keskiviikko 10. elokuuta 2016

HelMet-kirjallisuuspalkinto 2016 ja henkilökohtainen äänestystulokseni


Viime vuonna jaettiin ensimmäistä kertaa pääkaupunkiseudun kirjastojen HelMet-palkinto. Sen voitti Mia Kankimäen teos Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013). Yleisön suosikiksi nousi Emmi Itärannan hurjan hieno ja puhutteleva dystopia Teemestarin kirja (Teos 2012), jonka itse luin juuri tänä kesänä ja josta olen blogannut tässä.  Tässä palkinnossa erityisen hienoa on se, että ehdolle pääsee myös muita kuin uutuusteoksia. Tämänkin vuoden lista on vaikuttava.

1. Aalto, Ilari & Helkala, Elina: Matkaopas keskiajan Suomeen (Atena 2015)
2. Anttila, Juhani & Perhoniemi, Tuukka: Popin ja pikkukarhun avaruusmatka (Ursa 2014)
3. Blasim, Hassan: Irakin purkkajeesus (WSOY 2013)
4. Honkalinna, Mika: Korppiretki (Maahenki 2015)
5. Jalonen, Olli: Miehiä ja ihmisiä (Otava 2014)
6. Kirkkopelto, Katri: Molli (Lasten keskus 2013)
7. Krohn, Leena: Hotel Sapiens (Teos 2013)
8. Ollikainen, Aki: Nälkävuosi (Siltala 2012)
9. Rauma, Ida: Seksistä ja matematiikasta (Gummerus 2015)
10. Sandström, Peter: Transparente blanche (S&S 2014)

Lihavalla merkityt teokset olen lukenut ja niistä myös blogannut. Minulle kelpaisi voittajaksi mikä tahansa lukemistani, sillä jokainen niistä on ollut omalla tavallaan vaikuttava lukukokemus. Niistä teoksista, joita en ole lukenut, en tietenkään voi sanoa mitään. Teosten keskinäisen vertailun  helpottamiseksi päätin lukea uudelleen, mitä niistä olen lukemistani kirjoittanut ja nostaa esiin jokaisesta luetusta teoksesta pari lausetta, joita pidän niiden kannalta oleellisena.


Hassan Blasim: Irakin purkkajeesus

Blasimin Irakin purkkajeesus voitti vuonna 2014 Independent-lehden vierasmaalaisen kirjallisuuden palkinnon.

Kirjoitin:
"Irakin Purkkajeesuksessa surrealismi  tavoittaa kuvaamansa maailman suuremmalla tarkkuudella kuin mihin pystyisi huolellisen ja luotettavan todellisuuskuvauksen kuninkaana pidetty realismi. Blasim hämmästyttää lukijaa ja vie hänet sivupoluille, jotka yhtä hyvin saattavatkin olla niitä varsinaisia polkuja. Tapahtuu hämärtymistä. Missä kulkee unen ja todellisuuden välinen raja? Mihin asti totuus on totta ja missä vaiheessa se muuttuu valheeksi?" 

Leena Krohn: Hotel Sapiens

Krohnin Hotel Sapiens sai minussa aikaan ajatusmyrskyn. Se oli myös pelottava kirja ja luin sitä pienissä pätkissä, enkä koskaan juuri ennen nukkumaanmenoa.

Kirjoitin:
"Krohnin teoksessa käydään rajoilla ja rajan merkitys kahta erilaista entiteettiä erottavana tekijänä hämärtyy. Kun ihmisten ja koneiden väliset rajat ylittyvät, on meidän pakko kysyä, mikä ihminen oikestaan on. Mistä ominaisuuksista ihminen koostuu? Mitkä ovat ihmisen tunnuspiirteet? Miten ihminen eroaa kasveista? "Tarvitaanko älyyn, mieleen, tietoisuuteen aivoja?" Entä jos kasvi käyttäytyy inhimillisemmin kuin ihminen?"
 
