Reader, why did I marry him?

 "Minä olen mehiläisvahasta tehty lapsi. Olen kuin ihmisen kyynärvarren pituinen nukke. Minussa on hiuksia ja kynsiä siitä ihmisestä, jonka halutaan kärsivän." Näin alkaa Olga Ravnin romaani Vahalapsi (Kosmos 2025). Kiinnostukseni Olga Ravnin kirjoja kohtaan lisääntyi huimasti, kun sain tietää hänen tulevan Helsinki Lit - tapahtumaan vieraaksi. Suht lyhyessä ajassa olenkin nyt lukenut kolme Ravnin romaania. Vahalapsen lisäksi Alaiset ja Minun työni. Alaiset on suomentanut Sanna Manninen ja Minun työni Outi Menna. En niitä lukiessani kiinnittänyt erityisesti huomiota suomennokseen, mutta Vahalapsen kohdalla ihastelin Sanna Mannisen suomennosta useaan kertaan. Teksti virtaa suorastaan hypnoottisesti. Ravnin romaani kertoo noitavainoista 1600-luvulla ja niitä tarkastellaan viiden eri naisen kautta.  Vaikka Vahalapsi on fiktiota se perustuu todellisiin ihmisiin ja tapahtumiin. Kirjassa kuvattujen naisten todelliset henkilöllisyydet on mainittu teoksen lopussa ja sieltä löytyy myö...

"Tämä kirja olkoon säilytysastia, alus kaikelle sille, mitä äiti ei saa olla: ristiriitainen, epäilevä, onneton, poissa tolaltaan." Jos on lukenut Olga Ravnin Alaiset ja se kummittelee päässä, kun alkaa lukea Ravnin teosta Minun työni saa pian huomata, että nyt ollaan varsin erilaisissa ympyröissä. Alaisten avaruusalukselta tehdään siirtymä yksityisimpään maanpäälliseen: kotiin ja äitiyteen. Viime vuosina äitiydestä on kirjoitettu suht paljon, mutta Ravnin teos eroaa tämän aiheen käsittelystä siinä, että Minun työni on äitiyden pitkä oppimäärä, jossa äitiyttä tarkastellaan sen kaikissa vaiheissa. On raskaana olevan orastava äitiys, synnyttäminen, raskauden jälkeinen aika synnytyksen jälkeisine masennuksineen, äitiyden vaikutus parisuhteeseen ja äitiyden ja kirjoittamisen välinen hankaus. Muodoltaan Ravnin teos on hybridi, jossa romaanimuotoon yhdistyvät päiväkirjamerkinnät, essee ja runo.  Minun työni -teoksen nainen on Anna, mutta kuka on Anna ja mikä hänen suhteensa Olga ...