Reader, why did I marry him?

Kuinka usein olet lukenut runokokoelmaa, jonka sisäkannet ovat täynnä hedelmiä? Minulle Tuija Välipakan Uutisia! oli ensimmäinen laatuaan. Hedelmällinen kokemus (heh-heh), sanoisin. Tuija Välipakan Uutisia! on runoilijan iltavilli.* Sitä lukiessa ei tiedä, mitä seuraavaksi tulee, sillä Välipakka on tässä kokoelmassa riemullisen kuriton ja menee paikoin lähes maanisen vimman vallassa läpi siitä, mistä nyt haluaa mennä. Voisi todeta, että tämä kokoelma on runsaudensarvi, mutta jos sanon niin alan miettiä, että mikä ihmeen sarvi. Onko joskus ollut olemassa joku sarvi, joka on ollut ihan erityisen runsas? (en kato googlesta, kato mua en kato!!!) Ja miksi nyt sanoisin sarvi, se kun nyt on aika fallinen symboli kumminkin. Tällä tapaa Uutisia! lukiessa ajatus lähtee omituisiin suuntiin, mutta näistä tuntemattomista suunnista Välipakka vetää minut takaisiin tekstiinsä. Oles ny siinä. Jaahas. Ollaan ny tässä. Uutisissa! minua viehättää erityisen paljon Välipakan kokeilut kielen kans...

Minä, Tokmannin Demeter, möyrin näissä runoissa kuin hedelmällisyysriitistä varastetussa sperman pirskomassa mullassa. Onko se nyt niin paha juttu, jos runokokoelmasta löytää yhden lauseen, johon tykästyy niin, että sen lukee yhä uudestaan? Onko se vääryyttä kokoelman muita lauseita ja itse kokoelmaa kohtaan? Tai kirjailijaa? Tai maailmankaikkeutta? Lukiessani runoja minulle on käynyt ennenkin niin, että joku lause on kohonnut kokoelmasta ilmaan kuin mikäkin itsensä oikeuttanut johtomotiivi ja niin kävi nyt taas lukiessani Heli Slungan Orjan kirjaa . Kun yksi lause alkaa hallita siitä seuraa, että alan nähdä koko kokoelman sen kautta. Joskus tällainen lause voi toimia kuin lumiaura, joka avaa tien muille lauseille. Joskus taas tämä yksittäinen lause voi loistaa valoa niin, että muut lauseet jäävät lavatanssien seinäruusuksi. Orjan kirjassa tällainen lause on: "Tiedäthän, aviomies: tämä on final call , enempää aikaa ei ole, lisää ei tule " (kursivointi ja lihavoin...

Rakastuin Ilmar Taskan romaaniin Popeda 1946 siitä yksinkertaisesta syystä, että se on aika lailla täydellinen romaani. Siitä ei puutu mitään, eikä siinä ole mitään liikaa. Se ottaa lukijan syliinsä ja rutistaa. Jos pitäisi kuvata yhdellä sanalla koko sitä tunnekimppua, jonka Pobeda 1946 herättää käyttäisin adjektiivia stonermainen. Sillä luonnollisesti viittaan John Williamsin romaaniin Stoner, jonka kanssa Pobeda 1946 :lla ei ole tarinallisesti mitään yhteistä. Taskan romaanissa on kuitenkin samantyyppistä syvää koskettavuutta, melankoliaa, unelmia ja niiden sortumisia, ihmiselon haurautta, kaipuuta ja haikeutta. Sen tunnemaasto vetää sydänlangoista, mutta tässä vedossa ei ole mitään sentimentaalista. Stonerin mainitsin myös siksi, että siitä ovat monet lukijat olleet haltioissaan ja toivon Stonerin nimen mainitsemisen johtavan siihen, että mahdollisimman moni lukisi Pobeda 1946 :n. * Pobeda 1946 oli mennyt minulta kokonaan ohi ja löysin sen vasta, kun tutkin Helsinki Lit...

