Amerikkalais-meksikolainen Jennifer Clement (s. 1960) on suorastaan yhteiskunnan epäkohtien kuvaamiseen erikoistunut kirjailija. Hän on myös ensimmäinen nainen, joka on valittu kansainvälisen sananvapausjärjestön, PENin, presidentiksi.
Esikoisromaanissaan Basquiatin leski (The Widow Basquiat, 2000) Clement nosti esiin 27-vuotiaana kuolleen mustan taiteilijan Jean-Michel Basquiatin sekä New Yorkin taidegallerioiden vähemmän päivänvaloa kestävät puolet. Clement kuvasi taidemaailmaan sisäänkirjoitettua valkoisuutta, jonka Basquiat onnistui haastamaan olemalla ensimmäinen musta taiteilija, jonka teokset pääsivät New Yorkin vaikutusvaltaisimpiin museoihin ja gallerioihin.
Suomeksi saatiin ensimmäisenä lukea Clementin romaani Varastettujen rukousten vuori (Prayers for the Stolen, 2014), joka on paitsi taidokas, myös varsin järkyttävä kuvaus meksikolaisesta tyttökaupasta.
Clement on tulossa Helsingin kirjamessuille kuun lopussa. Itse tapasin hänet muutama vuosi sitten Maailma kylässä -tapahtumassa osana Varastettujen rukousten vuoren markkinointikiertuetta ja aion ehdottomasti mennä kuuntelemaan häntä myös Messukeskukseen. Vaikuttava nainen, jolla on painavaa sanottavaa.
Romaanissaan Rakkaudesta aseisiin (Gun Love, 2018) Clement tarttuu amerikkalaiseen aseongelmaan ja kuvaa niiden viljelemää tuhoa yksilön kautta. BBC:n julkaiseman tutkimuksen mukaan noin 40 % amerikkalaisista joko omistaa aseen tai elää taloudessa, jossa on ase. Tilastoluku, joka kuvaa aseella tehtyjä murhia ja tappoja on Yhdysvalloissa ns. kehittyneiden maiden korkein. Aseongelmaa lisää se, että aseet ovat halpoja ja jo parilla sadalla dollarilla voi ostaa käsiaseen.*
Rakkaudesta aseisiin kertoo 14-vuotiaasta Pearlista, jonka äiti tuli raskaaksi 17-vuotiaana ja pakeni sen seurauksena kotoaan. Hän asettui asumaan väliaikaisesti asuntovaunualueelle, mutta väliaikaisuus on venähtänyt 14 vuodeksi eli Pearl on elänyt koko elämänsä asuntovaunussa kaatopaikan vieressä.
Pearlin äidin käymä koulu on rakkauden yliopisto, joka koostuu sellaisista biiseistä kuin "Slowly Walk Close to Me, Where Did You Sleep Last Night, Born under a Bad Sign ja kaikki tapan-jos-jätät-biisit." Ihmisenä hän on kaikin puolin hyvä ja avulias, ja äititytärsuhde on rakkautta täynnä toisinaan symbioosiksi asti.
Äiti oli niin hyvä, että oli liian hyvä.
[...]
Olen kuin kuppi sokeria, oli hänen lempisanontojaan.
Saat lainata milloin tahansa.
Kun asuntovaunualueelle astuu komea ja reteä Eli Redmond Pearlin elämä muuttuu kertaheitolla, sillä mies saa äidin unohtamaan kaiken muun paitsi itsensä. Kodissa eli tässä tapauksessa asuntoautossa ei enää tunnu olevan tilaa Pearlille ja niin hän alkaa tehdä läksynsä hylätyssä asuntoautossa ja ihan normaalia on, että se on täynnä aseita.
Rähjäisyyden keskellä huohottavat unelmat ja kaipaus, toivo paremmasta elämästä.
Äiti sanoi aina: Uneksiminen on halpaa. Se ei maksa mitään. Unissa ei tarvitse maksaa laskuja eikä vuokraa. Unissa voi ostaa talon ja saada vastarakkautta.
Clementin ilmaviin lauseisiin mahtuu paljon ja hän kuvaa henkilöhahmojaan lämmöllä ja ymmärtävästi. Rakkaudesta aseisiin on paikoin kuin runoutta, jossa sanat kantavat huomattavasti enemmän kuin mitä suoraan ilmaistaan.
Pahin Pearlin elämässä tapahtuu vahingossa ja turhaan, koska sellaista elämä on ja sellaista se on erityisesti silloin, kun elinpiiri on täynnä aseita.
Tulevaisuus aukenee Pearlin edessä kirjoittamattomana sivuna, kun hän joutuu lähtemään asuntovaunualueelta, joka kuitenkaan ei lähde hänestä. Äiti on ruokkinut Pearlia saduilla, unelmilla ja rakkauden yliopiston opeilla, mutta ne osoittautuvat keveiksi eväiksi, kun vastassa ovat elämän kovat realiteetit.
Amerikkalainen unelma irvistää rumasti. Pearlin kohtaloa ei ole kirjoitettu tähtiin, vaan käteen, joka aseeseen tarttuu.
Jennifer Clement: Rakkaudesta aseisiin (2018)
279 sivua
Englanninkielinen alkuteos: Gun Love (2018)
Suomentanut: Terhi Kuusisto
Kustantaja: LIKE
*BBC News: America's gun culture in 10 charts (klik)
Kiitos Omppu kirjan esittelystä. Tämänkään kirjan ilmestymistä en ole huomannut (on vaan tosi hyvä että blogit ovat olemassa!). Luimme lukupiirikirjana tuon Varastettujen rukousten vuoren ja pidimme siitä paljon. Eli lukulistalle tämäkin.
VastaaPoistaClementin kirjat sopivat hyvin lukupiireissä luettaviksi. Kiva kuulla, että aiot lukea tämän hänen uusimpansa. Mukavaa viikonloppua!
PoistaTässä on muuten sellainen kirjan nimi ja kansi, etten edes katsoisi kahdesti. Minulla on muistikuva, että olen tämän kirjakaupassa nähnyt, mutta ei tosiaan houkuttele tutustumaan. Luin postauksesi, koska tykkään aina lukea kirjoituksesi (omaperäisiä ja lukumakusi kiinnostaa!) ja nyt kirja avautui toisella tavalla (kuin ennakkoajatuksissani) ja alkoi kiinnostaa. Kylläpä vain on nimellä ja kannella suuri merkitys!
VastaaPoistaKirjan nimi on monitulkintainen, mutta sitä ei tietenkään kirjaa tuntematta voi tietää. Alunperin kiinnostuin Clementistä Varastettujen rukousten vuoren myötä ja kun häneltä on sitten suomennettu pari kirjaa lisääkin, niin nekin on tullut luettua. Clementin kirjat tosiaan ovat vahvasti yhteiskunnallisia, vaikka sitä puolta ei niissä mitenkään erityisesti tyrkytetä.
PoistaNiin ja kiitos kauniista sanoistasi. Hyvää viikonloppua!
Hups taas. Ohi olis mennyt minulta(kin) ilman tätä kirjoitustasi. Hitsi, mä en ehdi millään ikinä koskaan milloinkaan lukea tuota lukulistaani tyhjäksi, kun jatkuvasti sinne pomppii kirjoja lisää ☺.
VastaaPoistaLukulistoja ei kuulukaan lukea tyhjäksi. Oikeastaan niiden olemus on sellainen kasvava :D
PoistaHih ☺.
Poista