torstai 24. marraskuuta 2016

Finlandia-palkinnon jakotilaisuus

Jukka Viikilä, Juuli Niemi, Mari Manninen, Vuokko Hovatta, Jörn Donner, Baba Lybeck


Oli valtava yllätys ja kunnia saada kutsu Finlandia-palkinnon jakotilaisuuteen, josta suuret kiitokset Kirjasäätiölle. Samalla hetkellä kun kutsu tuli sähköpostiini juoksin esimieheni luo kysymään, että saanko vapaata osallistuakseni tähän hienoon tilaisuuteen. Lupa heltisi ja niin suuntasin tänään Kansallisteatteriin.


Olin etukäteen sopinut tapaavani bloggarikaverin Ateneumin kahviossa. Meitä kumpaakin jännitti itse tilaisuus jo siinä määrin, että palkinnonsaajajännitys meinasi jäädä tämän yleisen jännityksen alle. Tosin kyllähän sekin sieltä löytyi viimeistään siinä vaiheessa, kun istuin Kansallisteatterin suuren näyttömän katsomossa ja aloin pikku hiljaa uskoa, että olin ihan tosiaan paikan päällä.

*

Tänä vuonna en ole vielä lukenut ainuttakaan Finlandia-voittajaa. Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon pokanneen Jukka Viikilän teos Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus) on kyllä ollut listallani jo pidemmän aikaa, mutta kirjastojono liikkuu kovin hitaasti. Taitaa käydä niin, että pitää alkaa kaivamaan kuvetta ja ostaa se kirjakaupasta.

Akvarelleja Engelin kaupungista on monissa kirjabloggaajissa herättänyt suurta ja vielä vähän suurempaa ihastusta sekä onnentäyteistä huokailua. Tosin toisenlaisiakin äänenpainoja on kuultu.

Baba Lybeck kuvasi teosta näin:

"Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista on henkeäsalpaavan kaunis timantti. Sen jokainen virke on tarkkaan harkittu ja täynnä latausta. Viikilän kieli soljuu eteenpäin kuin puro. Taidehistoria, Engelin elämänfilosofia ja arkiset huolet punoutuvat vaivatta hallituksi kokonaisuudeksi. Teoksessa yhdistyy kaikki eri taidemuodot: runous, kuvataide, arkkitehtuuri ja musiikki. Yhdessä ne muodostavat Helsingin oman äänen, oman hengen. Teoksellaan Viikilä osoittaa mestarillisella tavalla, että vähemmän on enemmän. Akvarelleja Engelin kaupungista ei ole kertakäyttötavaraa. Siihen on palattava aina uudelleen. Sen viipyilevä tunnelma rauhoittaa lukijaa. Siinä ei ole mitään turhaa, siinä on kaikki.”

*

Lasten ja nuorten kirjallisuuden Finlandia-palkinnon sai Juuli Niemi teoksellaan Et kävele yksin (WSOY).

Palkinnosta päättäneen Vuokko Hovatan puhe oli koskettava. Erityisesti mieleeni jäivät hänen sanansa. "Nuorten täytyy saada olla valossa ja tulla kuulluiksi." Niemen kirja vaikutti koskettaneen Hovattaa ihan erityisellä tavalla.

Niemi itse oli päätynyt palkintopuheen sijasta palkintorunoon, joka kertoi muun  muassa tummasilmästä ja vihreäsilmästä. Säkeet päättyivät useampaan kertaan muotoon: Äs ee ii tee aa ja lopuksi hän lisäsi edellisiin vielä kirjaimet äl äl ee. Hieno kunnianosoitus edes menneelle Seita Vuorelalle, jonka viimeiseksi jäänyt - ja Vilja-Tuulia Huotarisen valmiiksi saattama - teos Lumi oli sekin ehdolla samassa sarjassa.

*

Tietokirjojen Finlandia-palkinnon voitti Mari Mannisen Yhden lapsen kansa, Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena). Tietosarjan palkinnonvalitsija Jörn Donner totesi, että eri sarjat ovat tavallaan ihan turhia, koska on olemassa vain hyviä kirjoja ja huonoja kirjoja. Mannisen teos oli liikuttanut Donneria erityisellä tavalla.

*

Lämpimät onnittelu kaikille voittajille! Saamme olla ylpeitä siitä, että Suomessa julkaistaan näin hienoa kirjallisuutta.