Ensin oli vuori. Se vuori heitti piiiiiiiitkän varjon Rafael Donnerin ylle. Se siitä. Ihminen on herkkä eläin  (Människan är ett känsligt djur, Förlaget) on omaelämäkerrallinen essee, joka koostuu jutustelunomaisista teksteistä, joissa Donner käsittelee isoja topiikkeja, kuten yksinäisyyttä, itsevarmuutta ja itsekkyyttä. Vaikka hän on vielä nuori, tarkalleen ottaen 27-vuotias, on hän ehtinyt kokea elämässään jo monenlaista ja näistä kokemuksistaan ja omasta maailman näkemisen tavastaan hän tässä kirjassa kirjoittaa. Teoksensa alussa Donner puhuu Vuoresta, mutta minä en mainitse Vuoren nimeä, vaan tyydyn toteamaan, että olisikohan Donnerin teosta julkaistu, jos Vuori ei olisi hänen isänsä. Yhtä lailla mieleeni hiipii ajatus, että olisinko tarttunut Donnerin kirjaan, jos hän ei olisi Vuoren poika. Miten lieneekin, mainio juttu, että kirja on kirjoitettu ja minä olen sen lukenut. Donner korostaa kirjassaan moneen kertaan nuoruuttaan ja tietämättömyyttään ja arvelee aina välill...

Tein kirjahyllylöydön. Monet BAR Finlandiin valitsemani teokset ovat kirjoja, jotka olen aikaisemmin lukenut. Lisäksi olen tähän mennessä tehnyt valintani omasta kirjahyllystäni. Tällä kertaa päätin ottaa riskin ja otin omasta hyllystäni lukuun Irja Sallan romaanin Lisa-Beata (1940). En tiennyt siitä etukäteen oikeastaan mitään, vaikka toki Irja Salla on minulle kirjailijanimenä tuttu. Sallan esittelyksi lienee tässä yhteydessä "pakko" myös mainita, että hän oli taidemaalari Tyko Sallisen tytär ja aikoi itsekin ensin vakaasti ryhtyä kuvataiteilijaksi, mutta kirjoittaminen vei hänet mennessään. Kenties onneksi näin. Lisa-Beata on ensimmäinen osa trilogiasta, jonka jatko-osat ovat nimeltään Kohtalon  päivä (1942) ja usein Sallan pääteokseksi mainittu Unissakävijä (1943). Lisa-Beataa voisi luonnehtia sen päähenkilön, Lisa-Beatan, vapautustarinaksi, sillä romaanin keskeisenä teemana on hänen astumisensa aikuisuuteen ja tilien selväksi tekeminen omien vanhempien kanssa. L...

Nyt on Katarina Wennstamilla feministinen turbovaihde päällä. Kun haluan lukea hyvää, feminististä ja vetävää kirjallisuutta niin Katarina Wennstam on luottovalintani. Olen häneltä aiemmin lukenut muistaakseni neljä kirjaa ja tämän nyt lukemani Varjot  asetan kultakorokkeelle mitä tulee hänen teostensa pageturner-ominaisuuksiin, sillä Varjot  vie mukanaan ihan heti alusta alkaen. Jysäyttävämmin kuin moni muu Wennstam käyttää dekkarigenreä hyväksi tarttuakseen yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Varjoissa  ollaan tilanteessa, jossa naiset ovat saaneet tarpeekseen siitä, että naisia kohtaan tehtyä väkivaltaa ei oteta vakavasti ja että naisrauhaa rikkoneet saavat naurettavan pieniä tuomioita. Viimeinen pisara on tullut vastaan ja neljä naista on päättänyt antaa miehille takaisin Hammurabin lain mukaisesti. Jos naista on lyöty mahaan nyrkillä, he lyövät tekijää mahaan nyrkillä. Jos naiselta on viilletty kasvot veitsellä, he viiltävät tekijän kasvot veitsellä. Viesti on selvä...

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen ...