lauantai 4. kesäkuuta 2016

Haaste: Blogger Recognition Award





Sain tämän hauskan haasteen Ullalta (Ullan luetut kirjat), Katjalta (Kirjojen kamari) ja Riitalta (Kirja vieköön!) Kiitos Ulla! Kiitos Katja! Kiitos Riitta! Haaste ilahdutti minua kovasti.

Ohjeet palkinnonsaajalle:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi.


Miten aloitin bloggaamisen

Joku ehkä muistaakin, että aloitin bloggaamisen luettuani Chimamanda Adichien kirjan Americanah (Kotiinpalaajat, Otava). Tässä kirjassa on päähenkilönä Ifemelu, joka pitää suosittua rotukysymyksiin keskittyvää blogia. Vaikutuin Ifemelusta niin, että halusin tulla hänen kaltaisekseen menestyväksi bloggariksi. No, bloggariksi tulin, mutta menestyksen kanssa on vähän heikommin.  :D :D :D

Ohjeita aloitteleville bloggaajille

En oikeasti osaa antaa mitään neuvoja, mutta kirjoitan tähän paria juttua, joita olen ajatellut. Suosittelen lukemaan yllä mainittujen Ullan, Katjan ja Riitan neuvot. Hyviä neuvoja löytyy myös muista blogeista ja luulenpa melkein, että ne tärkeimmät asiat on jo sanottu. Tässä nyt kumminkin pari pointtia:

Mokaaminen kannattaa melkein aina

Suhtaudu omiin mokiisi huumorilla. Jokainen mokaa joskus. Ainoastaan ne, jotka eivät ryhdy mihinkään pystyvät olemaan mokaamatta. Se ei ole vaarallista, siihen voi huoletta suhtautua reippaan iloisin mielin ja ottaa opikseen sen sijaan, että jäisi - sotakuvastoa käyttäen - kiväärituleen makaamaan.

Ray Charlesin äidin neuvot

Muusikko Ray Charlesin äiti sanoi kerran pojalleen, että ole vaan aina sellainen kuin olet, niin hyvin menee. Tätä neuvoa olen itse noudattanut elämässä ylipäätäänkin. Tosin tämä neuvo ei ole helppo ollenkaan, vaikka siltä ehkä ensin vaikuttaa. Olla sellainen kuin on, se se vasta vaikeaa onkin. Lisäksi kukaan meistä ei ole vaan yksi, vaan meihin kätkeytyy useita erilaisia, keskenään myös ristiriitaisia subjekteja. Kuka heistä meidän tulisi pyrkiä olemaan?

Julkinen eläin

Koska blogi on julkinen alusta sitä saattaa lukea kuka tahansa. Asia, joka on hyvä tiedostaa, mutta jonka ei kannata antaa liikoja rajoittaa omaa kirjoittamista. Ironia, sarkasmi ja vastaavat ovat vaikeita lajeja ja itse ainakin olen huomannut, että jos niitä käyttää, niin väärinkäsityksiä tulee aivan varmasti. Tosin niitä tulee kyllä jatkuvasti muutenkin, joten väärinkäsitysten syyt eivät liene se olennaisin asia. Niiden myötä saattaa myös syntyä mielenkiintoista keskustelua, joten tässä suo ja tuossa vetelä. Jokainen rakentakoon omannäköisensä pitkospuut!



Tämä haaste on kiertänyt viime päivinä blogistaniassa hurjaa vauhtia, joten en ole selvillä, kenet kaikki on jo haastettu. Haastan nyt joka tapauksessa seuraavat kolme blogia:

Hanneles bibliotek
Kirsin kirjanurkka
Leena Lumi







27 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kielellä ei väliä. Kiva kun otit haasteen vastaan.

      Poista
    2. Hannele, arastelen kirjoittaa blogiisi ruotsiksi. Luuletko, että blogisi lukijoita haittaa, jos sinne kirjoittaa tällainen ei niin kovin hyvin ruotsia osaava? (lukeminen kyllä luonnistuu, mutta kirjoittaminen on eri juttu)

      Poista
    3. sinun ei toisiaan tarvitse arastella! Lukijani ruattalaisii, kiva kun kirjotat ruattiks, mutta minusta on taas kiva vatata suomeksi (en jakele todistuksia. Joskus en ymmärrä uusia murresanoja, kuten tuo "mokiisi" mutta arvaan). Mulla oli nelonen ruottis, joka kesä luin ehtoja - vihasin sitä :)

      Poista
    4. Uskomatonta Hannele ja nyt puhut ruotsia niin hyvin. Eipä ne koulunumerot paljon kerro siitä, mitä myöhemmin voi oppia ja omaksua.

      "mokiisi" on taivutusmuoto sanasta 'moka' - yksittäisenä sanana tuo 'mokiisi' näyttää muuten ihan hullulta.

      Ja ok, jatkan blogissasi ruotsissa. Ehkä siitä seuraa jotain huvitusta ruotsalaisille lukijoillesi :)

      Poista
    5. (haha, ehkä jotain revanssia et opiskelin ja maisterin paperit ruotsin kielessä :) Aina Suomessa saksankin ope sanoi et mä olen tyhmä... Opiskelin suomeakin pari vuotta Göteborgin yliopistolla, viime keväänä viimeksi pieni kurssi suomalaisten lasten lukemiseen oppimisesta).

      Minusta tuntuu että ruattalaiset ei naura, aina kivaa kun yrittää (mieheni opiskeli suomea Göteborgin yliopistolla pari vuotta - ihan minun takia! :)

      Poista
    6. P.P.S.
      en ihan tarkkaan ymmärrä mitä perusmuoto verbistä "moka" tarkoittaa (taivutukset ymmärsin)

      Poista
    7. Mahtavaa. Siitäs saivat kaikki kurjat opet.

      Ihana mies sulla. :)

      Koulussa (enää ei varmaan niin paljon toivottavasti) juttu oli osata kielioppi. Ei sillä niin väliä, pystyikö sinänsä kommunikoimaan, kun vaan verbit ja prepositiot oli oikein. Suhteeni ruotsin kieleen on moninainen ja mielenkiintoinen. Ehkä kirjoitan siitä joskus oman postauksensa.

      Poista
    8. Moka = virhe, misstag. Tosin tämä on puhekielisempi ja epävirallisempi muoto. Tuntuisi hullulta sanoa: Presidentti mokasi. :)

      Poista
  2. Mainio Omppu! Joo, niin se on: rapatessa roiskuu. On parempi tehdä ja erehtyä kuin olla tekemättä ja erehtymättä. Johan tuosta aika helposti laskee, kummalla tavalla oppii enemmän.

    Tuossa seuraavassa kohdassa "kukaan meistä ei ole vaan yksi, vaan meihin kätkeytyy useita erilaisia, keskenään myös ristiriitaisia subjekteja" melkein putosin tuolilta, kun sattuneesta syystä juuri askartelen saman ajatuksen kanssa ja vieläpä koko lailla samoin sanoin :)

    Kamarin rouva kiittää ja niiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi olla totta Katja. Nyt on kyllä joku ilmavirtaus Kamarista tänne kerrostaloon. Juuri tänään luin Eeva Kilpi -postauksesi ja se taas johti miettimään Jungia, jota olin juuri aiemmin miettinyt. Onpas aikamoista. Ihastuttavalla tavalla aikamoista. Ehkä se on joku kollektiivinen alitajunta. :) Niin ja ovathan tämäntapaiset kysymykset ja niihin liittyvät mietiskelyt kyllä muutoinkin asioita, joista sekä sinä että minä ollaan kiinnostuneita. Itse oikeastaan taas parina viime vuotena enemmänkin kuin jossain välissä sitä ennen. Sitä huomaa palaavansa tiettyihin asioihin/teemoihin. Ja nyt keksin just että tähänhän se varmaan liittyy se uudelleen lukemisen halukin. Kiitos kiitos kiitos!

      Poista
  3. vastaukseni: http://hannelesbibliotek.blogspot.se/2016/06/finsk-utmaning.html

    VastaaPoista
  4. Hei Omppu, kiinnostaa tuo mokaaminen. Mitä tarkoitat sillä eli mikä sinusta on mokaamista blogissa? Huono kirjoitus? Vai mielipide, jonka takana ei sitten olekaan jonkun ajan kuluttua? Minusta tuntuu, että jos mokaamista pelkää ei ylimalkaan kirjoita julkisesti yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, sun kysymykset on tosi hyviä, mutta heti kun alan miettiä, tulee vaan lisää uutisia. Teen pienen luettelon:

      -kirjoitusvirheet (asia, jossa mokaan jatkuvasti. ei kovin vaarallista paitsi jos kirjailijan tai kirjan nimi on väärin tai vaikka jonkun kirjassa esiintyvän henkilön nimi on väärin niin silloin harmittaa enempi, vaikka näissäkin usein on kyse typoista)
      - huono kirjoitus - ei kai se ole oikeastaan moka vai onko? Luulen, että jokaisella on oma mittari, johon suhteuttaa voiko jotain julkaista vai ei. Olen julkaissut myös riman alta, koska en vaan ole enää jaksanut vääntää jotain juttua, vaikka olen ollut siihen tyytymätön. Tässä on usein se syy, että lähden tavoittamaan liian monimutkaista juttua ja/tai en vaan saa sanotuksia jotain asiaa niin kuin haluaisin
      - mielipiteet voi muuttua, se ei kai liity mokaamiseen

      Sitten on se vaikeampi maasto, että tulee sanoneeksi jotain, jota ei pitäisi. Se vaikea osa on tuo "jota ei pitäisi" - onko sellaisia asioita liittyen kirjallisuuteen/bloggaamiseen, joita ei saisi sanoa ääneen. Kutsun näitä blogitabuiksi ja olen tänään juuri pyöritellyt mielessäni

      Myös joku perättömän väitteen esittäminen voi mennä mokailun piikkiin. Myös se, että ei ole tajunnut bloggausta kirjoittaessa jotain teoksen olennaista juttua ja on rakentanut sen kirjoituksensa epäoleellisen ympärille.

      Nämä nyt tuli tajunnanvirtavastauksina ensimmäiseksi mieleen. Miten sinä Leena tämän ajattelet?

      Poista
    2. no niin, moka heti rivillä 2: siellä lukee 'uutisia', piti olla 'ajatuksia' :) :) :)

      Poista
    3. No enhän minä tätä(kään) ole sen enempiä ajatellut, sanon livenä ja blogissa aika spontaanisti asioita. Ajattelen usein tarkemmin liian myöhään. Onhan sitä vähän opetellut jarruttamaan sitä 'julkaise'-nappia...

      Mutta ei kai sitä oikeastaan voi mokata blogissa kovin paljon, se on tehty sen verran väljäksi forumiksi, kuten koko some. On kyllä ikävää huomata, ettei ole tajunnut jotain olennaista jonka joku toinen on tajunnut, mutta tätähän kirjojen lukeminen on myös eikä se silti ole mokaamista. Eihän se lukeminen mitään Mensan testausta ole. Joka tapauksessa jokainen lukukerta, jokainen lukija on eri ja siksi niistä onkin niin mielenkiintoista lukea.

      Poista
    4. Hah-haa, sama vika. Toisaalta nopeasti tehdyissä jutuissa on puolensa, koska ne usein ovat niitä kaikkein aidompia näkemyksiä. Useimmiten liikun jossain nopean ja hitaan välimaastossa. Jatkuvasti tai no ainakin usein mietin kyllä sitä, että jälki olisi parempaa, jos bloggauksen kirjoittamiseen käyttäisi enemmmän aikaa, mutta arkirealiteetit tekevät tästä haasteellista.

      Se on kyllä tosiaan kiinnostavaa, miten erilaisia asioita ihmiset kirjoista löytävät ja miten eri näkökulmista niitä lähestyvät. Minua vaivaa se, että koen, että en anna kirjoille tarpeeksi aikaa, vaan porhallan niiden läpi. Tämän vuoksi nyt olenkin yrittänyt lukea hitaammin ja mietiskelevämmin. Tässä on ehkä myös osasyy siihen, että pidän kovasti kirjoista, jotka jo itsessään estävät nopean lukemisen, kuten vaikka Marguerite Durasin kirjat.
      Kiitos vielä Leena, kun tartuit tähän mokaamisjuttuun tarkemmin ja hyvää sunnuntaita!

      Poista
  5. Hei mä haluun Kotiinpalaajat kesälukemistooni. Jep. Kiitos muistutuksesta.
    Ja mokaaminen pitää onnistumisen maukkaampana. Tai jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, jos luet Kotiinpalaajat. Olen itse lukenut sen kahdesti. Ensimmäisen kerran heti sen ilmestyttyä englanniksi ja sitten kävi hillitön mäihä ja sain suomenkielisen kirjaston poistomyynnistä 50 sentillä.

