Jenny Erpenbeck: Kairos

 

"Mutta olisiko hän tehnyt toisin? Vai oliko jokainen ihminen ainoastaan astia, johon aika kumoaa vain sen, mitä milloinkin haluaa?"

 Matkani Jenny Erpenbeckin kirjojen parissa on ollut melkoinen vuoristorata. Ensimmäisen kerran luin Erpenbeckiä vuonna 2015. Kyseessä oli hänen romaaninsa Vanhan lapsen tarina, johon tartuin siksi, että Berliini kiinnostaa ja inspiroi minua loputtomiin. Sen luettuani en olisi uskonut, että tulee päivä jos toinenkin, jolloin kirjoitan ylistäviä sanoja Erpenbeckin romaaneista. 

Vanhan lapsen tarinan lukeminen oli vahvasti hankaavaa, sillä sen  päähenkilö oli niin kynnysmattoisen surkea tapaus, että häntä ei pystynyt edes säälimään. Taistelin lukeakseni tuon ohuen kirjan, joka toki oli sekin sinänsä taidokas, mutta jonka vastaanotto oli minulle lähes liikaa.

Luettuani nyt Erpenbeckiltä romaanit Mennä meni mennyt ja Kairos olen alkanut pohtia, että voi hyvinkin olla, että en osannut lukea Vanhan lapsen tarinaa oikein. Ehkä se onkin paljon poliittisempi kirja kuin mitä tulin ajatelleeksi.

Kairos, Erpenbeck muistuttaa, tarkoittaa onnellisen hetken jumalaa. Romaanin alussa Katharina saa kuulla miehen kuolleen. On Katharinan syntymäpäivä. Kuollut mies on nimeltään Hans. Katharina alkaa käydä läpi laatikkoja, joissa on päiväkirjoja, kirjeitä ja kalentereja. Joissa on hänen ja Hansin rakkaustarina.

Eletään 1980-luvun puoliväliä Berliinissä. Itä- ja Länsi-Saksan välisen muurin murtumiseen on vielä muutama vuosi. Katharina matkustaa linja-autolla numero 57. Hans matkustaa linja-autolla numero 57. Heidän katseensa kohtaavat. Linja-autosta poistuttuaan Katharina jää odottamaan sateen loppumista, mies tekee samoin. He katsovat toisiaan uudestaan. Ja uudestaan. Rakkaustarina on alkanut.

Katharina on 19-vuotias ja asunut koko ikänsä Itä-Berliinissä. Hans on häntä 34 vuotta vanhempi, naimisissa oleva kirjailija, joka on kuulunut nuorena Hitler-jugendiin. 

Katharinan ja Hansin kulkiessa rakkaustarinansa ensiaskeleita mielessäni pyörii Meri Valkaman niin ikään jakautuneeseen Berliiniin sijoittuva Sinun, Margot. Kummassakin romaanissa DDR:n paratiisihorisontti välkkyy kuin Alexanderplatzin televisiotorni, muta se, mikä lupaa parempaa tulevaisuutta, on myös kontrollin väline. 

Erpenbeck kuvaa alkamassa olevan rakkaustarinan haurautta. Miten rakastavaisten välillä kaikki tapahtuu ensimmäistä kertaa ja miten ensimmäiset suhdetta kiinnittävät naulat lyödään.

"Viiripäisenmuna! Hans sanoo painottaen sanan keskikohtaa, ja katsoo odottavasti ymmärtääkö Katharina sanaleikin. Katharina vastaa katseeseen. Näin heidän yhteisen sanastonsa ensimmäinen sana on siinä."

Katharina ja Hans elävät arjesta irrotettua juhlahetkien rakkautta. Hansin avioliitto, ja hänen ja Katharinan välisen suhteen salaaminen, ovat kannatinpilareita, joiden varassa heidän välisensä suhde lepää ja josta se saa elinvoimaa.

"Ilman [Hansin] avioliittoa loppuisi vaara, salaaminen, loppuisivat kaipuuta tuottavat olosuhteet, jotka eivät ole heidän rakkautensa sisältö mutta jotka pitävät sen käynnissä ja hereillä."

Suhteen edetessä se saa yhä mustempia sävyjä. Hans alkaa kontrolloida Katharinaa, on väkivaltainenkin,  ja vaikka hän itse on melkoinen häntäheikki on Katharinan hairahdus hänelle ylitsepääsemätön asia.

 Erpenbeck luo syyllisyyden verkoston, johon myös Katharinan ja Hansin rakkaus putoaa.

Hans tuntee syyllisyyttä kuulumisestaan Hitler-jugendiin ja patoaa syyllisyytensä Katharinaan, joka syyllistettynä ei voi muuta kuin noudattaa Hansin oikkuja. Hansin teot voi tulkita allegoriaksi DDR:n kontrollikulttuurille. Katharinan ja Hansin suhde vertautuu DDR:n rakentamiseen. Kummankin kohdalla lähdettiin rakentamaan ihanteille perustuvaa utopiaa ja kummatkin romahtivat.

Kairos on kielellisesti komea teos, jonka nyanssit Jukka-Pekka Pajusen suomennos taitavasti välittää.

"Olit unessani kuin pieni eläin, pikku pirulainen, silloin syyskuun ja joulukuun välillä, sinun ympärilläsi humisi kuin sammaloituneessa metsässä."

Kerronta kulkee ajassa, joka on jäänyt taakse, mutta jonka kaiut eivät olet lakanneet kuulumasta. Erpenbeck noukkii, lähentää, yhdistää, erottaa, kiristää. Siirtymät Katharinasta Hansin ovat paikoin hyvin hienovaraisia. Sanojen takana on sortumia. Historiallisten tapahtumien vääjäämätön kulku, joka merkitsee myös Katharinan ja Hansin.

Jenni Erpenbeck: Kairos
408 sivua
Kairos (2021)
Suomentanut Jukka-Pekka Pajunen
Tammi (2025)