Reader, why did I marry him?

Beauty Base. Sheer Finish.  Gel Effect. Dream Matte Mousse.  Glam Shine Balmy Gloss.  Ultra, hyper, sensational, forever lasting.  Ranskalainen Virginie Despentes (synt. 1969) ei vihjaile sievästi ja siveästi. Hän töräyttää, täräyttää ja antaa kyytiä. Hän on tyyliltään häpeämätön rääväsuu, joka ei epäröi polttaa kirjallisia rintaliivejään. Kauniita asioita on railakkaan raivoisa puuskahdus, jossa Despentes sohaisee kuularuiskulla naisiin liitettyjä normatiivisia odotuksia. Miksi seksikästä naista pidetään automaattisesti tyhmänä? Millä tavoin vaatetus ja aivosolut korreloivat? Vaikka Despentesin romaani on kirjoitettu jo vuonna 1998, eivät asiat tältä osin ole vajaassa parissakymmenessä vuodessa valitettavasti juurikaan muuttuneet. Seksikkyyden ja älykkyyden ei tänä päivänäkään  usein katsota voivan olla mahdollisia yhdessä ja samassa naisessa. Kauniita asioita kertoo kaksoissisaruksista Claudinesta ja Paulinesta. Heidän välisestään vih...

On aina erityisen kutkuttavaa, kun voi sanoa: tällaista en ole lukenut koskaan aikaisemmin. Tämä, jos mikä, pitää paikkansa skotlantilaisen Philipp Kerrin (synt. 1956) Liekit Berliinissä -teoksen kohdalla. Se on ensimmäinen osa ns. Berlin noir -sarjassa. Historiallinen dekkari, joka sijoittuu natsi-Saksaan. Teoksen kannessa on sitaatti Ilta-Sanomien arvostelusta. Se kuuluu näin: "Kerrin konsepti on tyrmäävän hyvä." Niin on. Se on suorastaan jäätävä. Liekit Berliinissä oli matkalukemistani syyslomamatkalla Berliiniin. Täsmäteos, joka synnytti väreitä ja vipinää, koska luin sitä teoksen tapahtumapaikoilla. Kun matkustamisesta väsyneenä rojahdin Alexanderplatzilla sijainneen hotellini sänkyyn, ehdin lukea Kerrin teosta vain muutaman sivun, kun siinä jo kerrottiin, että tyypin lakiasiaintoimisto sijaitsi juurikin Alexanderplatzilla. Kun seuraavana päivänä kuljeskelin Unter den Lindenillä, teki romaanin päähenkilö Bernie Gunther samoin. Kun iltamyöhällä suunnittelin pistäyt...

Aika. Olemus. Olemassaolo. Don DeLillon Omegapistettä voisi lukea kerran jos toisenkin, eikä se siltikään tyhjenisi. Se on aivoruokaa. Sivumääräisesti pieni, mutta tematiikallaan se kuljettaa lukijan läpi ihmiselämän olennaisimpien kysymysten ja filosofian historian. Se on ekonomisesti kirjoitettua tekstiä - (näennäisesti) helppoa ja hengittävää. Niille, jotka ovat perehtyneet eksistentialismiin Omegapiste on varmasti jättipotti. Tosin vähän vähemmälläkin kyseisen filosofian haaran tuntemuksella paiskauduin lukiessani melkoisiin korkeuksiin. Kaipasin kyllä erityisesti syvempää Martin Heideggerin ja Jean-Paul Sartren ajatusten tuntemista, mutta heitän nyt lukevan olemassoloni tähän kirjoitukseen niillä eväillä, joita repusta löytyy.  Omegapisteen sytykkeenä on toiminut Douglas Gordonin videoteos 24 Hour Psycho. DeLillo tutustui tähän teokseen, kun sitä esitettiin New Yorkin Modernin taiteen museossa vuonna 2006. Myös Jim Finley, yksi Omegapisteen kolmesta pääh...

Ian McEwanin uutuusromaani The Children Act (2014) liikkuu taas kerran aivan eri aihepiirissä kuin mistä hän on aiemmin kirjoittanut. Edellisessä romaanissaan Sweet Tooth (2012, suom. Makeannälkä 2013) McEwan käsitteli Britannin tiedustelutoimintaa. Nyt ovat vuorossa aviokriisi yhdistettynä vaikeasti ratkaistaviin juridisiin kysymyksiin. McEwanin kerrontaa leimaa tällä kertaa mielenkiintoinen epäromaanimaisuus, johon yhdistyy paikoin melkeinpä pitkäeveteisyys, joka esti minua pääsemästä teoksen sisään missään vaiheessa.  Epäsamaistuminen oli toimiva tehokeino, joka teki oloni siinä määrin epämukavaksi, että usein oli pakko pysähtyä miettimään romaanissa esitettyjä kysymyksiä, pohtimaan omia arvojaan ja niiden perusteita. The Children Act on romaani, jota ei ole tehty helposti kulutettavaksi. McEwan kutoo yhteen faktamaisuuden ja fiktion ja luo niistä yhdistelmän, jossa romaaninkirjoituksen lainalaisuudet sekoittuvat oikeuskäytäntöihin ja lakitulkintoihin. The Children Ac...

