Reader, why did I marry him?

Tervetuloa vuoden viimeisen BAR Finland* -postauksen pariin, joka alkaa seuraavalla tiivistyksellä: Koska naiselta pääsi sateenvarjo karkuun mies souti saareen ja matkusti Pariisiin. Edelliseen lauseeseen on tiivistetty Joel Haahtelan Katoamispisteen tarinallinen kehityskulku. Se ei tietenkään kerro itse romaanista mitään, eikä sen ole tarkoituskaan niin tehdä. Sateenvarjo on joka tapauksessa oleellinen ja se, että tuuli tempaisi sen naisen kädestä, koska sitä kautta Katoamispisteen kertoja (pitkälti Joel Haahtelaa itseään muistuttava mies) tutustui ranskalaisnaiseen nimeltä Magda. Magda on tullut Helsinkiin etsimään kadonnutta ex-miestään Paul Roux'ta, josta hän ei ole kuullut pitkään aikaan. Matkustajakodista, jossa Paul Roux asui löytyy muutamia hänen sinne unohtamiaan esineitä ja niiden joukossa on Raija Siekkisen romaanin Häiriö maisemassa ranskankielinen kääännös. Näin sateenvarjo - omanlaisensa maisemallinen häiriö sekin - on sysännyt alkuun tapahtumasarjan, jossa...

Kun loppiaisena 2017 julkaisin #runo100 -haasteen ei minulla ollut aavistustakaan, mitä tästä haasteesta saattaisi seurata. Ihan ensimmäisenä seurasi se, että puolen vuoden haasteaika osoittautui aivan liian lyhyeksi. Miksi lopettaa haaste juuri, kun moni  on päässyt hyvään vauhtiin. Niinpä jatkoin haastetta vuoden 2017 loppuun asti. Ennen haastetta olin lukenut enimmäkseen muutamia tuttuja runokirjoja, mutta haasteen myötä olen tarttunut mitä erilaisimpiin runoihin. Aluksi runoista kirjoittaminen oli kuumottavaa, koska en osaa, enkä oikeastaan edes halua analysoida runoja. Miettiessäni runoista kirjoittamiani tekstejä huomaan, että minulle on kehittynyt omanlaiseni runoista kirjoittamisen tapa. Sillä mennään. Ainakin toistaiseksi. Runoista on vuoden kuluessa tullut niin kiinteä osa elämääni, että en ole ihan varma, onko tänä vuonna ollut yhtäkään päivää, jolloin en olisi lukenut runoja ollenkaan. Usein luen muutaman runon heti aamulla ja kirjoitan muistiin niiden herättäm...

Rahasta me olemme tulleet ja rahaksi meidän pitää jälleen tuleman! Eino Santanen aloitti ns. setelirunouden kokoelmassaan Tekniikan maailmat ja jalostaa setelirunoutta edelleen uusimmassa kokoelmassaan Yleisö . Setelirunousprojektissa on kyse runojen kirjoittamisesta 20 euron seteleihin ja niiden laskemisesta rahatalouden kiertokulkuun. Omalle kohdalleni ei valitettavasti ole osunut ainuttakaan runoseteliä. Jos sinä olet ollut niin onnekas, että olet tuollaisen setelin saanut käsiisi, niin hihkaise asiasta kommenteissa. Lupaan olla sinulle kateellinen. Koska kuva on parempi puhumaan kuin sana otan tähän yhteyteen kuvallisen esimerkin: MEIDÄN VIRALLINEN KIELEMME NA2300652208 Osa 1/2 Kirjoituskoneen värinauha 20 euron setelille Nyt puhutaan rahasta ja numeroista. Eino Santanen lankuttaa markkinatalouden mekanismeja ja hyvä niin, sillä rääkkiä ne tarvitsevatkin. Raha ei ole perinteinen runouden aihe, vaan pikemminkin päinvastoin. Eikös runoilija ole se tyyppi, joka si...

