On aivan loistava juttu, että S&S-kustantamon kautta on viime vuosina saatu enenevässä määrin suomenruotsalaista kirjallisuutta myös suomeksi.
Mitä me suomenkieliset olisimmekaan menettäneet, jos emme olisi päässeet lukemaan Peter Sandströmin kirjoja, joiden päähenkilönä on aina Peter-niminen mies. Tai jos meille ei olisi annettu mahdollisuutta asettua sohvannurkkaan vilttiin kääriytyneenä Eva Frantzin cosy-dekkareiden seurassa.
Ja nyt meitä hellitään Sabine Forsblomin uutuusteoksella Betinka, joka on hänen kolmas romaaninsa, mutta ensimmäinen, joka on suomennettu.
Joku suomenkielinen lukija saattaa muistaa Forsblomin siitä, että hänen romaaninsa Maskrosgudens barn (2015) oli Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuus-palkintoehdokkaana. Laitoin tuolloin tämän teoksen itsekin lukulistalleni ja vaikka luen myös ruotsiksi, niin kummasti vaan tämäkin teos on jäänyt lukematta.
Aiemmin tänä syksynä luin Noora Vallinkosken esikoisteoksen Perno Mega City, joka kertoo lähiönuorten elämästä pääosin 1980-luvulla. Forsblom puolestaan kuljettaa lukijan 70-luvulle ja kertoo köyhempien suomenruotsalaisten nuorten kasvutarinaa.
Betinka on moderni työläisromaani, jossa luokan kuvaus on keskiössä. Vähäosaisuus ja niin aineellinen kuin henkinenkin köyhyys määrittävät siinä kuvattujen nuorten ja heidän perheidensä elämää. On tervetullutta, että luokkaa taas käsitellään kirjallisuudessa, vaikka välillä tuntui jo siltä, että luokkakuvauksia pidettiin lähinnä menneisyyteen kuuluvina.
Teini-ikäisen Betinkan ja hänen ystäviensä kautta Forsblom piirtää elämisen kehikkoa, sen sisältämiä vaatimuksia ja "kivenkovaa moraalia joka ei suvaitse poikkeuksia."
On mentävä naimisiin, tehtävä työtä ja pidettävä turpansa kiinni. Kuuluttava kirkkoon varmuuden vuoksi. Erota ei saa. On hiivittävä pitkin yhteiskunnan laitamia jättämättä jälkeensä muuta kuin korkeintaan virkattuja pitsejä, kuluneita työkaluja, ehkä pari valokuvaa. Muutama lapsi hiippailemaan samaan marginaaliin. Ei saa olla taakaksi kenellekään. Paitsi itselleen.
Kun aikuisen ihmisen tulevaisuudennäkymät ovat sellaiset kuin edellä oleva sitaatti kertoo, kuka haluaisi kasvaa aikuiseksi?
Nuorten keskuudessa vallitsee tiukka jako tyttöihin ja poikiin, mutta rintamalinjat on lyöty myös näiden ryhmien sisälle. Ollakseen "oikea" poika on oltava tietynlainen poika, eikä ainakaan sellainen kuin Roffe, joka meikkaa naamaansa David Bowien salaman. Tytöt voidaan jakaa kunnollisiin ja liikaa meikkiä käyttäviin "himmeäsilmäisiin", joista usein puhutaan myös huorina. Ja kun leima on kerran lyöty ei sitä saa pestyksi pois.
Poikkeus on tyttöjen kuningatar Guntta, joka tekee Lucia-loikan ja onnistuu ujuttamaan itsensä kynttiläkruunua kantavaksi Lucia-neidoksi. Samalla tulee tehdyksi viilto suomenruotsalaisuuden kultaiseen kylkeen.
Forsblomin romaani on ihastuttavan 70-lukulainen, mutta samanaikaisesti se tuo esiin, että monet nuorten jutut ovat pysyneet hämmästyttävän samanlaisina vuosikymmenestä toiseen. Repeilin täysillä, kun Forsblom kuvaa koulun musiikkitunnin kulkua.
"Kuka oli Wolfgang Amadeus Mozart?" musanmaikka kysyy.
"Mun vaari", Tamminen vastaa ja saa luokan tirskumaan.
"Kuvaile hänen tuotantoaan", kansankynttilä piipittää edelleen toiveikkaana.
"Kalantuotanto, kaljantuotanto ja kaasuntuotanto", Guntta heittää ja tirskunta yltyy.
"Miten hän uudisti musiikkia?" [...]
"Kerran hän teki sillipurkista mandoliinin"
Teini-ikä on Betinkassa härnäävää ja äänekästä ja se tuo mieleen ihan hirmuisen määrän omia muistoja. Vähän väliä voisin kirjoittaa sivun reunaan "check" ja kesken lukemisen pysähdyn muistelemaan sitä suhinaa, joka lähti punaisista satiinihousuistani.
