maanantai 20. kesäkuuta 2016

Cynthia Bond: Ruby


Katsokaa tuota naista. Hän on Ruby Dell. Halveksittu, syntinen, kummallinen ja muutoinkin epäkelpo. Katsokaa nyt, hän kyykistyy ja virtsaa kadulle. Mokoma iljetys. Hän on palannut New Yorkista Libertyn kaupunkiin Teksasiin. Parempi kun ei olisi, sillä Libertyssä häntä ei kaipaa kukaan.

Vaan kaipaapas. On yksi, joka näkee kuka Ruby todellisuudessa on. Joka näkee, että hän on ennen kaikkea ihminen. Hänen nimensä on Ephram ja hänen siskonsa Celia on hänen äitinsä. Ei oikeasti tietenkään, vaan itse itsensä Ephramin äidiksi korottanut sisarusten vanhempien kuoltua. Siinä missä Ruby on silmätikku, on Ephram niitä, joita tuskin huomaa. "He was a moving blur on the eyes' journey to more delicate and interesting places."


Rienausmusiikkia Pietarin kirkossa

Joitakin vuosia sitten olin Roomassa, jolloin kävin myös Pietarin kirkossa. Se, mitä siellä koin on lähimpänä pyhää, mitä elämässäni olen kokenut. ’Rubyn’ sielunmaisema vei minut takaisin Pietarin kirkkoon ja kun nyt istun tässä ja mietin, mitä ’Rubysta’ sanoisin se tuntuu samalta kuin laittaisin Pietarin kirkossa kaikumaan rienausmusiikin. On tarinoita, joista kirjoittaminen ei voi tehdä niille minkäänlaista oikeutta ja ’Ruby’ on tällainen tarina.

’Ruby’ on hellistä hellin ja julmista julmin. Näiden maastojen välissä minä pidätän henkeäni. Minä, joka en ole kovin helposti romaanihenkilöihin samaistuvaa laatua haluaisin ottaa Rubyn syliini ja kantaa hänet pahasta paikasta pois, sillä se paikka on hyvin paha. Se on paikka, jossa aikuiset miehet uskonnon varjolla ottavat oikeudekseen käydä pienten tyttöjen kimppuun. Se on myös toinen paikka, jossa tunteeton Miss Barbara tekee bisnestä nuorien tyttöjen avulla korostaen, että kamalimpia asioita voi tehdä vain mustille tytöille.

Teoksen etukannessa Cynthia Bondia verrataan Toni Morrisoniin ja Gabriel Garcia Marqueziin. On totta, että ’Rubyssa’ on samantapaista kipeää tekevää kauneutta ja murskaavaa lekaa kuin monissa Morrisonin romaaneissa. Totta on myös, että Bondin luoma maailma on täynnä maagista realismia ja selittämättömän mystistä tunnelmaa, joka on kuin alitajunta, jonka vaistoaa, mutta johon ei pääse – ja johon ei kuulukaan päästä täysin käsiksi. Toisaalta on totta myös se, että maaginen realismi toimii teoksessa pitkälti Rubyn mielen ja psykologisten prosessien kielenä. Se on Bondin tapa kuvata niitä mielen liikkeitä, joiden kuvaamiseksi suorat sanat tuntuisivat tylpiltä ja typistäviltä.

Voi kun tämä olisi pelkkää fiktiota

’Rubya’ lukiessani minua vaivaa jatkuvasti rivienvälistä nouseva tunne, että tämä kertomus ei ole pelkkää fiktiota. En haluaisi maailman olevan sellainen, että pienille tytöille tehdään niin kamalia asioita kuin tässä teoksessa tehdään. Pahimmillaan lohduttomuus tuo lähelle Slavenka Drakulicin romaanin Aivan kuin minua ei olisi, jota en ikinä koskaan haluaisi lukea uudelleen. 'Rubyn' lopussa olevassa haastattelussa Bond valottaa teoksen taustoja ja kertoo, että 'Ruby' on sekoitus hänelle kerrottuja tarinoita, fiktiota sekä hänen henkilökohtaisia kokemuksiaan hyväksikäytöstä.

Bond kuorii Rubyn tarinan esiin pikku hiljaa ja mitä lähemmäs sipulin sydäntä tullaan, sitä enemmän minua alkaa itkettää. Onneksi teos kuitenkin sisältää paljon myös suvantopaikkoja, suurta kauneutta ja toisen ihmisen kaikkinensa hyväksyvää rakkautta ja rakastamisen tervehdyttävää voimaa. 'Rubyssa' kulkee pohjavirta, joka nostaa esiin useita muita teoksia. Erityisesti teoksen loppupuolella kuvattu Rubyn "puhdistautuminen" palauttaa minut niinkin erilaisiin teoksiin kuin Alice Walkerin Meridian ja Hagar Olssonin Chitambo.

Bond välttää 'Rubyssa' patetian, joka vaanii kulman takana ja näyttää, että tällaistakin on elämä.  



Cynthia Bond: Ruby
349 sivua
Kustantaja: Two Roads

'Ruby' oli Baileys-kirjallisuuspalkinnon vuoden 2016 lyhytlistalla

20 kommenttia:

  1. Jahas, ihan kuin minulla ei olisi ennestään rönsyilevää lukulistaä, mutta ainahan sinne yksi vielä mahtuu lisää. :P Vaikuttaa nimittäin varsin mielenkiintoiselta kirjalta, joten kävin heti "korvamerkkaamassa" sen kirjastotililleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Onneks noi kirjalistat on silleen venyviä, että ne ei koskaan ole absoluuttisen täynnä. :D En pysty edes kuvittelemaan, miten Bond on tämän pystynyt kirjoittamaan, kun liippaa niin läheltä hänen elämäänsä. Kiitos Elegia!