Aki Ollikainen: Nälkävuosi

Nälkävuosissa minua hämmensi hyvin suorasukaiset seksuaalisuuden kuvaukset, jotka eivät niveltyneet muuhun kerrontaan. Tästä huolimatta Nälkävuosi on kovanluokan juttu.

Kirjoitin:
"Lukukokemuksena 'Nälkävuosi' oli loisteliaisuudestaan huolimatta raskas ja ahdistava, joka tosin lienee kirjailijan tarkoituskin. Ollikainen osoittaa, miten raadollinen ihminen on. Kun nälkä jäytää sisuksia, ei leipäpalaa jaeta kaverin kanssa, vaan se pistetään omaan suuhun ja jos mahdollista varastetaan lisää vielä kaverin taskustakin. On kyse henkiinjäämistaistelusta, jossa vastapelaajina on muiden ihmisten lisäksi kulkutaudit ja kuolema."

Ida Rauma: Seksistä ja matematiikasta

Rakastuin Seksistä ja matematiikasta -romaanin Tuoviin, koska Tuovi nyt vaan on niin kertakaikkisen sulkku. On ihan erityistä herkkua, että Rauma ei kiinnitä mitään sen kummempaa huomiota siihen, että Tuovi on transmies.

Kirjoitin:
"Tyylillisesti Seksistä ja matematiikasta on maagisilla elementeillä maustettua realismia, jonka yhtä vanaa pitkin kulkee jännityskertomus. Maagisen tason tarkoituksena ei kuitenkaan ole varsinaisesti viitata yliluonnolliseen tai arkijärjen ylittävään sinänsä, vaan haastaa näkemys, jonka mukaan kaikki olisi selitettävissä järjellä, päättelyllä ja logiikalla. Kummallisen tuntuisia, selittämättömiksi jääviä asioita tapahtuu. Todellisuuksia on enemmän kuin mitä silmällä näkee ja korvalla kuulee. Rauma on kirjoittanut hivelevän monitasoisen romaanin, jota voi tarkastella useista eri näkökulmista, johon voi upota ja jota lukiessaan voi kuulla koirien rajahaukun."


Peter Sandström: Transparente blanche / Valkea kuulas

Valkea kuulas on upea romaani ja pidin siitä aivan valtavasti. Sandströmin kerronta on huikaisevan vahvaa ja paikoin juuri niin julmaa kuin elämä toisinaan on.

Kirjoitin:
"Sandström jättää paljon kertomatta. Rivien välisillä sydänmailla kasvaa tiheää, paikoin inhorealistista risukkoa. Epävarmuus maistuu ja tuoksuu syysomenilta, kuinkas muutenkaan. Ihminen on heikosti maailmassa kiinni. Hänen aikansa lyhyt ja lapsuudesta vastauksia etsivä katse haparoiva. Mitä on lapsuus? "Tyhjiö jota me kannamme sisällämme." Rakennuksilla menee ihmistä paremmin. Kaikin tavoin. Ihminen hukkaa enemmän kuin ehtii panna talteen. Valokuvat valehtelevat ja kertovat totuuden joka katsomiskerralla eri tavoin. Kuvassa niin rakkaat kasvot. Joko merkit ovat tässä kuvassa nähtävissä? Joko kuvan kasvoista näkyy, mitä myöhemmin tulee tapahtumaan?  Joko minusta näkyy?"


Äänestin Ida Rauman romaania Seksistä ja matematiikasta, koska se purkaa stereotyyppisiä käsityksiä sukupuolesta. Se on vapauden kirjallisuutta. Vapauden, joka olisi hyödyksi meille kaikille - myös niille, jotka sen toteutumista kiivaimmin vastustavat.


HelMet-palkinnon voittaja julistetaan 15.9.2016.

Olisi mukava kuulla, mikä teoksista on sinun suosikkisi.


