamista muistelmista. Nevada tosin ei ole muistelmateos, vaan fiktiota, eikä ole mitään erityistä syytä pohtia, missä määrin se perustuu tai ei perustu Binnien omiin kokemuksiin. She's like, Jesus, can I get twenty minutes where I don't think about being trans, please? Voin lukea Nevadaa vain omasta cis-positiostani ja ottaa Binnien tekstin sellaisena kuin se on kyseenalaistamatta päähenkilö Marian fiiliksiä ja hänen pohdintaansa transiudestaan ja identiteetistään. Maria miettii paljon sitä, miten hänen sukupuolensa luetaan ja ...

Olen ottanut Adichien avosylin vastaan. En ole tullut edes miettineeksi, kenelle Adichien kirjoitukset on tarkoitettu. Luettuani tämän ( klik ) Guardianin artikkelin huomasin, että minä olen vieraantumassa Adichiesta ja se sattuu, sillä niin mielelläni pitäisin hänestä yhtä paljon kuin ennenkin. Ensimmäinen Adichielta lukemani kirja oli Half of the yellow sun (Puolikas keltaista aurinkoa). Vuosi oli 2007. Suomessa kukaan omassa tuttavapiirissäni ei vielä tuolloin puhunut Adichiesta, enkä  muista että hänestä olisi puhuttu julkisessakaan keskustelussa. Tämän romaanin pohjalta on tehty myös samanniminen elokuva, josta olen kirjoittanut tässä ( klik ). Keltaisen auringon jälkeen luin Purple hibiscuksen (Purppuranpunainen hibiskus), joka on Adichien esikoisromaani. Luin sen myöhemmin suomeksi ja olen kirjoittanut siitä tässä ( klik ). Hibiscusta seurasi This thing around my neck -novellikokoelma, josta tuli Adichien suosikkiteokseni aina siihen asti kun luin hänen romaaninsa Americ...