lauantai 5. marraskuuta 2016

Finlandia-palkinnon suuri vääryys

On se aika vuodesta. 

Eilen kihisin koko päivän kuin käynyt mehu pullossa, kun piti purkautua siellä sun täällä Finlandia-palkintoehdokkaiden herättämistä ajatuksista. Toivon, että joku olisi varovasti nostanut pulloni korkkia, mutta niin ei käynyt ja paine pysyi ja kasvoi. Nyt en enää pysty pidättelemään, vaan kirjoitan tämän postauksen.

Tämän vuotiset palkintoehdokkaat miellyttävät minua noin tuhatmiljoonasti enemmän kuin viime vuonna, jolloin listalle eksyi lievästi sanoen kummia ja vielä kummempia ehdokkaita. Surettaa, että pari suurta suosikkiani ei listalle noussut, mutta niinhän se on aina ja tänä vuonna erityisesti, kun suomalaiskirjailija toisensa jälkeen on kirjoittanut ihan hemmetin hyvän romaanin.

Erityisesti Leena Parkkisen Säädyllisen ainesosan (klik) puuttuminen listalta ottaa koville. Tunnekuohuminäni kirjoitti eilen muistiin: Eipä tullut edes mieleen, että Säädyllinen ainesosa ei pääsisi ehdolle. No, mehän olemme Suomessa. Parkkisen romaanille sopisikin paremmin joku ulkomaalainen kirjallisuuspalkinto. Sen jälkeen se voitaisiin kääntää xx-kielestä suomeksi ja ah, se olisi meidän kaikkien mielestä ihan tajuttoman hyvä.

Anteeksi purkaukseni.

*

Listalle olisin lisäksi toivonut Pajtim Statovcin Tiranan sydämen (klik), Hannele Mikaela Taivassalon In transitin (klik) sekä Johannes Ekholmin Rakkaus niinkun (klik). Mutta ei se mitään, valitut ehdokkaat, joista olen lukenut Puikkosen (klik), Sandströmin (klik) ja Kinnusen (klik) romaanit ovat mainioita valintoja, vaikka omaan makuuni valitut romaanit kokonaisuudessaan edustavat hippasen liikaa perinteisen turvallisia valintoja eli tässä mielessä jaan toimittaja Miia Gustafssonin näkemyksen (klik). Tästä syystä minussa herättikin riemua liikutukseen asti, että Puikkosen hieno episodiromaani on mittelöissä mukana. Laudatur puolestaan kuului omissa pohdinnoissani samaan sarjaan kuin Säädyllinen ainesosa. Niiden mukanaoloa listalla pidin etukäteen takuuvarmana. Viikilän, Kähkösen ja Korhosen romaaneja en ole vielä lukenut, joten niistä en voi sanoa mitään.

Suuri vääryys, joka on tämän postauksen aihe, ei kuitenkaan liity listalle valittuihin romaaneihin, vaan siihen, että muutama vuosi sitten tehtiin Finlandia-palkintoon sääntömuutos, jonka mukaan novellikokoelmat eivät kelpaa ehdolle. Että mitä? Miksi ihmeessä? Siksikö, että romaanit myyvät paremmin? Voisiko joku kertoa minulle jonkun jalomman syyn novellien syrjintään. Haluan elää kuplassa, jossa kirjallisuuden arvo on itseisarvoinen ja rahamittaukseen taipumaton.

Tiedetään, niin moni sanoo, että ei lue novelleja. Älkää lukeko, mitä se minulle kuuluu. Olkaa lukematta ja menettäkää paljon. 

Suivaannuttaa nyt kuitenkin niin novellien puolesta, että kostoksi rakensin blogiini välilehden "Novellit" (klik),  johon kerään kaikki lukemani novellikokoelmat. Pisteeksi koston i:n päälle luin juuri Deborah Levyn novelleja (joista postaan myöhemmin) ja parhaillaan luen Jan Forsströmin Eurooppalaisia rakastajia ja sen jälkeen vuorossa on George Saundersia. Suunnittelenpa vielä jälkiruoaksi nauttivani Helen Oyeyemin novelleja.

Jättäkää novellit rauhaan. Ne ovat parhautta. 

55 kommenttia:

  1. Olen onnellinen, että minulla on Parkkisen Säädyllinen ainesosa yöpöydällä odottamassa lukemistaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voitko uskoa, että epäröin suuresti Parkkisen romaanin lukemista, kun en pitänyt sen kannesta (kansiesteetikkoni on toisinaan huomattavan vahvasti mieltä). Siinähän on sitten niiden kansipapereiden alla vallan hienot kannet, joita tosin en päässyt ihailemaan, kun kirja oli kirjastolaina. Kirjakaupassa hypistelin.

      Hyviä hetkiä Parkkisen parissa. On se vaan hieno romaani. Kiitos!

      Poista
  2. Minä olen lukemassa parhaillaan Parkkisen romaania, ja ai että se on hyvä! Siinä on niin paljon, mistä pidän, että vaikea edes selittiiää: onnistunut historiakuvaus, kirjeromaanimuoto, onnistuneet ja uskottavat henkilöhahmot, ruokakuvaukset, kieli, keskivaheilla paljastuva agenttiyllätys ja ja ja.... Eikös juuri kirjoitettu lehtijuttu siitä, että Finlandia-palkintoehdokkaaksi päästäkseen pitää maksaa selvää kahisevaa. Ehdokkaana oleminen vaati markkinointia. Ja voittajakirja tienaa euroja. Novellikokoelmilla tuskin tosiaan vedotaan massayleisöön, joten kuten kirjoitit, ne eivät ehkä ole niin kannattavia voittajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan, Säädyllinen ainesosa on kokonaisvaltainen elämys. Mm. juuri noista asioista, joita mainitset kutoutuu keitos, joka hivelee.

