Reader, why did I marry him?

Kävin lounastauolla ihan vaan katselemassa kirjoja, mutta kun oli vielä tuo ALE. Koko kuvassa oleva satsi hieman yli 40 eurolla.  Ylärivin kirjat ovat Baileys-kirjallisuuspalkinnon ehdokaskirjoja, joten pakkohan ne oli pelastaa. Varsinkin kun ainoa niistä, jonka olen lukenut on Nicole Krausin Great House, jonka haluan lukea uudestaan, koska ensimmäisellä lukukerralla se osui huonoon hetkeen. Running the Riftiä loistavia teoksia kirjoittava Barbara Kingsolver kehuu kannessa, joten piti sekin ostaa pois kuleksimasta.  The Girl in the Polka Dotin ostin kannen vuoksi, koska  sisäinen esteetikkoni esitti vaatimuksia.   Edellisen vieressä olevan teoksen How to read air ostin sen takia, että kirjailija on etiopialainen. Etiopialaisia kirjoja harvoin tulee vastaan.  Ito Ogawa kiinnostaa, koska edustaa Japanin nykykirjallisuutta ja täytyyhän ihmisen lukea muutakin japanilaista kuin Murakamia. Lisäksi takakannessa väitetään, että Ogawan kirja on...

Laita kaasunaamari päähän ja astu telttaan, joka on täynnä kyynelkaasua. Ota kaasunaamari pois. Vastaa komentajan kysymyksiin: Rakastatko armeijaa? Rakastatko maatasi? Kumpaa rakastat enemmän, isääsi vai äitiäsi? Pelkäätkö kuolemaa? Moneenko kysymykseen ehdit vastata ennen kuin kyynelkaasu pakotti sinut juoksemaan pois teltasta? Opitko tämän harjoituksen avulla hallitsemaan paniikkiasi? Boianjiu heittää lukijan keskelle tapahtumia. Ollaan israelilaisessa luokkahuoneessa. Opiskelijat ovat tyypillisiä teinejä teinien iloine ja suruineen. Opiskeltavat asiat sen sijaan ovat kaukana tavanomaisista, kun tyttöjen on mm. opeteltava määrittelemään sellaisia lyhenteitä kuin PLO, SAM, IAF ja RPG-lapset. Pian tunneilla kirjoitettavat lippuset, haaveet pojista ja juhlista jäävät taakse, kun tyttöjen on astuttava armeijaan ja osallistuttava kaasunaamarikokeeseen. People of Forever are not afraid (PFA) on rakenteeltaan episodimainen ja kirjailija kertookin teoksen loppuun liitetyssä h...

Sudan itsenäistyi vuonna 1956, mutta siitä lähtien aina 2000-luvun puolelle asti maassa on käyty melkein jatkuvasti sisällissotaa. ’Sade lankeaa’ kuvaa sisällissotaa maan pohjoisosan arabien ja etelän ei-arabien välillä. Yhteensä tässä sodassa kuoli noin 1,5 miljoonaa ihmistä ja sisällissota päättyi vasta vuonna 2005 solmittuun rauhansopimukseen. Virallisesti Etelä-Sudan itsenäistyi 9.7.2011.  Kirjan etukannesta luen, että Wynne-Jones on toimittaja ja kirjailija, joka on työskennellyt useilla kriisialueilla Etelä-Sudan mukaanlukien. Kirjassa kuvatut tapahtumat pohjautuvat löyhemmin tai tiukemmin hänen omiin kokemuksiinsa. Ennen lukemisen aloittamista kääntelen kirjaa kädessäni epävarmana siitä, haluanko lukea sitä ollenkaan. Uutisista tutut kuvat välähtelevät mielessäni. Lasten suuret silmät, laihat ruumiit ja surisevat kärpäset. Wynne-Jonesin kuvaaman tarinan alku sijoittuu vuoteen 1997, jolloin nuori ja idealistinen englantilainen lääkäri Maria ja kaksi muuta avustustyö...

