Heidi Airaksinen & Tiina Tuppurainen: Salatun rakkauden historia

 

shhh! Täällä rakastetaan.
Ei saa tulla, tämä rakkaus on piilossa pidettävää.

Otetaan nolo tunnustus heti tähän alkuun. Aloin luea Airaksisen ja Tuppuraisen teosta toukokuussa ja varsin innoissani luinkin. Tuli kesä. Tuli vaikean lukemisen aika, jolloin lukeminen oli lähinnä teknistä suorittamista ja niin lykkäsin tämän kirjan lukemista, sillä en halunnut, että näin mainio teos kärsisi siitä, että minun oli vaikea saada lukemisestani irti.

Palataan toukokuuhun ja tämän kirjan tekemään ensimmäiseen vaikutukseen. Espoossa, Gallen-Kallelan museossa, oli henkitaiteilijaksikin kutsutun Aleksandra Ionowan  (1899-1980) näyttely. Huomioni kiinnittyi erityisesti valokuviin, joista monessa oli kuvattu Ionowan ystävää Selma Mäkelää. 

Ystävää? Rakastettua? Kaiketikin juurikin jälkimmäistä. Salatun rakkauden historia oli herkistänyt minut näkemään Ionowan ja Mäkelän välillä enemmän kuin ystävyyttä.

*

Salatun rakkauden historia jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa Heidi Airaksinen esittelee enimmäkseen suht tunnettuja suomalaisia queer-ihmisiä. Jokaisen kuvauksen alussa on pieni fiktiivinen kertomus esitellyn henkilön elämästä. Nämä pikkutarinat puhuttelevat minua paljon.

Erityisesti kuvaus kirjailija Hanna Ongelinista tuo paljon muistoja mieleeni, sillä jatko-opinnoissa tuli puuhasteltua paljonkin Ongelinin massiivisen Ödets dom -teoksen parissa. Niiltä ajoin minulla on pysyvä muistikuva, jossa Ongelin tarpoo loskassa käsikirjoitus kainalossa kohti kustantamoa. Em. muistikuva ei perustu mihinkään todelliseen, vaan on oman pääni tuotetta.

Toinen Airaksisen kuvaamista minulle erityisen merkityksellisistä henkilöistä on niin ikään kirjailija eli Hagar Olsson, joka aivan liian usein on mainittu vain sivulauseessa Edith Södergranin yhteydessä. Hagar Olssonin Chitambo (1933) on minulle erityisen rakas ja tärkeä teos,sillä se sytytti minussa yhä palavan liekin kehitysromaania kohtaan. Koin myön jonkinasteisen kirjailijacrushin Olssonin henkilöä kohtaan ja jossain vaiheessa sain päähänpinttymän, että hän olisi asunut samassa 1900-luvun alussa rakennetussa jugend-talossa kuin minä. 

Juu.
Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, kun lukee ja kiinnostuu kirjailijasta vähän, sanoisinko, liikaakin toden ja mielikuvituksen hämärissä maastoissa.

*

Siirryn teoksen ensimmäisestä osasta sen toiseen osaan kirjanmerkin kautta. On nimittäin ihan ensimmäinen kerta, kun olen ostanut kirjanmerkin vain sen takia, että se sopii niin täydellisesti kirjaan.

Todistusaineistoa:

Teoksen toinen osa on teoreettisempi ja Tuppurainen luotaa siinä suomalaista queer-historiaa. Usein tämä tehdään henkilölähtöisesti, joka onkin erittäin hyvä lähestymistapa, sillä tällöin ne monenlaiset hankaluudet ja tuskalliset tilanteet, joita sateenkaari-ihmiset ovat joutuneet kohtaamaan tulevat paljon lähemmäksi kuin jos asioita, lainsäädäntöä, lääketieteellistä ja poliittista vallankäyttöä ym. kuvattaisiin pelkästään teoreettisella tasolla.

Henkilön kautta kertomisessa erityisen hienoa on se, että tarinoita ei lähestytä skandaalihakuisesti. Ihmisten annetaan kertoa, mitä he ovat kokeneet ja käyneet läpi. Näin kuvaukset tulevat todella lähelle lukijaa, ja niiden koskettavuus on aitoa ja herättää usein myös kiukkua tarinansa kertovien ihmisten puolesta. Miten emme ole pystyneet parempaan?

Teoksen toinen osa muistuttaa, että monista quuerien elämään liittyvistä uudistuksista on vasta vähän aikaa. Pitkä ja pimeä kausi, jossa ei-heteroseksuaalinen rakkaus oli salattava kesti Suomessa hämmästyttävän pitkään, eikä valitettavasti queer-suhteiden tuomitseminen ole vierasta vieläkään. Varsinkaan, jos katsoo kohti Yhdysvaltoja.

Henkilötarinat ovat myös muistiin merkitsemistä. Kirjan kansien välistä ne eivät ainoastaan pääse esiin, vaan säilyvät myös tuleville sukupuolville. Toinen osa näyttää, miten tärkeää on löytää ihmisiä, joiden seurassa voi olla oma itsensä. 

Salatun rakkauden historia on oivallinen, selkeä ja helposti lähestyttävä tietopaketti. Suosittelen sitä ihan kaikille ja Päivi Räsäselle sekä erityisesti niille, jotka eivät tunne suomalaista sateenkaarihistoriaa. Niille, joille sateenkaarihistoria on tutumpaa teos toimii kompaktina yhteenvetona fiktiivisillä vinjeteillä maustettuna.

Voi olla pimeää, mutta valo ja rakkaus voittavat, mutta historian kulussa liian usein valon saapuminen on kestänyt aivan liian kauan. On myös hyvä muistaa, että sateenkaari-ihmisten oikeudet ovat kovalla työllä hankittuja ja niiden puolustamiseksi on tehtävä töitä jatkuvasti. 

Heidi Airaksinen & Tiina Tuppurainen
Salatun rakkauden historia
384 sivua
Like (2025)