      Finlandia-palkinto on murhaa novelleja kohtaan. On kirjailijoita, jotka kirjoittavat loistokkaita novelleja, mutta myyntilukujen tähden he päätyvät kirjoittamaan romaaneja. Uusia kostoajatuksia tässä kehittelen. Kiitos!

      Poista
  3. Sääli, ettei Parkkisen romaani ollut ehdolla. Eikä Jalosen Kirkkaus. Niiden puuttumiseen olen kaikista eniten pettynyt. Onneksi ehdokkaat olivat kuitenkin paremmat kuin viime vuoden katastrofilista...

    Minuakin suututtaa miksei novellit saa olla ehdolla! Minun puolestani niille saisi olla vaikka ihan oma Finlandia-palkinto (tosin kotimaisia novellikokoelmia ei taideta julkaista vuosittain kovin paljon, mikä on sekin harmi). Olen vasta parin viime vuoden aikana havahtunut siihen, miten huippuja novellikokoelmat voivat olla. Lyhyempi teksti vaatii aivan erityistä taitoa. Onneksi ainakin Runeberg-palkinto huomioi myös novellit, runot ja esseet.

    Kiitos novellit-välilehdestä, tulen varmasti vierailemaan siellä ahkerasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan samaa mieltä. Viime vuoden listaan verrattuna tämänvuotinen on oikein hyvä. Huomaa kyllä, että on ollut mahtava kirjavuosi, kun omassa päässä kokoaa kuuden listaa. Tarjokkaita ko. listalle on vaikka kuinka siitä huolimatta, että monia hyviä en edes ole ehtinyt lukea vielä. Korhosen aloitin eilen. Tiukkaa menoa.

      Kiva kuulla, että novelli-välilehti kiinnostaa. Enpä novelleja itsekään ole mitään hirmuista määrää lukenut, mutta eilen sain loppuun Jan Forsströmin Eurooppalaisia rakastajia ja Deborah Levyn novelleista on tosiaan myös tulossa juttua. Kiitos!

      Poista
  4. En ole näistä mitään lukenut ekä Finlandia-palkinto muutenkin inspaa paitsi luen kyllä sujuvasti kirjoittelua sen ympärillä. Minäkin (novellimakkoisena, huom!) ihmettelen, miksei novellikokoelma voisi olla ehdokkaana. Kirjallisuuttahan nekin ovat ja paikoin varsin haastavaa luettavaa, kun pitää tiivistää kokonaisuus/sanoma pienempään tilaan. Minulla on hyllyssä muutama erittäin kiinnostava novellikokoelma. Erästä Egyptiin sijoittuvaa olen lukenutkin ja pidin, mutta jostain syystä minun on vaikea keskittyä novelleihin vaikka romaanien kanssa ei ole ongelmaa. Pitäisi ehkä lähestyä novelleja eri tavalla eli siten, että lukisi silloin tällöin yhden eikä koko kirjaa kerralla putkeen. (Sori, meni nyt ihan aiheen ohi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi jeesus, mitkä typot. :D :D Toivottavasti saat jotain selvää. Nyt kyllä hävettää ja kovasti! Multitaskaaminen ei selkeästikään ole mun juttu.

      Poista
    2. Hei, taidan kans ryhtyä novellimakkoiseksi, kun on faijan puolelta jo vähän sentyyppistä rasitusta.

      Novellivälilehti on kyllä loistava idea.

      Poista
    3. Tervetuloa kerhoon :D Ehkä minäkin olisin mieluummin tuo lapsus enkä "novellikammoinen". Ehkä vielä joskus opin kirjoittamaankin. :P

      Yhdyn muuten Tuijan ideaan novellihaasteesta: jospa sen siivellä saisin luettua hyllyni upeat novellikokoelmat kokonaan!

      Poista
    4. Kirjoitan itse niin paljon väärin, että en juuri edes huomaa, kun joku muu tekee niin ja vaikka huomaankin, se harvoin haittaa ymmärtämistä. Mulla tuo ei liity edes multitaskaamiseen, vaan sitä tapahtuu jatkuvasti myös yksilötaskatessa. Jos jonain päivänä alan valittaa muiden tavasta käyttää välimerkkejä, niin silloin tilanne on vakavasti vakava.

      Aloin jo kehitellä novellihaastetta, mutta siinä on vielä hieman miettimistä, koska ajatuksena on, että se ei olisi ihan perinteinen haaste. Kiitos Elegia ja kiitos Juha.

      Poista
  5. Komppaan Lauraa ja Kirkkautta. Se oli mielestäni vuoden paras. Akvarelleja Engelin kaupasta kuului suosikkinani tälle listalle. Lopotin ja Laudaturin olen lukenut, mutta ne olisin skipannut ensin ja nostanut Tiranan sydämen sille paikalle mikä sille kuuluisi.
    Nyt Omppu kaikki yhteisrintamassa novelleja lukemaan. Tuossa ainakin yksi Sebaldin novellikirja on odottanut postausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin Mai. Kyllä tässä vielä jotain keksitään, jotta novellit saadaan paremmin esiin. Haaste muhii mielessä jo.

