Reader, why did I marry him?

Luin Raija Siekkistä (1953-2004) ensimmäistä kertaa hänen kuolemansa jälkeen. Kun muistelen helmikuuta vuonna 2004 mieleeni tulee väistämättä Siekkisen viimeiseksi jääneen romaanin nimi: Se tapahtui täällä (1999). Nimi tuntuu enteelliseltä ja kolkolta, siinä on mantelinkarvas sivumaku. Tässä kirjoituksessa puhun kuitenkin Siekkisen ensimmäisestä romaanista Saari, koska sitä en ole aiemmin lukenut.  Noin ylipäätäänhän Siekkinen tunnetaan parhaiten novelleistaan, jotka löytyvät yksistä kansista Otavan vuonna 2007 julkaisemasta kokoelmasta, jonka nimi on yksinkertaisesti Novellit. Langenneena loveen Huhtikuussa 2014 kirjoitin Ritva Hellstenin teoksesta Orvot . Tunnustin silloin, että lukemiseni syy oli ensisijaisesti se, että Ritva Hellsten on Raija Siekkisen sisar. Ei kovin hyvä lähtökohta ja niinhän siinä kävi, että etsin Orvoista sivu sivun jälkeen Raijaa. Kuulostakoon epäjumalanpalvonnalta ja jalustalle nostamiselta, mutta niin se vaan on, että Raija Siekkisen kirjat ovat...

Kielletty intohimo, jossa rakkauden kolmaspyörä on 1950-luvun Helsinki ahtaine ajatuksineen. Kävelypuvut, hatut ja kainaloihin asetettavat hikilaput. Ruokalistat ja syöminen. Ääni, jonka korkokengän ja kivikadun kohtaaminen synnyttää. Muun muassa näistä aineksista rakentuu Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa, joka kumartaa nimensä kautta Helvi Hämäläisen Säädyllisen murhenäytelmän suuntaan ja jonka tunnelmasta se kuljettaa paloja 1950-luvun Töölöön. Romaanin alussa eletään välirauhan ajan viimeisiä päiviä. Miehet ovat palanneet sodasta poissaolevin katsein ja Porvoon saaristossa Rosalundin kustantamo järjestää juhlavastaanoton arvovaltaiselle saksalaisvieraalle. Emännöitsijän nimi on kuvaavasti Reetta Murros. Hänen kätensä haisevat hummerille, jota hän ruoka-ainepulasta huolimatta on onnistunut hankkimaan. Naisasianaisia tämä Reetta Murros, jonka mukaan jokaisen suurmiehen takana on emäntä. Hänen sanontansta todellinen painavuus selviää romaanin lopussa. 1950-luvun es...

Lukusuunnitelmien teko on ihanaa. Erityisen ihanaa se on siksi, että suunnitelmia tehdessä sitä luulee omaavansa kaiken maailman ajan ja ehtivänsä lukea vaikka mitä. Suunnitelmani ovat aina ylimitoitettuja, joka sopii hyvin yhteen tunnuslauseeni "Imagine immensities" kanssa. Kesän 2016 noutopöytä on nyt katettu ja koostuu seuraavista ruokalajeista: Alkudrinkit: Rakkauden all female panel Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu eli tässä tapauksessa Saara Särmälle, jonka loistavalta All male panel -projektilta* väänsin nimen omalle kesäprojektilleni. Kyseessä on projekti, jossa tarkastellaan rakkautta ja sen mahdottomuutta yksipuolisesti naisnäkökulmasta. Projektiin kuuluvat seuraavat kolme teosta: Märta Tikkanen: Kaksi / Två (2004, Tammi / Söderström) Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina / Århundradets kärlekssaga (1978, Tammi / Söderström)** Ebba Witt-Brattström: Århundradets kärlekskrig (2016) Tiedän kyllä, että tähän jatkoksi olisi sopinut mainiosti va...

L Kiitos Kirjasähkökäyrän Maille, joka haastoi minut kertomaan, mistä ja kenestä en kirjallisuudessa pidä. On muuten ihan sikakiva haaste, jota värittämään valitsin pari vuotta sitten Berliinissä nappaamani kuvan. Haasteen säännöt ovat nämä: 1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen. 2. Vastaa haasteen kysymyksiin. 3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi. 4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi. 1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et.  Ensimmäisenä tulee mieleen Lena Anderssonin Egenmäktigt förfarande (Omavaltaista menettelyä). Se oli melkeinpä kaikkien muiden bloggarien mielestä hieno kirja ja sai koko Ruotsin kirjallisen kerman huokailemaan ihastuksesta. Minusta teoksen päähenkilö Ester Nilsson on raivostuttava tyyppi. En jaksa yhtään tuollaista "nainen on ih...

