Sara Al Husaini: Kenelle maa kuuluu

"Olen ajan kanssa oppinut, että moni asia voi yhtä aikaa olla totta ja valetta."

Olisi tyhmää, jos tekisi saman virheen useammin kuin kerran. 

Kuuntelin Sara Al Husainin esikoisromaanin Huono tyttö ja se oli virhe. Kirjojen kuunteleminen on lähes aina virhe. Kirjat on tehty luettaviksi - poikkeuksena tietenkin teokset, jotka alunperinkin on tehty kuunneltaviksi. Toki silloin voi miettiä, ovatko ne enemmän kuunnelmia kuin kirjallisia teoksia.

Kenelle maa kuuluu -romaanin kohdalla en toistanut virhettäni, vaan nautin sen oikeassa formaatissa eli lukemalla.

Kenelle maa kuuluu on toki muutoinkin, mutta erityisesti rakenteensa puolesta viisas romaani. Teos on jaettu kolmeen eri tarinaan ja näkökulmaan, joita yhdistää se, että romaanihenkilöt ovat irakilaisia. Yhdessä romaanissa Al Husaini pystyy näin laajentamaan sodan, pakolaisuuden ja maahanmuuttajuuden kysymyksiä yksittäistä tarinaa laajemmalle. Romaanin eri tarinat voidaan laajemmassa mielessä nähdä vaihtoehtoisina tapahtumakulkuina. 

Kenelle maa kuuluu - vaikka sen perässä ei olekaan kysymysmerkkiä sisältää konkreettisen kysymyksen, joka sijoittuu kerronnan polttopisteeseen. Kuka saa hallita ja omistaa, kuka hyökätä toiseen maahan, kuka määrittää, miten missäkin maassa tulisi elää ja olla. Mitä vähemmistöasema ja kulttuurien väliessä eläminen tekevät identiteetille?

Ensimäinen tarinoista sijoittuu Irakiin. Läsnä on vahva rakkaus Bagdadia kohtaan - kaupunkia, joka asukkaineen on joutunut kestämään paljon. On värikästä ja tunnen vahvana korianterin tuoksun. En tiedä miksi, mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun luen Irakista ja korianteri täyttää hajuaistini.

Zainabin elämä muuttuu, kun amerikkalaiset tekevät raketti-iskun. On pukeuduttava mustaan kaapuun ja oltava mahdollisimman näkymätön, jotta ei joutuisi amerikkalaissotilaiden raiskaamaksi. Kouluun menokin muuttuu liian vaaralliseksi. Elämä on ollut hyvää, mutta amerikkalaissotilaiden väliintulon myötä se muuttuu epävarmaksi ja kaoottiseksi. Pelko liimautuu Zainabiin.

"Eivätkä kaikki pommituksen jäljet näy aina heti, ne tunnistaa vasta jälkeenpäin, aivan kuin ukkosen vihaisen äänen, askeleen perässä. Roskat voi aina kerätä pois, mutta sodan jäljet jäävät ikuisiksi ajoiksi. Vaikka alueen puhdistaisikin, jäljet elävät ihmisissä."

Romaanin toinen osa kertoo Mustafasta, joka on päätynyt Suomeen ja pyrkii terapian avulla löytämään keinoja elää elämäänsä. Tämä osuus sisältää ehkä hienointa lukemaani kuvausta suomalaisen rasismin vaikutuksesta ihmisen elämään, jota olen lukenut.   

Miten kaupassa on jatkuvasti vartijan katseen alla. Miten Mustafalle puhutaan automaattisesti englantia. Miten naiset puristavat Mustafan lähellä käsilaukkunsa tarkemmin syliinsä. Miten ennakkoluulot häntä kohtaan saavat ihmiset tekemään totuuteen perustumattomia oletuksia. Miten Mustafaa pidetään automaattisesti kiihkouskovaisena. Miten hänet luokitellaan konservatiiviksi ja väkivaltaiseksi, oletetaan työttömäksi ja Kela-tukien avulla loisijaksi.

Otan tähän pidemmän sitaatin ja annan Mustafan itsensä puhua.

"Minua pidetään työttömänä, siksi minun täytyy ajoittaa kaupassakäynnit, en mene Prismaan aamulla tai  päiväsaikaan, muuten joku saattaa napata kuvan ja jakaa sen Twitteriin, katsokaa nyt tätä rikastuttajaa, aivan varmasti  työtön, ostoskärryt eivät saa sisältää liikaa tuotteita, muuten sitä ihmetellään saatesanoilla: nämäkin meidän verorahoilla. En myöskään käy ottoautomaatilla silloin kun Kela maksaa tukia, muistan nostaa setelit vasta silloin kun palkat tupsahtavat muillakin tilille."

Edes työ ei pelasta Mustafaa muiden halveksunnalta, vaan häntä pidetään kaikesta huolimatta "veroa kaihtavana vieraslajina".

Romaanin kolmas osa sijoittuu Ruotsiin ja kertoo Leylasta, joka elää kahden kulttuurin välissä. Irakilaisuus ja ruotsalaisuus hankautuvat toisiaan vasten ja Leylan on vaikea edes itse määritellä identiteettiään.

"Ehkä kukaan täällä ei osaa kertoa minulle mitä ja kuka minä olen, kun en kerta osaa tehdä sitä itsekään."

Al Husaini vie lukijan keskelle kuvaamiensa henkilöiden elämää, eikä lukija voi jäädä vain sivustakatsojaksi, vaan tekstin rivien välistä hänelle esitetään jatkuvasti kysymyksiä, joita hän ei voi ohittaa  pohtimatta.  Tämä on huomattava saavutus kirjailijalta. 

Kirjan tapahtumat eivät ole vain jonkun jossain kokemia asioita, vaan ne tuijottavat ja haastavat lukijaa. Mitä sinä tekisit, jos olisit Zainab / Mustafa / Leyla?

Al Husainin romaani on kielellisesti rikas, moraalisesti ja poliittisesti tärkeä teos ja keskustelun herättäjä, joka sopii erinomaisesti myös lukupiirikirjaksi. 

Sara Al Husaini: Kenelle maa kuuluu
233 sivua
Like kustannus (2025)