      Tuo Viikilän teos ei ollut kiinnittänyt katalogeissa huomiotani, mutta olen lukenut bloggauksia, joissa sitä on kehuttu. Noin etukäteen ajatellen, kuten Mai varmaan jo tiedätkin, "kaunis kieli" on juttu, joka mulla hieman saa säärikarvat heilumaan (vrt. Stridsberg, vrt. Kirkkaus), mutta kunhan saan tämän käsiini, niin lupaan lähteä lukemaan ihan tyhjiönä. Kiitos.

      Poista
  6. Karmean koston keksit :-) Mulla on novellien luvun kans vähän sama kuin Elegialla. Niihin pitää keskittyä ihan eri tavoin kuin romaaneissa, ja pää hajoaa kun aina alkaa uusi maailma ja ympäristö. Kun työkin on jatkuvasti hajottavaa, on ihana upota vähän pidemmäksi aikaa yhteen mielikuvitusmaailmaan. Luin novelleja joskus paljonkin, ja ehkä taas myöhemmin niiden aika tulee taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks vaan :D

      Arja, voisiko olla niin, että romaani on pakopaikka - ainakin tietynlaiset romaanit. Sellaiset, jotka saavat unohtamaan todellisuuden ja vievät vahvasti luomaansa maailmaan. Novelli taas ei anna paeta, vaan vaatii ja osoittaa. On luonteeltaan enemmän huutomerkki.

      Ennustan, että sinulle koittaa hyvin pian novellien lukemisen aika. Alat tuntea suurta viehätystä novelleja kohtaa. Kiitos!

      Poista
  7. Niin palkinnonhan saa lopulta vain yksi kirja, ja sen valitsee muistaakseni tänä vuonna Baba Lybeck. En ole nähnyt palkinnon kriteereitä, Kirja-säätiön sivulla puhutaan ansiokkaasta suomalaisesta romaanista. Palkintosumman rahoitusta olen jo pitkään ihmetellyt. "Finlandia-palkinto rahoitetaan pääosin Kopiostokorvauksilla", eli esim. koulujen maksamilla korvauksilla?, joka sitten jaetaan monien vaiheiden jälkeen yhdelle romaanille. Käsitykseni mukaan kaunokirjoja ei kopioida koulussa ei muuallakaan.

    Se missä vääryyksiä maailmassa on, on tietenkin suhteellinen käsitys. Tämä on vain yksi palkinto. Minusta siinäkin rahoitus on suurempi ongelma. Lisäksi palkintosumma on veroton, outo kannanotto sekin, varsinkin, kun kirja saa myynnin suhteen piristysruiskeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja Jokke. Eläisin mieluusti maailmassa, jossa taiteen - mukaanlukien tietysti myös kirjallisuus - arvo olisi itseisarvoinen ja riippumaton rahasta kokonaan. Tuo "ansiokas suomalainen romaani" on kyllä harvinaisen löyhästi sanottu. Toisaalta vaikea tuota on mennä millään erityisillä spekseillä määrittelemään.

      Pidän kovasti kaikesta Finlandia-palkinnon ympärillä käydystä keskustelusta. Esim. eilen tunsin suurta ylpeyttä kirjallisuudestamme, kun vaihdoin Alepan kassalla kommentteja Finlandia-palkinnosta. Kiitos!

      Poista
  8. Hyvä, että nostit novelliasian! Pitäisikö erikseen perustaa novellikisa? Lyriikkakisa? Runberg-palkinto verrattuna Finlandiaan on sitten kaikkiruokainen.

    Eurooppalaisia rakastajia jonotan kirjastosta, mutta tunnustettava on, että tänä vuonna novellit ovat jääneet vähälle lukemiselle. Kun noita upeita romaanen toinen toisen perään on ilmestynyt. En haluaisi olla Baba - vaikeaa olisi valita tuosta kuusikosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Novellihaaste on hautumassa. Lanseraan jotain myöhemmin, mutta mietin nyt hieman ensin, kun en haluaisi luoda perinteistä haastetta.

      Sain Eurooppalaiset rakastajat eilen loppuun ja nyt sulattelen. En tosiaan itsekään ole mitenkään kehuttavaa määrää novelleja lukenut, mutta juuri nyt on menossa melkoinen novellilukukausi. Baba tekee varmasti hyvän valinnan ja toisaalta näillä ehdokkailla on aika mahdoton huonoon valintaan edes päätyä. Kiitos!

      Poista
  9. Omppu, tämä vielä: mitpä jos virittelisit novellihaasteen?

    VastaaPoista
  10. On kieltämättä outoa, että novellikokoelmia ei voida palkita. Kannatan itse laajaa tekstikäsitystä, ja kirjallisuuden jos minkä pitäisi pystyä sitä tukemaan. Eikös tällainen ratkaisu vähättele novellin arvoa? Entä miten lie runouden laita? Yllätyin toki itsekin vähän, kun Bob Dylan palkittiin kirjallisuuden Nobelilla, mutta oikeastaan ratkaisu on mitä mainioin ja tukee käsitystä siitä, että kirjallisuus mahduttaa sisäänsä paljon eri muotoja. Palkitsemisen kannalta ongelmallista on kyllä tuokin, mistä Jokke jo mainitsi, että palkinnon saamisen kriteereitä ei juurikaan ole julkisesti saatavilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tulee juuri tuo tunne, että novellin arvoa vähätellään, kun se on suljettu pois Finlandia-mittelöistä. Novelli taipuu moneksi. Sitä voidaan esim. esittää aivan toiseen tapaa kuin romaania. Rakentaa sen ympärille vaikka mitä. Tekisi mieli sanoa, että tässä maailmassa ja ajassa juuri novelli on hyvin otollinen muoto.