24 kommenttia:

  1. Ehkäpä postaan laillasi oman koonnin. En ole vielä päättänyt, vaikeaa on hienoista, erilaisista kirjoista valita yksi. On sulla osuvat kuvaukset lukemistasi ehdokkaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät on tosiaan ehdokkaat, eikä valinta ole helppo. Oli hauska lukea omia vanhoja bloggauksia. Varsinkin tuota Nälkävuoteen liittyvää, joka on peräisin blogini alkuajoilta. Tee ihmeessä sinäkin lista. Kiitos Tuija.

      Poista
  2. Olen lukenut numerot 3, 5 ja 8. Niin totta, että näistäkin on vaikea valita, koska ne ovat kaikki niin hienoja, mutta valintani on Aki Ollikaisen Nälkävuosi. Se on niin kuulas, nimenomaan kuulas kieleltään, pieni kooltaan mutta täyttä timanttia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nälkävuosi voittaa varmaan ainakin yleisön suosikin tittelin. Sehän oli valtava hitti blogeissa ja sai Blogistania-palkinnonkin. Minun taas oli helpointa noista lukemistani ensiksi karsia pois juuri Nälkävuosi, vaikka en ollenkaan kiistä sen ansioita. Kiitos Leena.

      Poista
  3. Hienolta näyttävä ehdokaslista! Olen lukenut näistä vain kaksi, Krohnin ja Ollikaisen teokset, ja vaikka minusta on tullut kova Krohn-fani, äänestin silti tällä kertaa Ollikaisen Nälkävuotta, joka on hirveän vaikuttava pieni suuri kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä luulet Laura, kertooko suomalaisesta luonteenlaadusta jotakin, että juuri Nälkävuosi on ollut monen mielestä niin hurjan hyvä? Kaipaammeko tällaisia rankkoja tarinoita? Eipä silti, kyllähän se on tosi hieno romaani.

      Valitsin tuo Seksiä ja matematiikasta, koska se on mulle henk.koht. läheisin ja käsittelee asioita, jotka koen tärkeiksi. Kiitos Laura.

      Poista
  4. Erittäin mahtavaa, että Kati Kirkkopellon kuvakirja Molli päässyt mukaan!

    VastaaPoista
  5. Äänestin kutosta, ehdottomasti. Todella hyvä kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän en osaa sanoa mitään, kun ei ole mulle tuttu ollenkaan. Hienoa, että on ehdokkaita ns. laidasta laitaan. Kiitos bleue.

      Poista
  6. Tämän palkinnon idea on todella hieno. Tosin voittajat eivät ole yhtään osuneet omaan kirjamakuuni... Kankimäen kirja jäi minulla kesken, ja Teemestarin kirja oli minulle keskinkertainen. Kaunis kieleltään, mutta juoneltaan tai teemoiltaan ei aiheuttanut suurta hurmiota.

    Näistä tuoreista ehdokkaista en ole tainnut lukea kuin Krohnin kirjan, ja se oli toki hieno. Korppiretki ja Rauman kirja kiinnostavat sen verran, että koetan ehtiä niiden pariin syksyn/talven mittaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole saanut Kankimäen kirjaa luetuksi. Ostin sen, mutta en ole edes avannut. Otin jo pari vuotta sitten kuvankin meidän pihan kukkivasta kirsikkapuusta postausta ajatellen. :D

      Voi että. Olisi tosi kiva lukea kirjoituksesi Rauman romaanista. Se ilmestyi viime vuonna itseltäni jotenkin vaivihkaa ja roikuin kirjastojonossa aika kauan ennen kun sain sen käsiini. Kannatti odottaa. Kiitos Marika.

      Poista
  7. Lukemistani nostaisin korkeimmalle Nälkävuoden ja Purkkajeesuksen, jolle voisin sen palkinnon sitten myöntää! Aika huikea, hämmästyttävä ja erilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitå kummaa? Vastasin kommenttiisi, mutta nyt se on hävinnyt johonkin. No, joka tapauksessa hienoa, että nostat esiin Purkkajeesuksen, joka on niittänyt mainetta ulkomailla asti. Todellakin hämmästyttävä ja huikea, länsimaisesta näkökulmasta suorastaan surrealistinen. Kiitos Kaisa.

