Reader, why did I marry him?

  "Mutta olisiko hän tehnyt toisin? Vai oliko jokainen ihminen ainoastaan astia, johon aika kumoaa vain sen, mitä milloinkin haluaa?"  Matkani Jenny Erpenbeckin kirjojen parissa on ollut melkoinen vuoristorata. Ensimmäisen kerran luin Erpenbeckiä vuonna 2015. Kyseessä oli hänen romaaninsa Vanhan lapsen tarina , johon tartuin siksi, että Berliini kiinnostaa ja inspiroi minua loputtomiin. Sen luettuani en olisi uskonut, että tulee päivä jos toinenkin, jolloin kirjoitan ylistäviä sanoja Erpenbeckin romaaneista.  Vanhan lapsen tarinan lukeminen oli vahvasti hankaavaa, sillä sen  päähenkilö oli niin kynnysmattoisen surkea tapaus, että häntä ei pystynyt edes säälimään. Taistelin lukeakseni tuon ohuen kirjan, joka toki oli sekin sinänsä taidokas, mutta jonka vastaanotto oli minulle lähes liikaa. Luettuani nyt Erpenbeckiltä romaanit Mennä meni mennyt ja Kairos olen alkanut pohtia, että voi hyvinkin olla, että en osannut lukea Vanhan lapsen tarinaa oikein. Ehkä se onki...

Haaleaa tiskivettä, kulahtanutta tapettia ja keskiruskeat paksuhkot sukkahousut. Jossakin edellä mainittujen luomassa kolmiossa tyttö, joka on Jenny Erpenbeckin romaanin päähenkilö. Voi hyvänen aika. miten värittömäksi Erpenbeck teoksensa päähenkilön kirjoittaa. Tytön rinnalla Murakamin Värittömän miehen vaellusvuosien mies on suoranainen ilotulitus. * Erpenbeckin pienoisromaani päätyi luettavakseni Berliini-innostukseni kautta. Kirjailija on teoksen etuliepeen mukaan itä-berliiniläisen kulttuurikodin kasvatti ja kaikki itä-Berliiniin liittyvä on minusta syystä tai toisesta varsin kiinnostavaa. Oli kyse sitten niistä eräistä kuuluisista suolakurkuista tai kirjallisuudesta. Vanhan lapsen tarina on Erpenbeckin vuonna 1999 ilmestynyt esikoisteos. Teos kertoo tytöstä, jolla ei ole nimeä. Hänet löydetään kadulta seisomasta ämpäri kädessään. Hän ei tiedä, mitä hänelle on tapahtunut, eikä edes sitä, kuka hän on. Ainoa asia, jonka hän tietää on hänen ikänsä. Hän on 14 vuotias. E...