Reader, why did I marry him?

Nuorimies riisuu tuomarin pyynnöstä paitansa ja esittelee kyljessään olevaa arpea. Tämä ei ole fiktiota, vaan tapahtumapaikkana on Helsingin käräjäoikeus, jossa käsitellään pahoinpitelysyytettä. Syytetty ei tarkemmin muista, miten tapahtumat etenivät, koska hän oli nauttinut sekä alkoholia että muita päihteitä. Peruskeissi. Oikeudenkäynnin seuraaminen on kiehtovaa ja monella tapaa silmiä avaavaa. Jos kuitenkaan ei halua lähteä paikan päälle oikeustaloon voi lukea vaikkapa Aapo Junkolan - miten sen nyt sanoisin, sanoisin vaikka - hervottoman teoksen Lintujen aika  (1965). Itse olin sen parissa ensin että täh ja sen jälkeen että ahah ok ja lopuksi humahdin. Olen luullut tuntevani suomalaista kirjallisuutta suhteellisen hyvin, mutta Aapo Junkolan romaanista Lintujen aika kuulin ensimmäisen kerran, kun kirjailija Sinikka Vuola sitä jossakin somekanavassa suositteli. Päätin tarttua sivusta kirjaa ja ottaa selville, mistä tässä kirjassa on kysymys. Etukäteiskäsitykseni oli, ett...

#Runo18-haasteen ohje kuului: "Haasteen päätteeksi jokainen julkaisee "oman" runon, joka muodostetaan luettujen runokokoelmien nimistä ja jota kukin voi halutessaan täydentää omilla sanoillaan. Luettujen runokokoelmien nimet tulee kuitenkin erottaa selvästi kokonaisuudesta esimerkiksi lihavoimalla tai kursivoimalla." Tässä oma koosterunoni. Minulla on Uutisia! muutamia Merkintöjä sinulle ennen kuin lakkaan olemasta kanssasi naimisissa tai Tunnustus , mikäli herra niin haluaa Minä lähden Merveli ja Saaren runot kainalossani, sydämen paikalla Kivikuu taivas vinkuu kuin modeemi ysärillä tähtien Tuulisolmut levällään Minä lähden, sillä Rakkauden aakkosissa kuten varmasti tiedät kuten kaiken tiedät Vuosisadan rakkaussota löytyy O:sta Minä lähden, sillä juuri nyt Tulevaisuus on meneillään en pyydä sinua uskomaan Kunhan sanon , älä pelkää en minä unohda sinua, joka kirjoitit varaston aina Varisto minä lähden, sillä Metropol...

Tässä listaus Helmet-lukuhaasteeseen tänä vuonna lukemistani kirjoista. Hieman piti mutkia oikoa, että sain listan täyteen, mutta ensisijaista ei tietenkään olekaan se, miten täydellisesti kirjat haastekohtiin sopivat, vaan se, että luetaan PALJON HYVÄÄ KIRJALLISUUTTA. Haastekohdat täyttyivät seuraavilla teoksilla: 1. Kirjassa muutetaan Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran 2. Kotimainen runokirja Susinukke Kosola: Varisto 3. Kirja aloittaa sarjan Irja Salla: Lisa-Beata 4. Kirjan nimessä on jokin paikka Susan Sontag: Musta aurinko 5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta 6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa Lucia Berlin: Tanssia ruusuilla 7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald: Scandorama   8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja Viivi Luik: Varjote...

Toivon, että vuotesi on ollut täynnä ihania kamalia kutkuttavia raivostuttavia henkeä salpaavia kylmäksi jättäneitä ihmetystä herättäneitä maailman uuteen uskoon kääntäneitä kiistelyä herättäviä vastaan panevia häikäiseviä suloisia pehmeitä kovia riemastuttavia ja niin edelleen runoja. Vuoden alussa julistin #runo18 -runohaasteen, joka on ollut varsin väljä haaste, sillä mitään muita vaatimuksia ei ole ollut kuin että haasteeseen on pitänyt saanut lukea runoja. Alunperin olin suunnitellut, että olisin vuoden aikana julkaissut välipostauksia, joissa olisi seurattu haasteen etenemistä. Unohdin nämä välipostaukset kuitenkin ihan kokonaan. Anteeksi. Kirjoitin haasteen avauspostauksessa: "Haasteen päätteeksi jokainen julkaisee "oman" runon, joka muodostetaan luettujen runokokoelmien nimistä ja jota kukin voi halutessaan täydentää omilla sanoillaan. Luettujen runokokoelmien nimet tulee kuitenkin erottaa selvästi kokonaisuudesta esimerkiksi lihavoimalla tai kursivoi...