Alla olen luetellut vuoden 2017 Helmet-lukuhaasteeseen lukemani kirjat. Kun tarkastelin tilastojani huomasin, että kaksi kirjaa olin laittanut kahteen eri kohtaan, joten niiden tilalle vaihdoin toisen kirjan. Erityistä mielihyvää tuottaa se, että toisen näistä vaihdoksista tuloksena kohtaan 13. Kirja "kertoo sinusta" päätyi tämän vaihdoksen myötä Jukka Laajarinteen teos Pinnan alla pimeä. Sen kukin tulkitkoon, miten haluaa. Pientä tilastonippelitietoa: Haasteeseen luin 28 kotimaista ja 22 ei-kotimaista kirjaa. Suomeksi luin 40 kirjaa ja englanniksi 10. Naisten kirjoittamia teoksia oli 32 ja miesten 18. Runokokoelmia oli 3, novellikokoelmia 4 ja ei-fiktiota 7. Kirjailijoista Marisha Rasi-Koskinen ja Laura Gustafsson ovat listallani edustettuina kahdella eri teoksella. 1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis Anja Erämaja: Ehkä liioittelen vähän  2. Kirjablogissa kehuttu kirja  Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa  3. Suomalainen klassikkokirja  Arvid Järne...

On tavallista, että runoilija alkaa kirjoittaa romaaneja. Joskus niin tekemällä saattaa voittaa jopa Finlandia-palkinnon, kuten kävi Jukka Viikilälle. Harvinaisempaa sen sijaan on, että romaanikirjailija ryhtyy runoilijaksi, kuten Marjaana Aumasto on tehnyt kokoelmassaan What a bitch (2007). Luettavakseni nämä runot päätyivät Helmet-lukuhaasteen kautta, kun löysin netistä listan, jossa oli kirjaston henkilökunnan suosittelemia kirjoja. Tartuin mieluusti runokokoelmaan, kun runopainotus on ollut blogissani vahva tänä vuonna muutoinkin. Etukäteen ajattelin ja toivoin, että What a bitch niittaisi isolla niitillä Helmet-haasteen suoritetuksi. Niin ei kuitenkaan käynyt. Toki tämän teoksen myötä olen saanut haasteen omalta osaltani valmiiksi, mutta What a bitch osoittautui ennakko-odotuksiini nähden pettymykseksi. Sitä lukiessani mielessäni kulkivat kaikki ne runokokoelmat, joita tänä vuonna olen lukenut ja huomasin yhä uudestaan miettiväni, että mistä syntyy hyvä runo ja mistä sen t...

Heijastuksia kultaisessa silmässä  (suom. 1966, Reflections in a Golden Eye, 1941) valikoitui luettavakseni, kun etsin sopivaa teosta Helmet-lukuhaasteen kohtaan "Kirja on inspiroinut muuta taidetta." Halusin välttää ilmiselvää valintaa, jossa olisin lukenut kirjan, jonka pohjalta on tehty elokuva. Tosin myös McCullersin romaani on sovitettu elokuvaksi pääosissa itse Elizabeth Taylor ja Marlon Brando (1967, ohjaus John Huston), mutta sen lisäksi McCullersin tuotanto on inspiroinut Suzanne Vegaa, joka on kirjoittanut näytelmän nimeltä Carson McCullers talks about love , jossa hän itse on esittänyt ihailemaansa kirjailijaa. Tämän lisäksi Vega on levyttänyt albumin nimeltä Lover, Beloved: Songs from an evening with Carson McCullers . Suzanne Vega on kertonut, että hän oli 17-vuotiassa vaikuttuessaan McCullersin kasvojen, erityisesti hänen silmiensä ja suunsa, etsivästä ilmeestä. Hän on kuvannut tätä hetkeä seuraavasti: “Somehow at that moment I felt she picked me out, tappe...

Joskus sen tietää heti. Nimittäin sen, että on alkamassa lukea kirjaa, joka on harvinaisen hieno tapaus. Joskus myös aavistelee väärin ja kirja osoittautuu lupaavasta alustaan huolimatta pettymykseksi. Niin ei käynyt Eleanor Cattonin Harjoitusten kohdalla, vaan se lunasti kaiken sen, jota lupasi jo sivuilla 7-8. Otan tähän alle pitkähkön sitaatin, joka todistaa väittämäni. Kyse on tilanteesta, jossa soitto-oppilaan äiti on tullut saksofoninopettajan vastaanotolle saadakseen tyttärelleen paikan soittotunneilla. Saksofoninopettaja perustelee valintojaan äidille: Vaadin oppilailtani sitä, [...] että he ovat untuvaisia ja murrosikäisiä, murjottavasta epäluottamuksesta finneillä, täynnä sisällä kiehuvaa yksityistä raivoa, vimmaa, epävarmuutta ja synkkyyttä. Vaadin että he odottavat käytävällä ainakin kymmenen minuuttia ennen joka tuntia, hellivät haavojaan, nyppivät surkeina arvottomuuttaan niin kuin sormella hypistetään rupea tai hyväillään arpea. Ennen kuin opetan tytärtänne a...