      Tuosta Dylanin palkitsemisesta en oikein tiedä. Nobel-palkinto nyt muutenkin on vähän sellainen, että valinnalle lienee muitakin syitä kuin valitun tekijän tuotannon laatu. Kiitos!

      Poista
  11. Omppu, minäkin hiukan kihisin eilen, mutta rauha laskeutui kun tajusin: kyse on kolmen(!!) ihmisen paneelista, siis kolmen ihmisen mielipiteistä. Palkinnot eivät määrittele hyvää kirjallisuutta (tähän olen uskonut aina), mutta silti ne vaikuttavat siihen, mitä ihmiset lukevat. Tämä koskee yhtä hyvin tätä meidän kotikutoista Finlandiaamme kuin ulkomaisia kirjapalkintojakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En menisi niin pitkälle, että sanoisin, että kyse on mielipiteistä. Kyllä varmasti päätösten tueksi on käytetty myös ihka aitoa asiantuntemusta, jos toki siinäkin on subjektiivinen elementti, mutta tuskin kuitenkaan hallitsevana. Kun on kolme valitsijaa, niin kompromisseja joutuu aina tekemään ja periaatteessa kai voinee käydä niin, että kenenkään raatilaisen ykkösteos ei nouse listalle, jos kaksi muuta ovat kovasti sitä vastaan. Kiitos!

      Poista
  12. Kirjoitat aina niin loistavasti, että ihan oli pakko ääneen naurahtaa. Kuten Arja yllä sanoo - karmea kosto!

    Minä en ole (vielä) lukenut Finlandia ehdokkaista kuin Kinnusen. Viikilän ja Puikkosen teokset ovat itseasiassa tällä hetkellä lainassa, täytyy lukea ne nyt, kun tuo pirun ehdokkuus kasasi niihin varausjonot ja enää en voi uusia. Joka tapauksessa Kinnusen kirjan pohjalta sanon, että tuntuuhan tuo turvalliselta ja aika perinteiseltä, mutta toisaalta Kinnusen teos on vahva. Se on hyvä, jopa loistava. Hallittu ja hieno teos. Sopii mielestäni ehdokkaaksi hyvin.

    Itsekin olisin mielelläni ottanut Parkkisen ehdolle, sillä hänen teoksensa on upea. Mutta arvasin, ettei se pääse. Sen sijaan harmittaa, että Jalosen Kirkkaus ja Rytisalon Lempi uupuvat molemmat. Ne ovat itselleni kirjavuoden kovia kotimaisia. Mutta katsotaan mikä mielipiteeni on sitten, kun ehdokkaista on joku muukin kuin Lopotti luettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Karmea kosto saa jatkoa kun julistan novellihaasteen, joka paraikaa porisee päässäni ja etsii muotoaan.

      Tänä vuonna olin sentään lukenut 3 listalle päässyttä. Viime vuonna Oneiron taisi olla ainoa. Korhonen on menossa parhaillaan, mutta Viikilän ja Kähkösen kohdalla näyttää siltä, että en saa niitä kirjastosta ennen palkinnon julistamista. Kinnunen on minusta notkistettua perinteistä vahvaa suomalaista kirjallisuutta, jolla on varmasti laaja kannattajakunta.

      Lempiäkään en ole vielä lukenut, kun ajattelin, että annan nyt hypen ensin vähän laskeutua. Kirkkaus ei oikein ollut mun juttuni, mutta ymmärrän hyvin, miksi se puhuttelee niin monia. Jäädään jännäämään. Kiitos!

      Poista
  13. Minäkin ihmettelen novellien rajaamista F-kisan ulkopuolelle. Runoudenkin pois jättäminen närkästyttää, mutta sen voin tavallaan ymmärtää, koska onhan runous sen verran omanlainen kirjallisuuden lajinsa. Vaikka eiköhän runouden syrjintä todellisuudessa johdu aika pitkälti niistä kaupallisista syistä: runot eivät taida edes kirjallisuuspalkintoehdokkuuksien voimalla kovin paljon myydä.

    Tämän vuoden ehdokkaat ovat minustakin joukkona ehkä vähän yllätyksetön ja yhtenäinen valinta, yksittäisiä teoksia mitenkään väheksymättä. Itse olen lukenut vasta Viikilän kirjan, josta pidin kovasti. Muista ehdokkaista Puikkonen kiinnostaa ehdottomasti eniten, ja toki myös Kähkönen, mutta Kuopio-sarjasta on vielä edellinenkin osa lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aluksi runot oli mukana ja Sirkka Turkka voitti Finlandian 80-luvulla runokokoelmallaan Tule takaisin, pikku Sheba. Turkka itse asiassa onkin mun lempirunoilijoita ollut aina, joten ilahduttaa kovasti, että hän ehti tämän palkinnon voittaa ennen kuin runot suljettiin pois. Toki on, kuten sanot, että runot ovat "omanlaisensa kirjallisuuden laji."