      Poista
    2. Joo, listan pituudella ei ole rajaa :D Juuri tänään koskettelin Rubya kirjakaupassa ja melkein sorruin ostamaan. Se oli tarjouspöydällä, josta saa yhden kirjan ostaessaan toisen puoleen hintaan. En ostanut, koska en keksinyt, minkä toisen kirjan "tarvitsisin" ja yhtähän ei voi ostaa. :P Noh, sorrun ehkä joku toinen päivä.

      Poista
    3. Varmaan saat Rubyn kirjastostakin. Itse ostin tämän Akateemisen kirjakaupan alesta jollain kolmella eurolla. Sen jälkeen kun Ruby pääsi Baileys-palkintolistalle sitä myydäänkin taas normaalihintaan. :D

      Sanon nyt tämänkin, että Ruby ei ole täydellinen kirja ja ymmärrän niitäkin, jotka siihen eivät ole mieltyneet. Aihe on hankala ja patetian vaara on olemassa, vaikka itse en sitä kokenut.

      Poista
    4. Kyllä tuon saisi kirjastostakin, mutta en ole periaatteessa pitkään aikaan ostanut kirjoja, eh. :D Ymmärsin, että Rubyssa on puutteensa, mutta vain lukemalla se selviää, miten itse kokee. Peruskiinnostus on nyt kuitenkin sytytetty. :)

      Poista
    5. Ok. Pelästyin vaan, että jos menet ostamaan tämän ja onkin sitten ihan pettymys ja menee rahat hukkaan, niin siksi piti vielä erityisesti varoittaa. :D

      Poista
  2. Olen odotellut Rubyn ilmestymistä blogiisi, ja tässä se nyt on. Huh. Tuo Drakulic-vertaus vähän pelottaa, mutta yritän silti kesän mittaan tämän lukea, kun kirja kerran omassa hyllyssä odottelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tämä nyt tosiaan on. Mietin aika paljon, mitä sanon ja sitten päädyin jättämään enimmäkseen sanomatta. Tässä on tosiaan ihan kamalia ja ahdistavia kohtia, mutta on myös paljon muuta, eikä tämä missään nimessä ole alustaa loppuun sitä kamalaa. Kiitos Jonna! Jään nyt minä puolestani odottelemaan sinun kirjoitustasi.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen. Erittäin mielenkiintoinen, sekä kirja että tekijä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä. On tässä vähän heikompiakin kohtia välillä, mutta toisaalta ns. taukopaikat ovat todella tervetulleita, koska tarina on niin rankka. Paljon on myös kaunista.

      Poista
  4. Kuulostaa hurjalta ja vavisuttavalta. Millaiseksi arvioisit Cynthia Bondin kielen, asteikolla helppo - vaativa? Oma kielitaitoni lienee sellainen keskiverto, että vähänkään vaativampi englanti takkuaa. (Paitsi kuultuna sekin tuntuu helpommalta.)

    Merkkaanpa minäkin tämän luettavien listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei jäänyt mieleen, että kieli olisi ollut erityisen vaativaa eli ehkä vaikeusaste olisi jotain keskitasoa, hyvin paljon kaunista ja vahvaa kielellisesti tästä löytyy. Kiva, että laitat listallesi. Kiitos!

      Poista
  5. Ai tää on näin hurja! Mutta kiinnostava, niin kiinnostava. Ehkä jätän syksyyn, juuri nyt tuntuu liian rajulta. Upea teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Tämä on hurja. Ei tasaisen hyvä, mutta joka tapauksessa tarina, joka ei kyllä hevillä unohdu. Olen nyt tämän vuoden Baileys-voittajan (Glorious Heresies)loppusuoralla ja tuomarina olisin kyllä valinnut Rubyn sen sijasta. No, siitä lisää myöhemmin. Kiitos Maisku!

      Poista
  6. Hui mikä kananlihalle nostava kirjoitus, ja minkä kuuloinen kirja! :O Nyt koitti ohraleipä, Omppu, sinä jos kuka osaat tarinoita myydä! :D

    VastaaPoista
  7. Pia, voi kamala sentään. :D Olin omasta mielestäni hurjan maltillinen kirjoituksessani. Tässä teoksessa nimittäin on paljon paljon muutakin kiinnostavaa kuin se, mitä otin esiin. Kielikin on vallan hienoa. Jos tykkäät vaikka just Toni Morrisonin kirjoista tai olet kallellasi maagiseen realismiin, niin uskon, että tykästyisit Rubyyn. Kiitos!

    VastaaPoista
  8. Rubya on kehuttu kamalasti ja povattiin Baileysin voittajaksikin. Kiinnostaa, vielä enemmän tämän bloggauksesi jälkeen, joten kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkö? Mulla on ne kehut menneet ohi. Luulin, että A Little Life olisi ollut voittajasuosikki. Olen kyllä kuullut Rubysta negatiivisempiakin kommentteja, jota en sinänsä ihmettele, koska kyllä tässä tietty patetian vaara on, mutta sitten taas toisaalta. Suosittelen lukemaan. Kiitos Laura!

      Poista
  9. Mielenkiintoisten teosten kavalkadi jatkuu - jo tämän sinun postauksesi lukeminen oli elämys, kiitos!


    Toivottelen hyvää juhannusaikaa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun sanon Ruby, niin pääsee aina huokaus siihen päälle. Vahva teos kerrassaan. Kiitos ja mukavaa juhannuksen jatkoa!

      Poista