      Poista
  8. Nälkävuoden olen lukenut ja pidin kovasti huolimatta synkästä aiheesta. Jalosen kirjan uskon olevan hyvän, sillä sen olen hankkinut itsellekin.

    Teemestarin kirja oli aivan uskomattoman hyvä ja äänestin sitä ilmestymisvuoden parhaimmaksi kirjaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teemestarin kirja sai odotella kauan ennen kuin pääsin sen kimppuun. Kyllä kannatti. Todella hieno teos.

      Nälkävuoden suhteen koen olevani yksinäinen susi, kun tuntuu, että kaikki muut ovat olleet siihen ihan lääpällään. Minulle se oli "vaan" hieno kirja. Kiitos Mai.

      Poista
  9. Nyt kun mainitsit, niin minäkin kiinnitin huomiota Ollikasien Nälkävuodessa niihin seksikohtauksiin. Oletin, että niiden tarkoitus oli toisaalta muistuttaa, että raiskauksia on "aina" tapahtunut eli siinäkään mielessä ihminen ei ole muuttunut. Vaikka tasa-arvo sukupuolten välillä on lisääntynyt, eivät raiskaukset ja naisen näkeminen "omaisuutena" ole muuttuneet ihan niin paljon.

    Muita en olekaan sitten listaltasi lukeut. Tuo Krohnin Hotel Sapiens kyllä erityisesti kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelisin, että juuri missään bloggauksissa ei ollut puututtu noihin seksikuvauksiin, jotka taas mun mielestä oli teoksen muussa maastossa suorastaan valomainosten kokoisia.

      Voi tosiaan olla, että Ollikainen on halunnut kiinnittää huomiota naisen näkemiseen omaisuutena kautta aikojen. Kun seksistä kirjoitetaan hyvin suoraan minulle usein tulee tunne, että se on itsetarkoituksellista huomionhakua. Paitsi sitten taas sellaista tunnetta ei tule vaikka Virginie Despentesin kohdalla, kun hänellä koen sen olevan enempi feministinen agenda.

      Hotel Sapiensista olin kovin täpinöissäni. Välillä tuntui, että pää menee palasiksi sitä lukiessa ja sitten vielä se, kun pelotti. Ei siinä sinänsä ole mitään pelottavaa, mutta se maailmankuva. En osaa selittää. Kiitos Elegia.

      Poista
  10. Olen lukenut ehdokkaista vain Hotel Sapiensin ja se oli myös se teos, josta tein kirjallisuuden kandini. Niinpä äänestin sitä, sillä olin hyvin vaikuttunut ja hämmentynyt teoksen äärellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh! Oli varmasti aika hurjaa kirjoittaa kandia Hotel Sapiensista. Mulle tulee aina vähän kylmä, kun ajattelen sitä. Tunnelma on siinä hirmuisen vahva. Kiitos Niina.

      Poista
  11. Suosikkini ovat Hotel Sapiens ja Irakin purkkajeesus, jotka ovat aivan huikeita lukuelämyksiä ja kansainvälisen tason tapauksia.

    Seksistä ja matematiikasta -lukukokemukseni jumitti pahasti vankilan puolelle. Koin, että naisen ruumis oli siinä ahdistava ja outo paikka, jopa siinä määrin, että siitä vapautuu vain sukupuolta vaihtamalla. Jotenkin en päässyt tästä pintatason tulkinnastani yli millään. Milloin naisia kuvattaisiin niin, että he olisivat oman elämänsä subjekteja eivätkä aina uhreja ja kärsijöitä tai milloin heidän seksuaalisuutensa olisi jotain muuta kuin hulluutta?