      Tänä vuonna meni siinä suhteessa hyvin, että olin lukenut 3/6. Jostain ihmeen syystä en ole lukenut Viikilää, mutta korjaan tilanteen, kunhan saan kirjan käsiini.

      Kiitos.

      Poista
  14. Tämähän oli sitten hyvä että tapaamisessa ei ollut enempää porukkaa, niin kihinä tuli blogiin asti :)

    Valituista romaaneista en sano mitään kun en niitä ole lukenut, mutjoo. Itsehän pidän juuri lyhytproosasta, novelleista ja pienoisromaaneista, joten kun joku aika sitten palkintoja vertailin, totesin Runeberg-palkinnon olevan paljon kiinnostavampi niin palkittujen kuin ehdokkaiden puolesta, mutta jostain syystä tämä Finlandia on nyt se jota kaikki kumartavat.
    Tavallaan ymmärrän sen päätöksen, että runot ja esseet aikoinaan jätettiin pois Finlandia-mahdollisuuksia, koska ne ovat kuitenkin niin eri juttu, mutta novellien olisin suonut pysyvän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tota hdcanis, nyt kyllä olet totuuden lähteillä. Jos olisin päässyt kaiken purkamaan, niin ei olis enää tarvinnut kirjoittaa. :D

      Mitenkäs tuo Runeberg-palkinto valitaan tai paremminkin, ketkä sen valitsee? Tämä Finlandia-palkinto on kyllä siitä ihan mahtava, että ihmiset puhuu keskimäärin enemmän kirjoista kuin yleensä.

      Sitäkin mietin, että onko jotkut raamit, joiden sisällä noita F-ehdokkaita valitaan? Onko edes periaatteessa mahdollista, että joku hieman avantgardistisempi (<- käytin tota sanaa, kun tykkään siitä ja sitä aika harvoin pääsee käyttämään) voisi päästä ehdolle vai onko niin, että on valittaessa ajateltava myös sitä, että kirja menestyy myyntimarkkinoilla?

      Katsoin jostain, en nyt muista, F-palkinnon saaneiden kirjojen myyntilukuja ja Oneironia oli myyty kyllä selvästi vähemmän kuin monia muita eli tulkitsen sen olleen liian kokeellinen suurelle yleisölle.

      Novellihaasteen luon tässä lähiaikoina ja toivon, että lähdet mukaan. Ihan muutenkin, mutta myös, että uskon sun varastoista löytyvän jänniä tapauksia.

      Kiitos.

      Poista
    2. Finlandia on vähän kaksiteräinen miekka, kun se tosiaan herättää keskustelua, mutta samalla myös dominoi sitä turhan paljon...

      1984-92, kun ei ollut romaanirajoitusta, palkittavien joukossa oli aika kummallisiakin tapauksia, useita runoilijoita, aforistikko, esseisti jne, eivät varmaan palkinnonkaan avulla nousseet bestsellereiksi...ja ehdokkaissakin on mukana joitain vissiin vähän kummallisempia tapauksia (en ole niin paljoa lukenut). Joskushan taidettiin naureskella että ehdokkaissa oli kiintiösuomenruotsalainen ja kiintiöesikoinen, mutta ei kai tämä oikeasti tiukkaa ollut, ja on tainnut myös periaate rapistua...

      Mietin just että pitäisikö tehdä samantyylinen novelli-välisivu. Ja ehkä näytelmille myös oma.

      Poista
    3. Muistan kyllä viime vuonna ihmetelleeni, kun ei ollu yhtään suomenruotsalaista ehdokasta. Olisin odottanut Sandströmin Valkea Kuulaan olevan listalla. No, nyt hän on listalla tänä vuonna Laudaturilla.

      Tuo välilehti on kätevä tapa seurata omia lukemisia.

      Mietin sitä novellihaastetta ja on ollut mielessä monenlaisia vaihtoehtoja, mutta ne kaikki on jossain määrin hankalia käytännössä toteuttaa. Olisko sulla jotain ideoita? Jotain extraa, joka lisäisi kiinnostusta novelleja kohtaan? Jos keksit jotain, niin totta kai mainitsen sitten haasteessa, että idea on peräisin sulta.

      Haluaisin lanseerata haasten pian, koska mulla on siihen jo eka bloggauskin melkein valmiina.

      Poista
    4. Lähinnä tulee mieleen jotain Helmet-haasteen tai kirjabingon tyylistä, "novelli jossa..." ja joko laittaa paljon kategorioita joita voi raksia yksittäisillä novelleilla tai vähän vähemmän kategorioita joissa pitää olla esim. kussakin eri novellikokoelma tai kirjoittaja.

      Poista
    5. Ehdottomasi tapaisia on tullut mietittyä, mutta ne toimii vaan, jos lukee useita novellikokoelmia. Tämä liene jonkinasteinen ongelma asiassa. Alan kallistua pelkistetyn suuntaan.

      Poista
  15. Minun Finlandia-angsti oli jo edennyt tilaan "ihan sama", joten olin tänä vuonna Todella yllättynyt ehdokkaista- iloisia ylläreitä, joista Puikkonen ehdottomasti suurin ylläri, lähes hulluttelua!! Parkkisen puuttumista itsekin ihmettelin suuresti, vaikken ole vielä edes lukenut.
    Sinäkö et ole lukenut Engelin akvarelleja? Vastarannankiiskeyttä! Se on itse asiassa ihan mukava yllätyskirja, suosiostaan huolimatta :D.
    Minä en ole lukenut yhtään Kähköstä ja nyt kun hurahdin hänen suulliseen ilmaisuunsa, taidan lukea jonkun kirjankin.