29 kommenttia:

  1. Oi ihana minun voittajasuosikki kerrankin valittiin Finlandiavoittajaksi Akvarelleja Engelin kaupungista <3
    Tämmöisen päiväkirjaystävän toivekirja ja lisäksi sitä historiaa <3

    VastaaPoista
  2. Ihanaa Mai, iloitsen ilostasi. Etukäteen olen vähän pelännyt, että tämä kirja on minulle ns. liian kaunista kieltä. Sinähän tiedät, että niin hullulta kuin se saattaakin kuulostaa, niin liiallinen kauneus ei ole oikein juttuni (vrt. Stridsbergin Niin raskas on rakkaus). Puntaroin nyt, että ostanko kirjan vai odotanko vielä kirjastosta. Kiitos Mai!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on mennyt hukkaan Stridtsbergin kirjan kauneus, ei se ollut ainakaan minusta kaunis. Mielisairaalaelämää ja lapsi heitteillä.
      Tulet yllättymään, kun luet Viikilän teoksen.

      Poista
  3. Naulan kantaan, tuo loppulausahduksesi! "Liian" kauneuden vastapainoksi Viikilän Engel on synkänpuoleinen kaveri, ja yöllä kirjoitetut mietteet tuovat oman tunnelmansa, plus lisäksi on perheen tarinaa ja historiaa ja ajankuvaa... pienessä koossa paljon, timantiksi taisi Baba Lybeck sanoa osuvasti. Olen lukenut 5 ja puoli ehdokkaista ja se kuudeskin oottaa tuossa pöydällä. Nautiskelen täysillä! Ihanaa kun voi jotain mässäillä rajattomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskotaan! Sä olet kyllä Arja niin ihana kirjallisuuden puolestapuhuja, että susta pitäis tehdä joku kirjalähettiläs! Mulla on nyt sellanen fiilis, että Viikilän kirja olis parhaimmillaan, kun sataa lunta ja on ihan hiljaista. Vähän jotain sellaista jouluyötunnelmaa. Kiitos!

      Poista
  4. Mukava oli seurata tätä myös livenä kotisohvalta!

    (Ja kiva nähdä että jollakin uusi Blogger toimii, minulla ei!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On huippua, että nykyisin palkintojenjako televisioidaan. Muistan kun viime vuonna olin jännityksestä jäykkänä, kun Hector jo lateli siihen suuntaan, että luulin seuraavaksi hänen sanovan Panu Rajala. Huh! Onneksi niin ei käynyt.

      Ai eikö sulla toimi bloggeri ollenkaan? Vähän tämä on nyt erilainen ja tylsää, kun kommentit ei näy muuten kuin että erikseen menee tarkistamaan. Toivottavasti alkaa pian toimimaan. Kiitos!

      Poista
    2. Minä olin jännityksestä jäykkänä, kun kuvakirjoista puhuttiin positiivisesti.
      No.

      Toimii ollenkaan mutta ei anna kirjoittaa tekstiä koneella (puhelimella taas antaisi mutta ehei.). Ja bloggauspino kasvaa. Pitää siis varmaan vaan lukea :)

      Poista
    3. Mulla oli aiemmin, että en päässy kommentoimaan, mutta päivitin javan ja sitten rupes taas pelittämään. Mitä sun javalle kuuluu?

      Oli muuten tosi symppiksiä ne pienempien lasten kirjat (kuvien ja niiden pätkien perusteella, mitä niistä luettiin)

      Poista
    4. Minä ihmettelin suu auki, että ai noinkin voi vakaalla äänellä lastenkirjaa lukea, kun esim. Pikissä äänenpainot vaihtelee minulla melko paljon tunteiden mukaan :D Mutta kyllä, tosi upeita kuvakirjoja tehdään kotona. Niitä saisi kyllä vaikka maailmalle asti :)

      (toimii taas!)

      Poista
    5. Loistavaa, että toimii taas. Sitten vaan naputtelemaan postauksia.

      Voi olispa hienoa, jos noista F-porukan lastenkirjoista saataisiin käännöksiä maailmalle. Toivotaan parasta!

      Poista
  5. Kiitos palkitsemistilaisuuden kuvauksesta. Oli varmasti hienoa olla paikalla.

    VastaaPoista
  6. Jutun myötä olen kuin mukana. Kiitos! Kuvassa Baballa on mahtava kirjariemuilme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieluusti olisin Metro-siskon nähnyt istuvan vieressäni, mutta elämällä on omat suuntansa, joihin se ei lupia kysele.

      Valitsin tän kuvan just tuon Baban ilmeen vuoksi. Mukavaa, että panit sen merkille. Kiitos!

      Poista
  7. Ihanaa kirjapöhinää! Runouden juhlaa ja lukemisen riemua. Kiitos raportista!

    Luulenpa, että Viikilä on juuri sopivaa luettavaa sinulle. Kieli ei ole ällökaunista, vaan siinä on ironiaa ja ajatuksen rosoisuutta. Käypäs blogistani kurkkimassa otteita (tulin lainanneeksi teosta vähän liikaakin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä tämä nyt on? Viikilää tarjotaan joka suunnasta. Käyn kurkkimassa. Silleen ihan varovasti. :D

      Poista
  8. Pidemmittä puheitta sanon nyt vain, että Mari Mannisen teos kannattaa lukea! Se on tosi hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon. Jos sinä ja Jörn olette sitä mieltä, niin sen on pakko olla hyvä. Siis oikeesti. Kiitos.

