Olen aiemmin lukenut sekä Moshfeghin kirjallisuusmaailman lumonneen romaanin Eileen (klik) että hänen novellikokoelmansa Homesick for Another World (klik) ja ne ovat olleet siinä määrin hyvällä tapaa hämmentäviä kokemuksia, että halusin ehdottomasti tutustua myös hänen uutuuskirjaansa My year of rest and relaxation.
My year kertoo naisesta, jonka elämässä ei pitäisi olla sen suurempaa vikaa. Hän on nuori, kaunis ja koulutettu ja tulevaisuuskin näyttää ihan hyvältä. Hänen sisimpänsä on kuitenkin tyhjä ja elämänhalu kadoksissa. Niinpä nainen lähtee tavoittelemaan "uudelleensyntymää" sapattivuoden kautta ja koska kyseessä on Moshfeghin luoma romaanihenkilö tapahtuu tämä vähän oudommalla tavalla. Nainen nimittäin päättää viettää vuoden enimmäkseen nukkuen. Tämän mahdollistavat rauhoittavat lääkkeet, joita hän käyttää todella paljon. Siis todella todella paljon ja enemmän kuin on realistisesti edes mahdollista.
Valmistautuessaan nukkumisvuoteensa naisen pääasiallisena "työnä" on vanhojen VHS-nauhojen ja erityisesti Whoopi Goldberg -elokuvien katselu. Lääkemäärien kasvaessa hän alkaa nukkuessaan tehdä asioita, joista ei herätessään muista mitään. Takauman kautta Moshfegh kuvaa myös aikaa, jolloin nainen oli töissä taidegalleriassa, jonka valovoimaisin tähti ja "kuumimman maskuliinisuuden" edustaja oli aasialaistaustainen Ping Xi, jonka teoksissa Jackson Pollock -vaikutteet yhdistyivät Ping Xi:n masturbointiin kanvaasille.
My Year tuo mieleen Edward St. Aubynin Patrick Melrose -sarjan kakkososan, Bad news, joka koostuu lähes yksinomaan Patrickin huumeiden käytöstä. Moshfeghin naishenkilö ei käytä huumeita, mutta lääkkeitä kuluu sitäkin enemmän ja talviunille hän käy lähempää eettistä tarkastelua kestämättömän psykiatrinsa Dr. Tuttlen kirjoittaman kemiallisen arsenaalin voimin. Kuten Patrick Melrose maksaa Moshfeghin romaanin nainenkin hintaa lapsuudestaan. Äidin suhteesta tyttäreensä kertoo paljon se, että kun äiti kirjoitti listan tuntemistaan ihmistä oli tytär vasta sijalla 6.
Kukapa ei olisi joskus tuntenut halua vetää peiton korville ja antaa maailman mennä meluisaa menoaan. Naisen eristäytyminen voidaan nähdä yrityksenä päästä eroon kaikista niistä vaatimuksista, joita yhteiskunta ja ympäristö jatkuvasti nuoren naisen päälle heittää. Huvittavaa onkin (vaikka oikeastaan kaikkea muuta), että kun nainen kieltäytyy olemasta enää katseen kohde, kiinnittää hän kuitenkin useasti - silloin harvoin kun on hereillä - huomiota juuri siihen, että näyttääkö hän edelleen kauniilta.
Toisaalta My year:tä voi lukea narsistisena ja yltiöindividualistisena henkilökuvana, jossa Moshfegh överikerronnan kautta kyseenalaistaa oman navan ympärillä pyörimisen viemällä itsensäetsimisproblematiikan äärimmäisyyksiin.
Voisi kuvitella, että romaani, joka koostuu lähinnä lääkkeiden syömisestä ja nukkumisesta olisi tylsää luettavaa. Moshfeghin sähköä rätisevä kirjoitustyyli pitää kuitenkin huolen siitä, että näin ei ole. Moshfegh on altis ylittämään kohtuuden rajat ja niin - onneksi - tapahtuu myös tässä romaanissa.