    Ja novellit kunniaan. Taitolaji. Onneksi olen oppinut lukemaan niitä siinä missä muitakin kirjagenrejä.

    Lanu Finlandiassa oli myös suuryllätys kun Kirkkopelto oli vihdoin mukana, koska Molli -kirjan huomaamattomuus oli aiemmin Huutava Vääryys. Jos Piki voittaa, saatan antaa tämän Suurmokan jo tässä vaiheessa anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole bleue kiiskeyttä Akvarellien lukemattomuuteni, en ole vaan saanut kirjaa käsiini. Olen jonossa.

      Luin Kähköseltä Graniittimiehen taannoin ja se oli kova, mutta myös hyvin ahdistava. Jopa niin, että laitoin kirjan äkkiä kiertoon, että se ei pääsisi kirjahyllystä päästelemään ahdistavia kuviaan kimppuuni. Itse asiassa muistelisin, että olen lukenut myös sen Kähkösen kirjan, jonka nimessä on lakanat.

      Novellit kunniaan. Kyllä. Vaikka pienellä pakolla.

      Tuosta lanuosastosta en osaa sanoa mitään, mutta luotan asiantuntemukseesi.

      Kiitos.

      Poista
  16. Noloa, mutten edes tiennyt, ettei novellikokoelma voi olla ehdolla. Useinhan raja episodiromaanin ja novellikokoelman välillä on liukuva, eli en oikein siksikään ymmärrä tuota rajausta.

    Komppaan Tuijaa: kehittele meille novellihaaste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuossa mitään noloa ole, ei ollenkaan. Totta tuo rajojen liukuvuus, ei ole aina selvää, mikä mihinkin luokkaan kuuluu, eikä tarvitse tietenkään ollakaan.

      Novellihaaste tekee tuloaan. Tervetuloa osallistumaan.

      Poista
  17. Pidin viime vuonna kolmea kirjaa erinomaisena! Tänä vuonna tuo kattaus olisi ollut miltei täydellinen, jos Jari Tervo ja Laila Hietamies olisivat olleet mukana. Tervon tavoin minä tarvitsin sauhut pihalla. Paitsi ett mä en polta. Uskon vahvasti, että Runeberg on lajini jatkossa. Ehkä minun on lisättävä, että ehkä en aina tarkoita sanomaani. Novellien liittäminen tähän olisi jo liikaa. Ehkä niiden areena on toisaalla minun tavoin. Toivottavasti nuo kirjat tuottavat iloisia lahjakirjojen saajia. Raha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole Tervolta lukenut mitään, joten en osaa kommentoida. Hirvisaarta yritin kerran, mutta se jäi kesken. Jos ajatellaan suuren yleisön suosikkeja, niin sitä nämä kumpikin varmasti ovat jo myyntiluvuista päätellen.

      Aion minäkin seurata tarkemmin Runeberg-palkintoa jatkossa. Se on jäänyt vähemmälle huomiolle.

      Raha niin. Taloudelliset realiteetit. Niistä olemme pääsemättömissä. Ikävä kyllä.

      Kiitos.

      Poista
  18. Ehdokaslistan sisältöön en sinänsä ota kantaa koska en taaskaan ole juuri ehtinyt vuoden uutuuksia lukemaan, mutta novelleista olen ihan samaa mieltä. Ehdottomasti pitäisi olla mukana! Jotain huomionosoitusta niille voisin omaankin blogiin kehitellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon, että kun tässä lähiaikoina luon tuon novellihaasteen, että se inspiroisi porukkaa lukemaan novelleja ja lisäisi yleisemminkin kiinnostusta novelleja kohtaan. Kiitos.

      Poista
  19. Olipa hyvä purkaus! Itse suhtaudun nykyään näihin Finlandia-hommiin todella välinpitämättömästi, koska usein niistä koituu pettymyksiä ja turhautumisia. Tämän vuoden kirjoista moni on vielä lukematta, mutta Parkkinen odottaa tuossa juuri lukemista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle taas Finlandia on kun Euroviisut. Molemmista tykkään puhua paljon. Odotukset on aina valtavat, pettymystä usein ilmassa, mutta siitä huolimatta fiiliksessä noiden kahden ympärillä on jotain ainutkertaista ja ihanaa.

      Ilahduttaa kuulla, että Parkkinen on sinulla tulossa lukuun. Hieman suorastaa kadehdin, sillä haluaisin olla tilanteessa, jossa voisin lukea sen uudestaan ensimmäisen kerran.

      Kiitos.

      Poista
    2. Pakko palata hehkuttamaan, että nyt minä sen Parkkisen sitten luin, ja kyllä se vain kovin viehättävä oli! :)

      Poista
    3. Saila, mukava kuulla että tykkäsit ja tulit kertomaan. Mulla Parkkinen on edelleen ihan tämän vuoden kotimaisten kärkikastissa. Se tunnelma ja koko juttu siinä oli vaan niin tajuttoman hienoa. Ah!