      Poista
  9. Minullakin voittaja on lukematta. Jonotin jonkin aikaa kirjastosta ja sitten taisin lukea jonkin vähemmän innostuneen arvion ja sen jälkeen poistin sen listaltani. Omituinen tuo Finlandia-palkinto. Ihmeellistä, että ei voida ottaa vähän monilukuisempaa valitsijaraatia päättämään voittajasta. Minulla vain Eurooppalaiset unet noista luettuna. Muita lukematta olen varma, että se on paras :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä varasin Viikilän vasta, kun se valittiin F-ehdokkaaksi. Jonoa oli jo kertynyt, mutta se on pientä sen rinnalla kuinka paljon on jonottajia eilisen jälkeen.

      Olin lukenut muut paitsi Viikilän ja Kähkösen ja sillä perusteella sanon, että et sinä Leena ollenkaan väärässä ole, kun väität Eurooppalaisten unien olevan paras. Hyvin vahva on myös Laudatur, josta aion blogata vielä toistamiseen, jos saan ajatukseni järjestykseen. Harmittaa, kun en omista Puikkosen kirjaa, mutta eiköhän tuo tilanne korjaannu. Kiitos!

      Poista
  10. Uskon, että kaikkien kategorioiden ehdokkaat ovat kukin hyviä kirjoja. Olen silti hyvin hyvin tyytyväinen, että juuri Viikilän Akvarelleja voitti kaunokirjallisuuden Finlandian! Se on ihan omanlaisensa, tunnelmallinen pieni kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmasti ja monia hyviä jäi listan ulkopuolellekin ja tänä hienona kirjavuonna erityisesti. Valmistelen itseäni kohtaamaan Viikilän. Saa nähdä, milloin se tapahtuu. Kiitos Laura!

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Kiitos sulle Suketus. Oletan, että kaikkinensa sisältää myös vertailtavat otukset. Sain tänään sen sellasen, josta puhuttiin. Hyvää viikonloppua!

      Poista
  12. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan -kommentti.
    Viikilä oli, ja on edelleen, ainoa jonka olen lukenut Finladia-ehdokkaista. En ihan varauksettomasti pitänyt akvarelleistä. Kaunis kieli ei tökkinnyt.;) Mutta mitä pidempi aika lukemisesta on sitä enemmän mä olen jäänyt kaipaamaan kirjaan jotain lisää. Nyt kun se on saanut Finlandian en varmaan enää kehtaa kertoa mitä jäin kaipaamaan.;) En muuten myöskään tykännyt kirjan Engelistä (vaikka yritin selittää itselleni, että hän on aikansa ja säätynsä "tulos") ja se häiritsi vähän sen takia, koska sain fiiliksen, ettei kirjailijan tarkoitus ollut kirjoittaa "ikävästä Engelistä".
    Mutta hetken sulateltuani (siis ihan saman päivän aikana tai seuraavana, ei kestänyt tänne joulukuun puolelle saakka) olin tosi tyytyväinen, että Viikilä sai finlandian tällä kirjallaan. Sehän on mahtavaa, että Finlandia annettiin pienelle, fragmentaaliselle ja ei-juonelliselle kirjalle! Semmosethan on ihan mun lemppareita, vaikkei tämä kyseinen lemppareiden joukkoon noussutkaan. Tykkäsin myös kovasti Viikilän puheesta; runouden salakuljettamisesta ja kenelle palkinto omistamistettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuota, minä olen vielä enemmän myöhässä, kun en ole vieläkään edes lukenut Viikilän teosta. Saan sen kyllä varmaan jo lähiviikkoina kirjastosta.

      Kuule Sanna, kyllä kehtaat. Se on nyt suorastaan sun velvollisuus. Kuuntelin Viikilän haastattelun ja siinä hän puhui kirjassaan olevasta huumorista, jota tosin lukijat ei oikein ole löytäneet. Se kuulosti kiinnostavalta ja lisäksi mun mielenkiintoa Akvarelleja kohtaan.

      Juu on hienoa, että annettiin pienelle ja fragmentaariselle. Minä niin toivoin Emma Puikkosta voittajaksi. Se on mulla ollut kirja, joka on vaan kasvanut ja kasvanut päässäni. Tulee jo kohta varmaan päänahasta läpi. :D Tuo runouden salakuljettaminen nauratti minuakin ja hienoa, että vaimo sai osansa onnesta ja menestyksestä.

      Niin että kerros nyt mikä se juttu oli. Pliis!

      Poista