Haloo Suomi! Haloo haloo haloo! Miksi me emme puhu Emma Puikkosen kirjasta Eurooppalaiset unet? Onneksi huomasin taannoin WSOY:n katalogissa Puikkosen kohdalla sanan 'episodiromaani,' josta päättelin, että tämä kirja on minulle. Niin se olikin ja se oli sitä hyvin paljon. Kirjailija JP Koskinen kirjoittaa blogissaan , että isommat kustantajat jakavat kirjailijat kolmeen eri koriin, jotka kantavat nimiä A, B ja C.  En tiedä asiasta mitään, joten etenen tässä Koskisen ajatuskulkujen perusteella. A-tyypit ovat niitä, joita mainostetaan joka paikassa. Esimerkkinä mainitsisin Tommi Kinnusen, jonka Lopotista oli hillittömän kokoinen lakana Akateemisessa kirjakaupassa. B-tyypit on niitä, joita kustantaja tuo esiin vähemmän, mutta jonkun verran kuitenkin. C-tyypit on niitä, joiden markkinointiin rahat eivät riitä ja jotka sen vuoksi saavat pärjätä enimmäkseen omillaan. Emma Puikkonen taitaa ikävä kyllä olla sijoitettu C-koriin, sillä Eurooppalaisten  unien mainontaa ei silmiini...

Mitä yhteistä on nigerialaisilla prostituoiduilla ja Freddie Mercuryllä? Se selviää tämän bloggauksen lukemalla. Chika Unigwen romaani On Black Sisters Street (OBSS) kertoo Belgiassa työskentelevistä nigerialaisista prostituoiduista. Kyseessä ei ole pornofiktio, vaan kertomus siitä, miksi teoksessa kuvatut naiset jättävät kotimaansa ja ryhtyvät myymään seksipalveluja Antwerpenin punaisten lyhtyjen alueella. Unohdetaan ensimmäiseksi sääli. Se ei auta ketään. Unohdetaan kaikkivoipainen ajatus, että me täydellisessä länsimaalaisuudessamme pystyisimme pelastamaan afrikkalaiset prostituoidut. Emme pysty. Hyväksytään, että prostituutio ei välttämättä ole vaihtoehdoista huonoin. Yksi naisista pohtii asiaa:  I meet interesting people at work. In what other job do you earn money just for lying on your back?  Kaikki on suhteellista ja vielä vähän suhteelliseempaa. Elämä prostituoituna Belgiassa voi olla monin verroin parempaa kuin köyhyys ja täysi tulevaisuudettomuus Niger...

Unohda Helsinki noir, Tukholma noir, Berliini noir, Whatever noir, sillä tässä tulee Kotka dark. *** NO SPOILER WARNING, BECAUSE NO SPOILERS *** Jos spraykannu olisi keksitty viisisataa vuotta sitten, Michelangelo olisi spreijannut koko Sikstiiniläiskappelin. Vatikaanin museossa olisi jäljellä kunniapaikalla tyhjät purkit, joita se on käyttänyt. Sitaatissa esitetty ajatus on kutkuttava. En pysty olemaan pohtimatta, olisiko siinä tapauksessa Maailman luominen -teoksessa toisiaan kohti ojentuvien käsien kynsissä kynsilakkaa ja jos olisi niin minkä väristä. Coral Peach, Hot Miami, Cool Mint. * Tyttö ja seinä on Jari Järvelän graffitidekkaritrilogian päätösosa. Trilogian ensimmäisestä osasta Tyttö ja pommi olen kirjoittanut tässä ja toisesta osasta Tyttö ja rotta tässä . Jos tämä dekkarisarja ei ole vielä tuttu, en aloittaisi tästä juuri ilmestyneestä teoksesta, vaan lukisin edeltävät osat ensin. On nimittäin suunnattomasti iloa siitä, että teoksen päähenkilön, nuoren tum...