      Poista
  20. Hyvä, Omppu! Loistava kannanotto! Tänä Finlandia-palkinto on hankala asia, sillä mielelläni kannattan kaikkea, mikä saa ihmiset keskustelemaan kirjallisuudesta enemmän. Finlandiaan liittyy itselleni myös samanlaista jännitystä, kihinää ja kuhinaa kuin Oscareita jaettaessa, mutta kumpaankin palkintoon liittyy myös hyvin häiritsevällä tavalla tuo markkinointispektaakkelin tuntu. Oscarithan ovat jo kauan sitten kulkeneet sen pisteen ohi, missä kyse olisi ollut oikeasti taiteen arvostuksesta eikä siitä, mitä teosta promotaan parhaiten ja mille teokselle palkinto tarjoaa juuri otollisen (kaupallisen) nosteen. Sen jälkeen, kun Finlandia-palkinto luopui novelleista, se otti jälleen suuren harppauksen kohti samanlaista kaupallista instituutiota kuin Oscaritkin. Vuosittain ilmestyy erittäin taidokkaita kotimaisia romaaneja (tänä vuonna mm. Sinikka Vuolan Replika), joista tiedän melko suurella varmuudella, ettei niitä nähdä Finlandia-ehdokkaissa, koska ne eivät ole tarpeeksi markkinavetoisia. Laura Linstedtin ja Riikka Pelon teosten palkitseminen on onneksi hieman lievittänyt tätä tuskaani, mutta esimerkiksi tämän vuoden ehdokasasettelu jälleen toi hyvin esiin, missä mennään. Ja nyt en niinkään kritisoi sitä, mitä siellä on, vaan mitä sieltä puuttuu.

    Ennen kaikkea novellien rajaaminen pois Finlandia-palkintoehdokkaista on minusta osoitus siitä, että meillä suurempi lukeva yleisö ei halua lukea novelleja, ja toivon hartaasti, ettei se ole totta vaan lukijoiden rankkaa aliarviointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos essielina!

      Minä en seuraa Oscareita mitenkään kovin aktiivisesti ja varmasti tuo mitä sanot pitää paikkansa. Oikeastaan on niin päin, että jos joku elokuva on saanut monta oscaria niin mulle se tarkoittaa, että se on niin main streamiä, että se laskee kiinnostustani ko. elokuvaa kohtaan melkoisesti.

      Tuo, että moni sanoo, että ei lue novelleja on kyllä jännä juttu siinäkin mielessä, että esim. työmatkalla (no tietysti matkasta riippuen) ne jotka lukee ehtisivät hyvin lukea novellin tai kaksi. Oma teoeriani on, että kirjallisuuden lukeminen on monelle pakoa fiktiiviseen maailmaan tai ainakin hengähdystaukoa reaalimaailmasta. Novellit ovat siinäkin mielessä vaativampia, että ne eivät tällaista pakoa tarjoa kuin hyvin hetkellisesti.

      Ei tietysti kannata tästä asiasta vetää sen suurempia johtopäätöksiä, mutta olisi kiinnostavaa tietää, lukevatko novellienlukijat keskenään samantyyppistä romaanikirjallisuutta. Muistelisin lukeneeni jostakin, että Suomessa kirjojen sivumäärä on kasvussa eli tämä tukisi ajatusta, että pitemmät fiktiiviset maailmat houkuttavat. Itse tykkään romaaneissakin tiiviimmästä muodosta, jos tokikaan en sulje pois mitään sivumäärän vuoksi, mutta aika usein noin 200-sivuinen hakkaa yllä laajemman esityksen.

      Tuo Sinikka Vuolan Replika se vasta tapaus onkin. Valmistelen siitä parhaillaan postausta, mutta sen verran nyt tässä, että juuri sen kohdalla itsekin mietin, että olisiko sillä mitään realistisia mahdollisuuksia päätyä F-listalle. Samaa mietin Taivassalon In transitin kohdalla. Ihmetyttää myös, että Statovci ei kummallakaan kirjallaan ole ollut F-listalla. Toivon, että syyt tähän eivät ole ne, jotka ensimmäiseksi tulee mieleen.

      Kiitos paljon kommentista.

      Poista
    2. Korjaus:

      Pitäisi olla: "mutta aika usein noin 200-sivuinen hakkaa KYLLÄ laajemman esityksen."

      Poista
  21. Onpas Omppulassa taas vilkasta keskustelua :) Ja aiheesta, kyllä. Minuakin tämä palkintohärdelli toisinaan tuohduttaa, mutta aina en jaksa koko Finlandia-humua juurikaan edes noteerata. Tuosta Viikilän teoksesta tänä vuonna ilahduin, koska sen olen lukenut ja pidin siitä paljonkin. Kähkönenkin lämmitti, koska koko Kuopio-sarja on minusta hieno, vaikka tätä viimeisintä en nyt olekaan vielä lukenut. Muista ei ainakaan toistaiseksi ole kokemusta, joten niistä en sano mitään.