Ainesosat:   1 l päiväkirjaa, 5 dl kvanttimekaniikkaa, 3 dl todellisuuksia 2 dl buddhalaisuutta, 1 dl googlettamista, 1 rannalta löytyvä pakastuspussi 0,75 dl itsemurha-ajatuksia ja -yrityksiä 1 Ruth, 1 Nao, 1 Jiko104 v., 2 Harukia hyppysellinen muita henkilöitä 1 tavallinen kissa, 1 Schrödingenin kissa, variksia muutama ruokalusikallinen Martin Heideggerin filosofiaa Hi! My name is Nao, and I am a time being. Do you know what a time being is? Well, if you give me a moment, I will tell you. Olen koukussa heti luettuani nämä Ozekin romaanin aloitussanat. Kyllä Nao, sanon mielessäni, annan sinulle mielelläni hetken ja toisenkin. Japanissa  teini-ikäinen tyttö Nao kirjoittaa päiväkirjaa. Amerikassa Ruth-niminen nainen löytää rannalta pakastuspussin, jossa on Naon päiväkirja, vanhanaikainen rannekello ja Hello Kitty -eväsrasia, joka sisältää Naon isän veljen, Haruki I:n päiväkirjan, jonka tämä kirjoitti ollessaan sotilasleirillä, jossa ...

Pysäytäpä kadulla ohikulkija, joka ei ole lukenut 'Kigalin kakkukauppaa' ja kysy häneltä, mitä hänellä tulee Ruandasta ensimmäisenä mieleen. Uskoisin, että tavallisimpia vastauksia olisivat Ruandan kansanmurha, tutsit ja hutut sekä elokuva 'Hotelli Ruanda'. Tämän vuoksi 'Kigalin kakkukaupan' kaltaiset kirjat ovat äärimmäisen tärkeitä, koska ne kertovat meille, että Ruanda on paljon muutakin kuin sotaa, köyhyyttä ja alkeellisia elämänoloja. 'Kigalin kakkukaupan' keskushahmo on kakkuleipuri Angel Tungaraza, joka on muuttanut Tansaniasta Ruandaan. Angelin perheeseen kuuluvat hänen miehensä lisäksi myös hänen kahden kuolleen lapsensa lapset. Perhe edustaa modernia afrikkalaista perhettä, joka noudattaaa perhesuunnittelua ja jolle lasten kouluttaminen on ensiarvoisen tärkeää. Myös perheen isä on pitkälle koulutettu ja työskentelee yliopistossa. Angelin luokse ihmiset tulevat tilaamaan kakkuja, juodaan mausteista teetä ja Angel kuuntelee kakuntilaajien el...

Hyviä uutisia. Nigerialaisen Chimamanda Ngozi Adichien romaanista 'Half of a yellow sun' (suom. Puolikas keltaista aurinkoa) on tehty elokuva. Elokuvaa on jo esitetty Toronton elokuvafestivaaleilla viime syksynä ja teatterilevitykseen se on maailmalla tulossa ensi kesänä. Toivottavasti saadaan pian myös Suomeen. Tätä elokuvaa kyllä odotan erittäin suurella innolla, vaikka melkeinpä aina käy niin, että kirjan pohjalta tehty elokuva osoittautuu jossain määrin pettymykseksi. Ostin Puolikkaan keltaista aurinkoa aikoinaan sen Afrikkaan liittyvyyden ja kauniin kannen takia. Itse kirjailijasta en silloin tiennyt mitään. Romaanin ostamisen jälkeen sairastuin sopivasti enterorokkoon ja olin viikon verran sairaslomalla, jolloin ahmin Adichien romaanin. Rakkaus hänen teoksiaan kohtaan on jatkunut siitä asti.

Tulin valtavan iloiseksi, kun  Opuscolon  Valkoinen kirahvi oli laittanut minulle tämän kysymyshaasteen. Olen ollut bloggari vasta reilun kuukauden ajan ja tämän haasteen myötä tuli olo, että sitä on vähän enemmän olemassa täällä blogimaailmassa. Seuraavassa Valkoisen kirahvin esittämät kysymykset ja vastaukseni niihin. Tässäpäs pohdittavia kysymyksiä: 1. Minkä kirjalahjan annoit viimeksi? Viimeksi annoin kirjahyllystäni eteen päin Gabriel García Márquezin 'Sadan vuoden yksinäisyyden'. Luin sen itse vuosia sitten ja olin silloin vallan ihastuksissani. Kun yritin lukea sitä uudelleen, en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. Olimme kasvaneet eri suuntiin. :)  2. Mikä saamasi kirjalahjoista on jäänyt erityisesti mieleesi? Jan Blomstedtin esseekokoelma 'Vasta-ajattelijoita', jonka sain ihmiseltä, joka oli minulle joskus hyvin tärkeä ja jonka kautta löysin kirjallisuuden ihan uudella tavalla kuin aikaisemmin 3. Millainen lukija olet? Selektii...