Chimamanda Ngozi Adichie: Unelmia

Adichie on kustantamossa päätetty valita the tummaihoiseksi kirjailijaksi. Tämä tarkoittaa, että sillä, mitä hän kirjoittaa ei ole niinkään väliä, vaan oleellista on, että kirjan kannessa on hänen nimensä. Markkinointikoneisto hoitaa loput.

En ehkä olisi ilmaissut asiaa yhtä jyrkästi kuin edellä tein, mutta koska tätä tekstiä aloitellessani olin juuri lukemassa Rebecca F. Kuangin menestysromaania Yellowface edellä esittämäni päätelmä vaikuttaa houkuttelevalta.

Miksi juuri Adichie? Nigeria on täynnä kiinnostavia naiskirjailijoita, kuten vaikkapa Ayobami Adebayo, Sefi Atta,  Adaobi Tricia Nwaubani, Lola Shoneyin, Chika Unigwe - mainitakseni vain muutaman heistä, joita itse olen lukenut.

Suhteeni Adichieen on ristiriitainen. Toisaalta hän on se, jonka romaanin Americanah myötä aloitin blogini. Toisaalta hän on kirjailija, joka on puolustanut J.K. Rawlingia ja esittänyt transfobisia mielipiteitä.

Jo aiemmin olen ihmetellyt, miten Adichien pieni kirjanen Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä on saanut niin suuren suosion, että se päätyi jaettavaksi jopa suomalaisille koululaisille. Adichien kirjanen on lähinnä johdanto feminismiin, joten siinä mielessä se toki sopii niille, jotka eivät tiedä paljoa feminismistä etukäteen. Meille muille sillä ei ole erityistä annettavaa.

Menin Helsinki Littiin kuuntelemaan Adichieta. Myönnän tehneeni sen pitkälti sen vuoksi, että saisin selville, minkälainen viba hänestä tulee. Philip Teirin haastattelussa Adichien sukupuolibinärismi sai vahvistusta, kun hänen kertomansa vitsit kietoutuivat vahvasti nais-mies -jaottelun ympärille

Aloin lukea Unelmia hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa. Kirjan alku on ponnetonta tekstiä, jossa naiset yrittävät löytää itselleen miehen. Olin useammankin kerran jättämässä kirjan kesken.

Unelmia on pandemiavuosiin sijoittuva tarina, joka kertoo neljästä naisesta, jotka kohtaavat enimmäkseen huonosti käyttäytyviä miehiä. 

Chiamaka on matkakirjailija - tai ainakin haluaisi sitä olla. Hän on rikkaasta perheestä, jonka varat mahdollistavat hänen matkustamisensa ympäri maailmaa. Chiamakan ystävä Chikora on menestynyt juristi, jonka hänen kumppaninsa jättää yksin saatuaan tietää Chikoran olevan raskaana. Chiamakan serkku Omelogor työskentelee pankkialalla ja kirjoittaa Vain miehille -blogia, Kadiatou on Chiamakan taloudenhoitaja.

Teirin haastattelussa Adichie kertoi kärsineensä kirjoitusblokista ja saattaa hyvin olla, että Unelmien alkuosa on kirjoitettu aikana, jolloin kirjoittaminen on ollut Adichielle erityisen vaikeaa. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että on outoa, että Adichien kaltainen vahvasti feministiksi profiloituva kirjailija kirjoittaa sivukaupalla siitä, miten Chiamaka ensin löytää miehen, aloittaa tämän kanssa suhteen ja miten suhde päättyy. Sama kuvio toistuu useita kertoja.

"Mutta Chuka oli minun vanhanaikainen fantasiani, miehinen mies, hän saattoi napata minut syliin ja nostaa minut ilmaan kuin en painaisi mitään, kantaa minua, suojella minua."

Teksti alkaa kulkea noin kirjan puolivälin jälkeen sujuvammin ja esiin nousee myös muita teemoja kuin epätoivoista rakkauden hakua ja sopivan miehen löytämistä. Tämä ei kuitenkaan onnistu omalla kohdallani enää pelastamaan Unelmia.

Yksi romaanin kiinnostavimpia tarinalinjoja on Kadiatoun kuvaus. Kadiatou toimii hotellisiivoojana ja rikas valkoinen mies käyttää häntä seksuaalisesti hyväksi. Adichie kertoo teoksen jälkisanoissa, että Kadiatoun kokeman pohjalla ovat todelliset tapahtumat eli Nafissatou Diallon joutuminen Dominique Strauss-Kahnin raiskaamaksi. 

Chiamakan hahmo tulee lähimmäksi Adichieta itseään. Olisi houkuttelevaa nähdä erityisesti Chiamakan kirjoittamiseen liittyvät kokemukset Adichien omien kokemusten tulkkina. Esimerkkinä mainittakoon vaikka se, että Chiamakalta halutaan rankkoja tarinoita, ei kevyitä matkakertomuksia. Kyyninen minäni voi helposti uskoa, että Adichien kustantaja haluaisi häneltä juuri verisiä sorrontäyttämiä kuvauksia Nigeriasta.

Unelmia on saanut maailmalla hyvät arvostelut. Itse kuitenkin epäilen, että suhteeni Adichien teoksiin on joutunut pitkäaikaiseen kriisiin, joka estää lukemasta hänen kirjoittamaansa samalla innostuksella kuin mitä tein ennen Adichien transfobisia ulostuloja.

Sanoilla on hintansa.

Chiamanda Ngozi Adichie: Unelmia
Dream Count
Suomentanut Cristina Sandu
534 sivua
Otava (2025)