Olga Ravn: Vahalapsi


 "Minä olen mehiläisvahasta tehty lapsi. Olen kuin ihmisen kyynärvarren pituinen nukke. Minussa on hiuksia ja kynsiä siitä ihmisestä, jonka halutaan kärsivän."

Näin alkaa Olga Ravnin romaani Vahalapsi (Kosmos 2025). Kiinnostukseni Olga Ravnin kirjoja kohtaan lisääntyi huimasti, kun sain tietää hänen tulevan Helsinki Lit - tapahtumaan vieraaksi. Suht lyhyessä ajassa olenkin nyt lukenut kolme Ravnin romaania. Vahalapsen lisäksi Alaiset ja Minun työni.

Alaiset on suomentanut Sanna Manninen ja Minun työni Outi Menna. En niitä lukiessani kiinnittänyt erityisesti huomiota suomennokseen, mutta Vahalapsen kohdalla ihastelin Sanna Mannisen suomennosta useaan kertaan. Teksti virtaa suorastaan hypnoottisesti.

Ravnin romaani kertoo noitavainoista 1600-luvulla ja niitä tarkastellaan viiden eri naisen kautta. 

Vaikka Vahalapsi on fiktiota se perustuu todellisiin ihmisiin ja tapahtumiin. Kirjassa kuvattujen naisten todelliset henkilöllisyydet on mainittu teoksen lopussa ja sieltä löytyy myös huomautus, että "romaani pohjautuu pohjoismaiseen kansanperinteeseen" ja erinäisiin historiallisiin lähteisiin, kuten kirjeihin ja oikeudenkäyntiasiakirjoihin. 


Teoksen kertoja on vahalapsi, jota kukin naisista vuorotellen kanniskelee. Erityisen ajankohtaisen Vahalapsesta tekee se, että naisviha on jälleen nousemassa.  Nainen on Ravnin romaanissa miesten näkökulmasta jo lähtökohtaisesti paha ja siksi altis noituudelle.

"Nainen lankeaa helpommin saatanan kiusauksiin"

"Nainen on paha ja epätäydellinen eläin"

"Nainen on toinen sana lihan himolle"

"Kun nainen itkee, hän haluaa petkuttaa miestä"

"Naissukupuoli on hauraampi kuin miessukupuoli"


Nainen uhkaa miesten luomaa järjestystä, hän on viettelys ja kaaos.

Vahalapsi kertoo vallanhalusta ja vallan sokaisevasta voimasta, ihmisen kyvystä julmuuteen sekä taikuudesta ja loitsujen mahdista.


"Otetaan nestettä sellaisen oriin silmästä, joka ei ole käynyt tamman luona, ja voidellaan sillä omat silmät, silloin näkee sen, mikä on muuten näkymätöntä, ja näin tapahtuu kolmena aamuna peräkkäin."


Ravnin tarinassa ja siitä nousevassa feminismissä on sukulaisuutta Olga Tokarczukin teoksiin. Tämä toki voi johtua siitä, että Tokarczuk hyödyntää teoksissaan usein myyttejä, joiden kautta hän nostaa esiin feministisiä näkökulmia.

Vahalapsi koostuu enimmäkseen lyhyehköistä kappaleita ja muistuttaa siinä mielessä Alaisia. Hengitystilaa tämän romaanin seurassa tarvitaankin. 

Teoksen rytmi soi kuin noitarumpu, joka vie tapahtumia eteenpäin.



Olga Ravn: Vahalapsi
176 sivua
Voksbarnet (2023)
Suomentanut Sanna Manninen
Kosmos (2025)



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Kuva
Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p...
Lue lisää

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

Kuva
"Toi Pajtimin uus kirja. Halkeen"  kirjoitin ystävälleni kun olin lukenut Pajtim Statovcin romaanin Lehmä synnyttää yöllä . Kirjoitin juuri tälle ystävälleni, koska hänelläkin on halkeamisen kyky ja hän tietää heti, mistä on kysymys.  Instagramiin laitoin stoorin, jossa uhkasin lyödä niitä, jotka tiivistävät tämän romaanin sanoihin "hieno lukukokemus". Sanat, joilla kuvata haltioitunutta kokemusta lukemastaan ovat rajallisia, mutta "hieno lukukokemus" vetää latteudessaan vertaa sen kaltaisille ällöilmaisuille kuin masuasukki, paituli ja pientä purtavaa. Kun olen lukenut Lehmän en pysty rauhoittumaan. Tärisen ja kävelen pitkin asuntoani ja tuijotan ikkunasta syksyn värjäämiä puita. Kirpeys. Kauneus, joka on kuolemassa.  Ja pitäisi lähteä kauppaan. En voi nyt lähteä kauppaan. En voi tässä mielentilassa mennä minnekään, missä on vieraita ihmisiä.  Taivaan isä kiitos, että en ole kriitikko. Että en ole vaikkapa Pasi Huttunen, jolle Lehmä oli "epämiellytt...
Lue lisää

Jani Saxell: Aiheiden kirja - Uusia näkökulmia, teemoja ja tekniikoita luoville kirjoittajille

Kuva
Aiheiden kirja esittelee itsensä kirjoitusoppaana, mutta väitän, että Saxell on parhaimmillaan lukemisen innostajana.  Teos on jaettu teeman mukaan järjestettyihin osiin. Teemoja on seitsemän: - lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden siirtymäriitit - maagisrealistiset ja kauhufantastiset kasvukertomukset - omaishoito ja surutyö kirjallisuudessa - kirjallisuuden, tv-sarjojen ja elokuvien antisankarit  - työläiskirjallisuus - aikalais- ja sukupolvikuvaukset - rajamaita ja erilaisia jakolinjoja tarkasteleva kirjallisuus. Jutun juoni on, että ensin Saxell esittelee kuhunkin teemaan liittyvää kirjallisuutta ja tämän esityksen lopuksi hän tarjoaa lukijalle kysymyksiä, joiden pohjalta tämä voi lähteä työstämään omaa tekstiään.  Saxellin miniesittelyt ovat kielellisesti rikkaita ja hersyviä, ja synnyttävät halun päästä lukemaan juuri sitä kirjaa, joka kulloinkin on käsittelyn aiheena. Kiitän Helmet-järjestelmää siitä, että varauksia voi olla vain 100 kappaletta. Muussa tapauksessa ....
Lue lisää