Innostuin Fred Vargasin Sinisten ympyröiden miehestä luettuani Elinan bloggauksen tästä kirjasta. Luettuani ensin Melenderiä ja sen jälkeen Statovcia olin melkoisen täynnä ja ajattelin, että Sinisten ympyröiden mies voisi edellä mainittujen jälkeen olla oiva digestiivi. Sitä se kyllä olikin. Pääruoaksi sen sijaan se ei minulle riittäisi. Fred Vargas on Frédérique Audoin-Rouzeaun käyttämä pseudonyymi. Miksi kirjailija on halunnut valita pseudonyymin, joka viittaisi hänen olevan mies? Etunimi Fred on tietysti lyhenne kirjailijan oikeasta nimestä ja wikipedia tietää kertoa, että nimen Vargas taustalla on Ava Gardnerin esittämä roolihahmo Joseph M. Mankiewiczin ohjaamassa elokuvassa The Barefoot Contessa. Mielenkiintoista on myös se, että kirjailijan kaksoissisko, joka on kuvataiteilija, käyttää pseudonyymiä Jo Vargas. Mitä tästä pseudonyymien käytöstä pitäisi ajatella? Kenties ei mitään, vaikka minulle kyllä tuli mieleen eräs Harriet Burden. Ranskalainen, useita kirjallisuuspa...

Kirsi Kunnas: Hanhiemon iloinen lipas (kannen kuvitusta) Sunnuntaina näin kirjamessuilla Kirsi Kunnaksen - yhden Suomen sydämeenkäyvimmistä kirjailijoista. Mikä nainen. Mikä lahjakkuus. Mikä hattu. Kuinka monta hetkeä onkaan tullut vietettyä jo pelkästään Hanhiemon iloisen lippaan parissa. En ole pitänyt tapana järjestää blogissani arvontoja, mutta nyt sattui niin sopivasti, että sain Bonnierilta (kiitos kovasti) 2 kahden henkilön lippupakettia, joten laitan ne nyt arvontaan, sillä mikäpä olisi mukavampaa kuin tarjota sinulle mukava ilta Kirsi Kunnaksen ja kumppaneiden seurassa. Koska tilaisuus on jo melko pian, pyydän, että ilmoittaudut arvontaan suoraan sähköpostiini: omppuapple@gmail.com. Näin voin varmistaa, että kun voittajat on saatu selville, minulla on jo sähköpostiosoitteet valmiina ja liput löytävät tiensä voittajille ajoissa. Viimeinen osallistumispäivämäärä on keskiviikko 5.11.2014 . Voittajat julistan blogissani seuraavana päivänä. Vihjaiskaa arvonnasta myö...

 Ihan ensiksi kiitos messujärjestäjille, jotka ystävällisesti antoivat minulle bloggaripassin, jolla pääsin messuille ilmaiseksi kuin tärkeämpikin henkilö. Kiitos myös siitä, että bloggareille järjestyi oma nurkkaus, jossa ottaa kontaktia messuvieraisiin ja antaa heille kirjavinkkejä. Lauantaina kävin kirjabloggarien aamubrunssilla, jossa uutuskirjoistaan kertoivat Maritta Lintunen, Sinikka Nopola, Riina Katajavuori, Jari Järvelä, Kim Leine ja Paolo Giordano. Tästä tilaisuudesta löytyy mainio raportti esim.  Kirsin kirjablogista . Kiitos Bonnier/Wsoy ja Tammi, jotka lahjoititte meille bloggareille läsnä olleiden kirjailijoiden uutuuskirjat. Mukavaa oli lähteä tilaisuudesta signeeratun kirjakasan kanssa. Tänään suuntasin ensin moikkaamaan muita bloggareita omalle pisteellemme. Sieltä lähdin Takauma-lavalle, jossa keskustelivat Kaari Utrio, Tiina Raevaara ja Tuula-Liina Varis. Pompsahdin paikalle, kun Kaari Utrio kertoi, että hän oli jossakin teoksessaan sijoittanut toraka...