Reader, why did I marry him?

  "Drifts is my fantasy of a memoir about nothing. I desire to be drained of the personal. To not give myself away." Olin reilu vuosi sitten aivan liekeissä Kate Zambrenon kirjasta Heroines , jossa hän tarkastelee, miten paskasti modernistimiehet kohtelivat vaimojaan. Vaikutuin myös perustavaa laatua olevalla tavalla tekstin tyhjään tilaan liittyvistä ulottuvuuksista ja nämä vaikutelmat ovat kulkeneet mukanani siitä lähtien. Zambreno-innostukseni seurauksena tilasin hänen kirjansa Screen Tests , joka sisältää parin sivun mittaisia fragmentteja ja henkilökuvia monista itseänikin kiinnostavista tyypeistä (esim. Susan Sontag, Maurice Blanchot). Kun nyt otin Screen Testsin kirjahyllystäni löytyy kirjanmerkki sivujen 132 ja 133 väliseltä aukeamalta. En missään vaiheessa päässyt tähän Zambrenon teokseen sisälle, joten jätin sen kesken. Petyin itseeni, kun jätin Screen Testsin kesken. Petyin itseeni uudestaan, kun en innostunut myöskään Driftsistä yhtä paljon kuin olin etukäteen toi...

Ensin oli vuori. Se vuori heitti piiiiiiiitkän varjon Rafael Donnerin ylle. Se siitä. Ihminen on herkkä eläin  (Människan är ett känsligt djur, Förlaget) on omaelämäkerrallinen essee, joka koostuu jutustelunomaisista teksteistä, joissa Donner käsittelee isoja topiikkeja, kuten yksinäisyyttä, itsevarmuutta ja itsekkyyttä. Vaikka hän on vielä nuori, tarkalleen ottaen 27-vuotias, on hän ehtinyt kokea elämässään jo monenlaista ja näistä kokemuksistaan ja omasta maailman näkemisen tavastaan hän tässä kirjassa kirjoittaa. Teoksensa alussa Donner puhuu Vuoresta, mutta minä en mainitse Vuoren nimeä, vaan tyydyn toteamaan, että olisikohan Donnerin teosta julkaistu, jos Vuori ei olisi hänen isänsä. Yhtä lailla mieleeni hiipii ajatus, että olisinko tarttunut Donnerin kirjaan, jos hän ei olisi Vuoren poika. Miten lieneekin, mainio juttu, että kirja on kirjoitettu ja minä olen sen lukenut. Donner korostaa kirjassaan moneen kertaan nuoruuttaan ja tietämättömyyttään ja arvelee aina välill...

Tekisi mieleni väittää, että uutuusromaanissaan Ennen kuin mieheni katoaa Selja Ahava tekee Roxane Gayt ja Chris Krausit. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, vaan kaikkea muuta ja jopa siinä määrin kaikkea muuta, että Ahavan uutuusromaania lukiessa päällimmäiseksi uhkaavat nousta ei-kirjalliset asiat, jota ylösnousua myös kirjan markkinoinnissa on voimallisesti käyty puffaamaan. Ilmaisulla "tekee Roxane Gayt ja Chris Krausit" viittaan Gayn yltiörehelliseen kirjoitustapaan erityisesti hänen esseeteoksessaan Hunger sekä Chris Krausin tinkimättömään hänen oman yksipuolisen rakkaussuhteensa penkomiseen teoksessa I love Dick . Ahavan teos sen sijaan on omaelämäkerrallinen tavalla, jossa omaelämäkerrallisuutta ei varsinaisesti tunnusteta. Olin keväällä Gummeruksen syksyn uutuuskirjojen esittelytilaisuudessa ja siellä Selja Ahava kertoi romaaninsa taustoista, joten ei ole mikään salaisuus, että hänelle kävi juuri niin kuin käy Ennen kuin mieheni katoaa  -teoksen nime...