      Leena/Donna Mobile tuossa ylempänä esitti hyvän kysymyksen, että mitä mokaaminen itse kullekin tarkoittaa. Jotenkin olin ajatellut, että se on ihan selvä juttu, mitä se on, mutta kun aloin miettiä, niin ei se niin selvää sitten ollutkaan.

      Nyt muuten tuli hyvä moka mieleen. Ei ole kauaakaan, kun kirjoitin, että Gilbert Grape -elokuva perustuu John Irvingin romaaniin. Se oli päässäni jotenkin noin järjestynyt. Että kyllä vaan, blogini on otollinen tapaus mokien metsästäjille. :) :) :) Kiitos bleue.

      Poista
  6. Virheiden kautta oppiminen on yksi tapa oppia. Muistan yhdessäkin projektissa, kun minun piti vain tehdä harjoitustyö, joka videoitiin ja sen jälkeen projektin vetäjät kertoivat minulle mitä minä tein väärin. Kylläpä se kasvatti luonnetta. IIIK!!!
    Kirjoitusvirheitä tulee jatkuvasti ja korjailen niitä sitten aina kun huomaan. ystävälliset blogikaverit huomauttavat myös virheistä. Kiitos ihan oikeasti :)
    En muistanut, että halusit bloggariksi luettuasi Kotiinpalaajat, mutta ihan hyvä aloitus blogillesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tollanen arvostelu nyt on, sanonko mistä ... Ihmisiä ei saa lytätä ja latistaa. Murrr!
      Tuo kun sanoin, että halusin tulla bloggariksi oli kyllä harvinaisen tyhmästi sanottu, eikä edes pidä paikkaansa. Oikeammin olisi ollut sanoa: halusin alkaa kirjoittaa kirjoista (siinä sitten sivussa tulee kirjabloggariksi halusi tai ei). Usein aika on se vihollinen, liian nopeasti päästää bloggauksen käsistään.

      Kotiinpalaajat tosiaankin tuli luetuksi otolliseen aikaan. Kiitos Mai ja mukavaa sunnuntaita!


      Poista
  7. Hyviä ohjeita - ihan kaikille bloggaajille, ei vain aloittelijoille <3

    Muistan hyvin miten alussa jännitti julkistaa omaa tekstiään - ja vielä jostain toisen kirjasta! Onneksi turtuminen tulee kuvaan, muuten tätä hommaa ei ehkä jaksaisi. Totta kait sitä vieeläkin hioo, miettien että mitä tästä tekstistä nyt sanotaan, mutta vähemmän kuin ennen. Laiskuuskin iskee, oon huomannut.

    Hieno bloggaus! <3

    VastaaPoista
  8. Hyviä ohjeita!

    Viimeinen kohta kannattaa oikeasti muistaa. Olen blogisfäärissä törmännyt pääasiassa hienoihin tyyppeihin, ja blogini on tuonut elämääni hienoja mahdollisuuksia. Tekstien ja mielipiteiden julkisuus on siinä mielessä hyvä asia.

    Toisaalta kannattaa olla varovainen siinä, mitä oikein jakaa. Bloggasin jonkin verran eroottisesta kirjallisuudesta, ja ilmeisesti jotkut ihmiset ajattelivat tämän tarkoittavan sitä, että olen kiinnostunut seksiviesteistä. Yksi viesti alkoi neutraalilla keskustelulla erotiikasta, mutta päättyi selostukseen siitä, kuinka lähettäjä mieluiten masturboi. Lopulta otin sähköpostini pois näkyviltä. Uudelle blogilleni loin oman sähköpostiosoitteen juuri tästä syystä, ja neuvoisin muitakin tekemään niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ikäviä kokemuksia. Jotenkin elin pitkään ajatellen, että kirjablogit ei kiinnosta kuin kirjoista kiinnostuneita, mutta tosiaan monenlaista kulkijaa on liikenteessä.

      Tuo onkin hyvä pointti luoda blogille oma sähköpostiosoite. Minullakin kyllä sellainen on, mutta en oikein muistanut sitä koskaa seurata, niin aloin sittne käyttää tätä enemmän seuraamaani g-mailtiliä, joka ei kuitenkaan ole privaattimeilini. Kiitos Noora. Voi kun hienoa nähdä sua täällä!

      Poista