1990-luvun puolivälissä olin karkeasti ottaen samassa pisteessä kuin Antti Nylén. En enää muista, mikä kirjallisuuden opiskelijoiden tapahtuma oli kyseessä, mutta joka tapauksessa olin nuoren Pentti Saarikosken mieleeni tuovan Antti Nylénin kanssa samassa tilaisuudessa. Panin hänet merkille ja olin jo tuolloin varma siitä, että hänestä ns. tulee jotakin. Arveluni perustui hänen habitukseensa. Sitä en tuona iltana vielä tiennyt, että itse tulisin heittämään kirjallisuudentutkijan hanskani nurkkaan heti alkuunsa, koska taloudellinen epävarmuus oli asia, jonka kanssa kaltaiseni turvallisuushakuinen ihminen ei yksinkertaisesti pystynyt elämään. Luultavasti minulta puuttui myös kunnianhimoa, mutta ennen muuta en ollut valmis elämään elämääni apurahasykleissä. Valintani seurauksena kannoin väitöskirjapaperini kellariin ja Hanna Ongelinin (1848-1893) tuotanto jäi tutkimatta ja sitä se on edelleenkin, sillä kukaan muu ei ole aiheeseen tarttunut. Menetettiinkö ratkaisuni myötä mitään? Tus...

Tähän aikaan vuodesta kuuluu koota lista, jossa luettelee vuoden 2018 parhaat kirjat. Kannanpa siis minäkin listakorteni kekoon. Listani voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: Suomalainen/suomennettu kaunokirjallisuus, runot sekä muut. Listalle pääsyn edellytyksenä on, että kirja on julkaistu vuonna 2018. Listani kohdalla kannattaa kuitenkin muistaa, että on monia hyviä ja erinomaisia tänä vuonna julkaistuja teoksia, joita en vielä ole ehtinyt lukea. Pitemmittä saatteitta. Suomalainen ja suomennettu kaunokirjallisuus: Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin (S&S)  ( linkki ) (suom. Outi Menna) " He hukkuvat äitiensä kyyneliin lävistää koko yhteiskunnan. Se on nuoli, jonka kärki painuu ihosta läpi odottamatta, että kiltti sairaanhoitaja ensin desinfioi ihon. Se on järkyttävän hieno kuvaus, jonka monipuolisuus saa häntäluun tärisemään. Todellakin, tämä on romaani, jossa ei ole mitään liikaa ja josta ei mitään puutu. Tämä on romaani, joka olemme me." ...

On niin väärin, että en ole The Guardianin tai muun vastaavan lehden kirjallisuustoimittaja, joka osaisi kirjoittaa hienon tekstin niistä syistä, joiden vuoksi Lauren Groffin novellikokoelma Florida on niin mainio teos kuin se on. Florida on ensitutustumiseni yhdysvaltalaisen Lauren Groffin (s. 1978) tuotantoon, mutta se ei taatusti jää viimeiseksi, sillä siinä määrin onnistunut oli tämä ensimmäinen kohtaaminen. Floridan novelleja yhdistää Florida joko niiden tapahtumapaikkana tai jonakin ne siihen liittävänä sidoksena. Erityisesti kokoelman alkupään novelleissa luonnonolosuhteet ja eläimet ovat vahvasti läsnä. Sivilisaatio on ohut ja huokoinen rakennelma, joka taistelussa luontoa vastaan on auttamatta vaarassa jäädä alakynteen. Krokotiilit löytävät tiensä kylpyammeisiin ja myrskytuulet rikkovat kaiken, mistä vaan otteen saavat. Ilmastonmuutos aiheuttaa huolta, reaalimaailman rajat venyvät ja saavat outoja muotoja, eikä aina ole selvää, onko kyse kirjailijan maagisrealistisest...