Emmanuel Carrère: Jooga

"Jotta eläisin, minulla piti olla kertomus, eikä minulla enää ollut sellaista." Emmanuel Carrère on maaiman paras elävä kirjailija, toteaa Karl Ove Knausgård Joogan liepeessä. Nåjaa. Paljonkohan Knausgårdille tuosta lausunnosta maksettiin vai heittelikö hän lämpimikseen tuollaisen toteamuksen? Toki ei ole mahdotonta sekään, että Knausgård tarkoittaa, mitä hän sanoo. Jooga ei kuulu Carrèren tuotannon parhaiden kirjojen joukkoon. Itse asiassa minun on vaikea perustella edes itselleni, miksi ylipäätään luin tämän kirjan loppuun. Syynä saattaa olla se, että olen lukenut Carrèrea aiemminkin ja hänen romaaninsa Valhe ja Huviretki painajaisiin ovat olleet vallan kelpoja tapauksia. Mutta tämä Jooga. Tämä on rimanalitus Carrèren tuotannossa. Jooga jakautuu kolmeen osaa. Ensin Carrère kertoo joogaharrastuksestaan ja joogaretriitistä. Hän kuvaa melkoisen yksityiskohtaisesti meditaatiotuokioitaan ja niiden herättämiä ajatuksia. Carrère joutuu kuitenkin jättämään retriitin kesken Charl...