    Mutta siis. Ylipäätään taiteen kilpailuttaminen on kinkkinen juttu, koska eihän sitä absoluuttisesti parasta teosta ole eikä voi olla olemassakaan. Eikä sellaista tietysti varmaan kukaan yritä väittääkään. Mutta kilpailuttamisen asetelma on siten jo lähtokohtaisesti tavallaan epäreilu ja mahdoton. Toisaalta sekin on tietysti totta, että nämä humut ja palkinnot lisäävät kirjallisuuden näkyvyyttä noin niin kuin ylipäätään ja yleisemmällä tasolla, mikä tietysti on sinänsä hyvä. Mutta sitten, niin, jos (tai kun) tähän muutenkin hankalaan soppaan vielä sotketaan teosten (toivottua) markkina-arvoa, niin keitos on kyllä yhä vaan klimppisempi ja klönttisempi (yöh) eikä silloin enää puhuta pelkästään "hyvästä" ja "ansioituneesta" kirjallisuudesta. Toisaalta on tietysti niinkin, että on hyvä jos edes jotain kirjaa myös ostetaan... Enkä nyt tarkoita, että se mitä ostetaan, on oikopäätä huonompi kuin se jota ei. Sitä vaan tarkoitan, että hankalaa on. Niin kuin tietysti tiedätkin :)

    Minä(kin) ajattelen ehkä kuitenkin ennen kaikkea niin, että harmittaa juuri se, että niin paljon hyviä teoksia jää väistämättä näiden muutamien palkintohumuun nostettujen jalkoihin ja että lopulta ei edes voi olla kysymys siitä mikä teos on "oikeasti paras" - ei siis niinkään se, etteivätkö ne tietyt teokset puolestaan saisi siellä näkyvillä olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Katja, eikös vaan olekin ihanaa, että Finlandia-palkinto herättää paljon ajatuksia. Olen tullut siihen tulokseen, että sitä ei pidä ottaa liian vakavasti, jolla en tarkoita, etteikö se olisi hieno palkinto ja tunnustus henkilölle, joka sen voittaa. Aina myös harmittaa niiden puolesta, jotka eivät ehdolle päässeet, vaikka sen olisivatkin ansainneet ja tänä vuonna tämä joukko on iso. Raati valitsi monipuoliset ehdokkaat ja Emma Puikkosen ehdokkuus ilahduttaa mua niin, että et uskokaan. Nimenomaan myös juuri siksi, että Eurooppalaiset unet on taitavasti rakennettu episodiromaani, eikä lähtökohtaisesti lajia, jota F-listalle valitaan.

      Tuohon parhaan teoksen valintaan liittyy vielä sekin, että teoksen lopullinen arvo ja laatu paljastuu vasta vuosien kuluessa. Palkintoja tietysti tarvitaan, jotta kirjoja myytäisiin enemmän, jotta saataisiin rahaa julkaista uusia kirjoja.

      Kuten tiedät olen kokeellisen ei-valtavirtaisen ystävä ja tähän joukkoon kuuluvat teokset eivät ole potentiaalisia F-ehdokkaita, koska ne eivät kiinnosta suurta yleisöä tarpeeksi. Viime vuonna oli aika poikkeuksellinen tilanne, kun Oneiron oli mukana ja vielä voitti. Sillon jännitinkin niin Lindstedtin puolesta, että se oli ihan tuskaa.

      Se, että novellit ei ole mukana on ikävä asia ja sen tähden nyt tässä lähiaikoina julkaisenkin novellihaasteen ja toivon, että sitä myötä novellit saisivat enemmän huomiota. Toivottavasti sinäkin lähdet mukaan.

      Kiitos paljon Katja vierailustasi. Hipsin kamariisi vähän tuonnempana.

      Poista
    2. Juu, ei sitä liian vakavasti kannata ottaa. Voittaja on aina varmasti jollakin tavalla ansioitunut, samoin kuin ehdokkaat ylipäätään, mutta vuoden koko ansioituneisuus tässä F-humussa ei millään tavoin näy.

      Tuo on kyllä niin totta, että teoksen lopullinen arvo hahmottuu vasta aikojen päästä. Ei lähelle näe, vaikka hyvän teoksen varmaan kukin omalla tavallaan tunnistaakin. Onkin aika mielenkiintoista, mitkä oman aikamme kirjoista tulevat loppujen lopuksi kestämään aikaa ja minkälaisina ne joskus tulevaisuudessa näyttäytyvät, mitä ne kertovat ja miten. Sekin, millaista kirjallisuushistoriaa meidän aikamme kirjallisuudesta ylipäätään joskus kirjoitetaan.

      Novellien rajaaminen mittelön ulkopuolelle ON epäreilua. Kiva että kehittelet novellihaastetta - kapinahenki kunniaan tässäkin :) Olen kuulolla, vaikka olenkin haasteiden kanssa aina vähän kehno :)

      Poista
  22. Samat sanat!
    Minulle Hilvon Pyhä peto on vuoden kirja. Ihailen sen kaunista kieltä, herkkyyttä, julmuutta, monitulkintaa. Se herätti niin paljon tunteita ja ajatuksia minussa. On kyllä saanut liian vähän huomiota, ainakin toistaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin jännä se mekanismi, miten jotkut kirjat nousevat esiin ja toiset taas ei. Aina ei välttämättä ole kyse laadusta. En ole pyhää petoa vielä lukenut, mutta panin sen merkille Leena Lumin ja Kulttuuri kukoistaa -blogin Arjan kirjoituksista.

      Minulle tämän vuoden suurin yllättäjä ja kertakaikkisen hieno teos on ollut Sinikka Vuolan Replika. En ole siitä vielä edes postannut, mutta pyrin kirjoittamaan siitä viikonloppuna.

      Kiitos paljon kommentistasi, joka sysää Pyhää petoa lähemmäs. :D

      Poista