Sara Stridsberg: Farväl till Panic Beach


Joku: olet sanonut, että et erityisemmin pidä sukusaagoista

Minä: en mitenkään erityisesti pidäkään

Joku: Farväl till Panic Beachin luit vuorokaudessa ja siinä on sentään yli 400 sivua

Minä: Se johtuu Stridsbergistä. Hänen kyvystään kirjoittaa tekstiä, joka on niin vastustamatonta, että sitä vaan lukee ja lukee, eikä oikein enää osaa tehdä rajaa sen välille, onko lukija vai yksi kirjan henkilöistä

Joku: Ei siis liene väärin todeta: Farväl till Panic Beach 6 - sinä 0

Minä: Ei liene


Farväl till Panic Beach kattaa useita sukupolvia ja henkilöitä on paljon. Romaanin alussa olikin haasteellista pysyä selvillä siitä, kuka olikaan kuka. Tehtävääni ei helpottanut se, että teoksen kertoja liikkuu ajassa vikkelästi ja hän, joka vielä äsken olikin poika, onkin jo hetken päästä isoisä. Kertoja toki tunnustaa ominaislaatunsa:

"Jag backar fram och tillbaka i tiden i en oändlig loop och försöker hitta vindpunkter och utvägar."

Kertoja löytää sukunsa vaiheista alkoholismia, avioeroja, itsemurhia. Kerrontaa kokoavana elementtinä toimii Panic Beach, jonne romaanin henkilöt kesä toisensa jälkeen palaavat. Kesä liukuvat toisiin kesiin, ihmiset vanhenevat, joukosta puuttuu joku, joka aikaisemmin on ollut mukana. Kesän taika ei kuitenkaan hälvene.

Tuntuu kuin olisi elänyt toisen elämän, kun on kulkenut kirjan henkilöiden mukana. Maannut auringossa Panic Beachillä, seurannut suvun keskushahmon Matin alkoholinhuuruisia iltoja ja hänen megalomaanisen egonsa vaikutuksia läheisiinsä. Ollut teini-ikäinen Eddie, kertoja Nina lapsena ja myöhemmin äitinä ja vaimona, sairastanut kuten David ja kuollut aivan liian nuorena, matkustanut New Orleansiin Harryn matkalaukussa. Muun muassa.

Jos vertaan Panic Beachia aiemmin Stridsbergiltä lukemiini teoksiin se on enemmän suuren lukuyleisön kirja. Melko lailla jokaisella on sukunsa, sen historia ja vaiheet. Monilla myös kokemuksia alkoholismin ja mielenterveysongelmien vaikutuksesta. Samaistuttava kulma Stridsbergin teokseen on suht helposti löydettävissä.

Kesä ja sen merkityksen korostaminen nostivat lukiessa mieleeni ennen muuta Monika Fagerholmin romaanin Ihania naisia rannalla. Varsinaisia yhteyksiä näiden kirjojen välillä ei kuitenkaan ole tai jos onkin en osaa sanoa niistä mitään, koska luin Ihanat naiset parikymmentä vuotta sitten.

Kesä kuitenkin on. Kesä ja ranta ja aurinko. Kesän hehku elämän aikajanalla. Lapsuuden kesien ylivertainen asema muistoissa.

"Sommaren kändes oändlig, den hade en smak av evighet."



Sara Stridsberg: Farväl till Panic Beach
410 sivua
Albert Bonniers Förlag (2024)


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Kuva
Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p...
Lue lisää

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

Kuva
"Toi Pajtimin uus kirja. Halkeen"  kirjoitin ystävälleni kun olin lukenut Pajtim Statovcin romaanin Lehmä synnyttää yöllä . Kirjoitin juuri tälle ystävälleni, koska hänelläkin on halkeamisen kyky ja hän tietää heti, mistä on kysymys.  Instagramiin laitoin stoorin, jossa uhkasin lyödä niitä, jotka tiivistävät tämän romaanin sanoihin "hieno lukukokemus". Sanat, joilla kuvata haltioitunutta kokemusta lukemastaan ovat rajallisia, mutta "hieno lukukokemus" vetää latteudessaan vertaa sen kaltaisille ällöilmaisuille kuin masuasukki, paituli ja pientä purtavaa. Kun olen lukenut Lehmän en pysty rauhoittumaan. Tärisen ja kävelen pitkin asuntoani ja tuijotan ikkunasta syksyn värjäämiä puita. Kirpeys. Kauneus, joka on kuolemassa.  Ja pitäisi lähteä kauppaan. En voi nyt lähteä kauppaan. En voi tässä mielentilassa mennä minnekään, missä on vieraita ihmisiä.  Taivaan isä kiitos, että en ole kriitikko. Että en ole vaikkapa Pasi Huttunen, jolle Lehmä oli "epämiellytt...
Lue lisää

Jani Saxell: Aiheiden kirja - Uusia näkökulmia, teemoja ja tekniikoita luoville kirjoittajille

Kuva
Aiheiden kirja esittelee itsensä kirjoitusoppaana, mutta väitän, että Saxell on parhaimmillaan lukemisen innostajana.  Teos on jaettu teeman mukaan järjestettyihin osiin. Teemoja on seitsemän: - lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden siirtymäriitit - maagisrealistiset ja kauhufantastiset kasvukertomukset - omaishoito ja surutyö kirjallisuudessa - kirjallisuuden, tv-sarjojen ja elokuvien antisankarit  - työläiskirjallisuus - aikalais- ja sukupolvikuvaukset - rajamaita ja erilaisia jakolinjoja tarkasteleva kirjallisuus. Jutun juoni on, että ensin Saxell esittelee kuhunkin teemaan liittyvää kirjallisuutta ja tämän esityksen lopuksi hän tarjoaa lukijalle kysymyksiä, joiden pohjalta tämä voi lähteä työstämään omaa tekstiään.  Saxellin miniesittelyt ovat kielellisesti rikkaita ja hersyviä, ja synnyttävät halun päästä lukemaan juuri sitä kirjaa, joka kulloinkin on käsittelyn aiheena. Kiitän Helmet-järjestelmää siitä, että varauksia voi olla vain 100 kappaletta. Muussa tapauksessa ....
Lue lisää