Teos herättää huomattavasti enemmän kysymyksiä kuin mihin se vastaa. Mitä esimerkiksi pitäisi päätellä siitä, että naisen talviunivuoden toteutumisen kannalta avainasemassa on hänen inhoamansa Ping Xi?
Ennakkoluulottomalle lukijalle Moshfeghillä on paljon annettavaa, mutta perinteisistä naisromaanihenkilöistä pitävien kannattaa kiertää hänen teoksensa kaukaa.
Ottessa Moshfegh: My year of rest and relaxation (2018)
289 sivua
Kustantaja: Penguin Random House
kiinnostavasti esittelit kirjan ja kirjailijan josta en ollut kuullutkaan, kiitti.
VastaaPoistaJäin miettimään tuota eristäytymista, vetäytymistä, kuinka se voidaan nähdä juuri sellaisenaan mutta toisaalta sen voi kokea olevan paradoksaalisesti myös lähentymistä, jos entisen elämän tie on loppuunkuljettu, voi itsekeskeinenkin vetäytyminen kuitenkin muodostua tavaksi lähentyä maailmaa vetäytymisen / levon kautta tai itsensä etsimisen kautta, siis jos esimerkiksi edellisessä elämässään on kokenut jonkinlaista "oravanpyörämäistä" vieraantuneisuutta, niin tällöinhän vieraintuneisuudesta ei liene mahdollistakaan päästä pois muuten kuin vetäytymisen kautta. Tämä tuli mieleen myös lukemastani englanninkielisestä Mohfeghin kirjan arviosta, jota lainaten: kirja on "an odyssey of consciousness from the perspective of an alienated young woman in the cultural candy store that is turn-of-the-21st-century New York." , ja juuri nuo sanat consciousness ja alienated ovat sanat, jotka saavat minut miettimään ettei eristäytyminen aina ole vain sitä itseään, eikä vain narsismia. (lainaus on arviosta tai jutusta osoitteesta https://www.barnesandnoble.com/review/moshfegh-my-year-rest-relaxation)
Pahoittelut monilauseisesta pohdinta-oksennuksesta, ja, en ole kirjaa lukenut niin en tiedä kuinka nämä pohdinnat siihen menisi, jonkin verran tuossa onkin varausjonoa niin tuskin heti saankaan käsiini. Suomennetaankohan tätä? Tuskin, jos ei aiempiakaan ole suomennettu.
Asiaa voi katsoa tämän kirjan yhteydessä mun mielestä kummalta kantilta vaan. Tässä kirjassa on niin omanlaisensa tunnelma ja koko se vetäytymisjuttu on viety niin överisti yli, että se tekee tulkitsemisen vielä vaikeammaksi.
PoistaJäin miettimään, kun tuossa sun mainitsemassa sitaatissa puhutaan vieraantuneesta nuoresta naisesta, niin tässä päähenkilö ei ollut lähtökohtaisesti vieraantunut, vaan hän enempi vieraannutti itse itsensä. On harmillista, että Moshfeghiä ei ole suomennettu. En vielä luopuisi toivosta, koska maailmalla hänen kirjansa ovat saaneet paljon huomiota ja joskus suomennoksia saadaan viiveellä, kuten tänä syksynä esim. Rachel Cuskin Ääriviivat, joka on trilogian ensimmäinen osa ja enkuksi tämä trilogia on ilmestynyt jo kokonaisuudessaan.
Odotan tätä suurella mielenkiinnolla! Ostin tämän ja sen Moshfeghin novellikokoelman elokuiselta vierailultani (tai oikeammin kahdelta, koska miksi ei) Shakespeare and Companyyn, joten ainakin noista kirjoista jää hyvä muisto, jos en niistä sisällöllisesti pidäkään :D
VastaaPoistaPidetään nyt sinnikkäästi Moshfeghiä esillä, jos vaikka joku kustantaja tekisi asiasta oikeita johtopäätöksiä. Kyllä Moshfegh on sen luokan kirjailija, että jotain häneltä pitäisi jo kääntää. Ehkä Eileeniäkin enemmän juuri tämä. Tosin Eileen taitaa olla enemmän suuren yleisön kirja kuin tämä My year.
PoistaJään odottamaan tekstiäsi.