Betinkan ja hänen kaveriensa maailmassa tärkeintä on näkyä, sillä jos ei näy se on samaa kuin olisi kuollut. "Jokainen lauantai on lupaus" ja nuorisoseuran talolla silmät kiikaroivat ahnaasti, missä on Hän. Nuoruus on kuolemattomuutta. Juuri nyt kaikki on auki ja mahdollista.
Betinkan elämän turva ja tukipilari on ukki. Kun maailma kolhii ja vanhemmat riitelevät ukki edustaa pysyvyyttä ja hyväksyntää.
Ukin mukana kuoli hyväksyvä katse, odottava syli, ukin mukana sammui odottava katse ja rakkaus, joka lämmitti keittiön. Kun ukki oli poissa, oli vain tuulettamattomia huoneita ja kellon tikitys seinällä.
Betinka on rytmillisesti kiihkeä teos, jonka kääntäminen suomeksi ei varmasti ole ollut helppoa, mutta Helene Bützow ja Laura Kulmala ovat onnistuneet tehtävässään hyvin. Lisää biittiä teokseen tuo vielä musiikki, josta vastaa mm. Hurriganes, Donna Summer ja David Bowie.
Brittikirjailija Sadie Jones on sanonut, että yksi syy, miksi nuoruus on niin kiinnostavaa on se, että nuorena niin monet asiat tapahtuvat ensimmäistä kertaa. Forsblomin romaanissa nuoruus sykkii kuin hälytysvalo. Betinkassa on jatkuvasti moniäänistä virnettä, joka taittuu niin itkuun kuin nauruunkin.
Sabine Forsblom: Betinka
227 sivua
Ruotsinkielinen alkuteos: Betinkan
Suomentaneet Helene Bützow ja Laura Kulmala
Kustantaja: S&S
Kirjamessuilta saatu arvostelukappale
No oho! Olin ajatellut pudottaa tämän pois luettavien uutuuksien listaltani, mutta jos kirjassa on edes hippusellinen tota draivia, joka sun kirjoituksessa on, niin täähän onkin ihan pakko lukea!
VastaaPoistaJoo. Tykkäsin tästä tosi paljon. Niin paljon menoa ja nuoruutta. Ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että nuori ei tarvitse olla kuin kerran. Erittäin tervetullutta myös, että esiin tuodaan sitä suomenruotsalaista porukkaa, jonka suussa kultalusikka ei pysy. Erityispisteet Forsblomin tavasta kertoa tarinaa luokka-aspektin kautta.
PoistaLaitoin Betinkan kesällä kirjaston varauslistalle, mutta oon pari kertaa miettinyt, että pitäisikö se napata pois, kun muitakin uutuuksia on niin paljon lukematta. Mutta pitää luultavasti raivata lukuaikaa tällekin, vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta ja varsinkin tuo luokkakuvaus kiinnostaa!
VastaaPoistaOlen jo luovuttanut lukulistojen suhteen. Koska ne pursuavat aina eivät uudet lisäykset oikeastaan muuta tilannetta :D
PoistaTykkäsin kyllä Betinkasta kovasti. Erityisesti se, miten tekstissä on jatkuvasti huumoria ja miten sitä lukiessa elää vahvasti kirjan henkilöiden mukana
Aaah! Olen ajatellut, että haluaisin lukea Betinkan mahdollisimman nopeasti, koska kirjamessujen bloggaritilaisuudessa kuultu herätti mielenkiintoni. Nyt tämän sinun juttusi vuoksi revin kohta hiukset päästäni. Miksi? Miksi ihmisellä on liian vähän aikaa lukea ja ensin pitää lukea muutama muu kirja pois alta? Ja mitä? Ensimmäinen suomennos vasta! Miten minä voin alkukielellä lukea trilogian kahta ensimmäistä osaa, koska tänään tekemässäni ruotsin kielen testissä sain vain 8/10 oikein? Elämä on epäoikeudenmukaista. Syyhän ei ole siinä, että tein aina jotain muuta koulussa kuin opiskelin ruotsia.
VastaaPoistaKun kuuntelin Forsblomia messuilla olin jo silloin melko varma, että Betinka osuisi ja uppoisi ja niin kävi.
PoistaMitä nyt tulee sun hiuksitilanteeseen niin nykyisin on hienoja peruukkeja saatavilla, jos sattuisi käymään niin, että et viihdykään hiuksettomana :D
Tein ton saman ruotsinkielen testin ja semla melkein teki mulle tepposet, mutta muistin, että siihen liittyi jotain erityistä niin vastasin sitten sen laskiaispullan. Varmaan kyllä kannattaisi lukea ruotsiksi, jos se ei ole liian hankalaa. Niin hyvä tässä nyt suositella ruotsiksi lukemaan, kun itsekin luin suomeksi.
Peter Sandströmin Laudaturin olen lukenut sekä suomeksi että ruotsiksi ja vaikka käännös on kuinka hyvä niin kyllä alkukielinen on aina alkukielinen. Nyt arvon, että miten teen Mamma Novemberin kanssa. Sandströmillä on sitä murretta ja sitä en aina ymmärrä.