    Tuolla listalla olevista kirjoista en voi olla vertaamatta Jalosen Miehiä ja ihmisiä -kirjaa tähän Rauman teokseen. Nuoren pojan kasvutarina lämmittää sydäntä. Voisiko nuoren naisen kasvutarina ikinä lämmittää sydäntä? Miksi naiseus on edelleen niin toiseutta, että se raastaa tai miksi se kuvataan sellaisena yhä uudestaan? Eikö naiskirjailijasta voisi tulla vakavasti otettavaa kirjailijaa, jos hän kieltäytyisi vahvistamasta tätä naiskuvaa? Lukisivatko miehet sellaisia naiskirjailijoiden teoksia, joissa naiseksi kasvamisen tarina lämmittäisi sydäntä?

    No niin. Aika kauas sinkosi ajatukseni HelMetin listan äärellä. Suomessa kirjoitetaan hienoja kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina ihan mahtava sun kommentti, kiitos paljon.

      Minä koin Seksiä ja matematiikasta varsin eri tavalla. Kun kuvataan jotain miten tahansa, niin sen voi lukea monella eri tapaa, kuten nyt just vaikka sun ja mun kokemukset tästä kirjasta osoittavat. Tässä kirjassa oli varsin riemukkaasti kuukautisista ym. asioista, jotka ovat erityisiä naisille.

      Tuota Tuovin sukupuolen korjausta en kokenut ollenkaan niin, että hän olisi tehnyt sen sen vuoksi, että alkuperäisessä sukupuolessa olisi sinänsä ollut mitään vikaa. Se vaan ei ollut se sukupuoli, jota hän koki edustavansa. Ja sitten tosiaan se, josta en väsy puhumaan, että Rauma ei mitenkään korosta Tuovin sukupuolen korjausta ja tästä tulee fiilis, että jospa jonain päivänä voisi todella olla niin, että sukupuoli ei oli enää mikään erityinen juttu tai määrittävä/kahlitseva tekijä.

      Miksi ihmeessä nuoren naisen kasvutarina ei voisi lämmittää sydäntä? Naiseksi ja mieheksi kasvamiseen pätee yhteiskunnassamme eri säännöt ja normit edelleenkin ja jos kirjallisuus näitä kuvastaa, miten se olisi väärin? Ei siinä minusta vahvisteta yhtään mitään, vaan pikemminkin tuodaan esiin asiat niin kuin ne ovat. Tietenkään mikään ei estä kirjoittamasta tarinaa, jossa nuori nainen kulkee rohkeasti ja pelottomasti pimeissä puistoissa ja hänelle ei tapahdu mitään, yksikään raiskaaja ei puskasta hyökkää.

      Siis vielä Elina, ihan mielettömän iso kiitos kommentistasi, jota jään nyt vielä pohtimaan. Tuo subjektiasia nyt erityisesti. Ehkä palaan siihen vielä.

      Poista
  12. Kyllä varmasti kertoo suomalaisuudesta tuo Nälkävuoden suosio. Minua se järisytti. Ukkini suvusta kuoli moni tuona aikana, hilkulla oli siis omakin olemassaoloni. Seksikohtauksiin en kiinnittänyt erityistä huomiota, pitäisi lukea uudestaan. Ehkä se on tässä johonkin ikuiseen puutteeseen ja perustarpeeseen vastauksen hakua, en yhtään muista, muuta kuin sen nälän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla rupes nyt soimaan päässä "siellä on kirppuja luteita täitä, siellä on lapsia pellavapäitä. Ryysyrantaaaa." Irwin oli kyllä hyvä tekemään ralleja suomalaisuudesta.

      Arja, en voi uskoa, että et kiinnittänyt huomiota niihin seksijuttuihin, ne suorastaan huutaa siellä muun tekstin seassa. Vaan niin siitä vaan haarukoimme lukiessamme eri asioita. Kiitos!

      Poista