Siirry pääsisältöön

Camila Sosa Villada: Yöeläimiä


 "Mutta pohjimmiltani - tämän tarinan kellarikerroksissa - mikään ei ole minua varten. Ei edes ruumiini, jota myyn voidakseni elää naisena."

Edellä olevat ajatukset kuuluvat Camilalle, joka on argentiinalaisen Camila Sosa Villadan autofiktiivisen romaanin Yöihmisiä päähenkilö. 

Camila on travesti. Yöeläin, joka liikkuu pimeän tullen etsimässä elantoaan. Yö on Camilan ja hänen travestiystäviensä parasta aikaa, sillä yö piilottaa heidät kunniallisina ja siivoina itseään pitävien ihmisten katseilta. Toki poliisi on aina vaara. Yötä äkkiä halkovat sinisinä välkkyvät valot.

Yöeläimissä mennään syvälle travestien elämän sisälle. Mennään pelkoihin, väkivallan uhkaan, poliisien arvaamattomaan käytökseen, rahapulaan, hyväksikäyttöön, omien vanhempien taholta tulevaan torjuntaan. Mutta mennään myös yhteiseen kikatteluun, toinen toisensa tukemiseen sekä ilojen ja murheiden jakamiseen.


Camilan kohtalo oli valmiiksi ohjelmoitu jo hänen ollessaan lapsi. Prostituutio oli oleva hänen tulevaisuutensa. 

"Olin idioottimaisesti päättänyt olla ainutlaatuinen, mutta totuus on, että ruumiini oli jo alkanut myydä itseään, se oli jo tiskillä: myyntiartikkelini oli jotakuinkin haluttava - riippuen asiakkaasta."

Camilan isän arvaamattomuus ja väkivaltaisuus tekee mahdottomaksi edes ajatuksen elämisestä miehenä.  Travestina eläminen on Camilalle välttämätön vaihtoehto tai ei edes vaihtoehto, vaan silkka välttämättömyys. Eräänlainen pako. 

Travestien äitihahmo on 178-vuotias Encara-täti, joka asuu vaaleanpunaisessa talossaan Córdobassa. Hän on auttaja ja siipiensä suojaan ottaja, joka pelastaa myös pensaikkoon hylätyn poikavauvan, joka saa nimekseen Tähtisilmä.


Yöeläimiä on transkirjailijan siloittelematon ja rehellinen kuvaus transelämästä. Se on vahvasti eri aisteihin vaikuttava teos. Näen Camilan ystävineen silmieni edessä, kuulen korkojen kopinan ja naurun, haistan pelosta kihoavan hien hajun. Lukiessani näkemäni sekoittuu Almodovarin vanhemman elokuvatuotannon henkilöihin. 

Camilan ja hänen ystäviensä elämä on rankkaa, mutta tekstissä leijuu siitä huolimatta toiveikkuuden tuntu. Ehkäpä. Kenties. Voisiko se sittenkin olla mahdollista. Tilaa ja avaruuksia teokseen tuo myös Sosa Villadan kieli, joka on vahvaa sekä usein onnistuneen dramaattisesti liioittelevaa.

"Ulkona patiolla me täytimme vaatteista valuttamillamme ja edelleen vuodattamillamme kyynelillä muovisen uima-altaan ja otimme pitkän ja rauhallisen kylvyn - kaikki alastomina - kun ilta sillä välin värjäytyi punertavaksi ja meidän kipumme punersi sitä entisestään."

Etelä-amerikkalainen kirjallisuus sisältää usein maagisen realismin elementtejä ja niin myös Yöeläimiä. Huomiota kiinnittää tässä suhteessa Encara-tädin 178 vuoden ikä, yhden travesteistä muuttuminen täyden kuun aikaan ihmissudeksi sekä toisen transformaatio linnuksi.

Sosa Villadan teos on herättänyt maailmalla valtavasti huomiota ja itse kirjailijan voi nähdä livenä jo ihan pian joko Tekstintalossa 24.5.2024 klo 22 tai Helsinki Lit-tapahtumassa 25.5.2024 klo 13.40.


Camila Sosa Villada: Yöeläimiä
254 sivua
Espanjankielinen alkuteos: Las Malas (2019)
Suomentanut Emmi Ketonen
Kustantamossa (2024)




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p