Siirry pääsisältöön

Kokeellisen kirjallisuuden haaste eli #kokkir

Kuvan taideteos: Icy and Sot @Moco-Museum, Amsterdam

Tämä on haaste, johon osallistuakseen ei välttämättä tarvitse lukea mitään.

Luit ihan oikein. Tähän haasteeseen on mahdollista lähteä mukaan lukematta sivuakaan.

Tämä eli kokeellisen kirjallisuuden haaste eli häsämuodossa #kokkir on haaste, jonka julistan, koska minua kiinnostaa tietää, minkälaisia kirjoja muut lukijat pitävät kokeellisina.

Sen sijaan, että taisteltaisiin verissä päin ja näppämistöt sauhuten siitä, onko joku teos kokeellinen vai ei, lähestytään teoksen mahdollista kokeellista kirjallisuudellisuutta tässä haasteessa lempeän musta tuntuu -fiilistelyn kautta.



#kokkir -haasteessa kokeellinen on kirja, jota sen lukija pitää kokeellisena.


Haaste alkaa N.Y.T ja päättyy 7.9.2019 klo 13.11. 


Haasteen suoritustapa: Syyskuun alussa julkaisen koostepostauksen, jonka kommentteihin voit liittää linkin omaan koostepostaukseesi tai vaihtoehtoisesti luetella lukemasi kokeelliset kirjat. Voit myös kertoa, miksi pidät jotakin teosta kokeellisena, mutta välttämätöntä se ei ole.

Koostepostauksessa voit nostaa esiin myös sellaisia teoksia, jotka ovat kokeellisia ja jotka olet lukenut jo ennen haastetta. Tämän haasteen suorittamiseksi ei siis ole välttämätöntä lukea yhtään mitään uutta, vaan on mahdollista ratsastaa jo ennen haastetta luetuilla kokeellisilla kirjoilla.

Haasteen tarkoitus: nostaa esiin kokeellista kirjallisuutta ja käydä keskustelua siitä, miksi joku teos on kokeellinen ja joku toinen taas ei sekä hahmotella, miten lukijat kokeellisuuden ylipäätään mieltävät. Lisäksi toivon tämän haasteen toimivan kainalosauvana, jonka avulla lähestyä sen tyyppistä kirjallisuutta, joka saattaa herättää hämmästystä tai tuntua hankalalta.

Minua kokeellinen kirjallisuus kiinnostaa ihan järkyttävän paljon. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kokeellisen kirjallisuuden lukeminen olisi minulle välttämättä ollenkaan helppoa saati aina edes erityisen mukavaa.  Kokeellista kirjallisuutta lukiessani joudun laittamaan itseni ihan erityisesti peliin ja haastamaan omia ymmärryksen (ja ymmärtämättömyyden) tapojani ja rajojani.

*

#kokkir-haasteeseen voi lukea/listata niin proosaa kuin runojakin.

Alla on lista muutamista blogiaikana lukemistani kirjoista, jotka ovat kokeellisia/sisältävät kokeellista potentiaalia. Laitan listan tähän lähinnä siksi, että jos joku ei keksi, mitä tähän haasteeseen lukisi niin tästä listasta löytyy ehdokkaita.

Kathy Acker: Tunnottomien valtakunta
Roberto Bolaño: 2666
Robert Coover: Pinokkio Venetsiassa
Elmer Diktonius: Janne Kuutio
Marguerite Duras: Lol V. Steinin elämä
Johannes Ekholm: Rakkaus niinku
Siri Hustvedt: The Blazing World (Säihkyvä maailma)
Aapo Junkola: Lintujen aika
Juhani Karila: Omenakrokotiilin kuolema
Jorma Korpela: Tohtori Finckelman
Susinukke Kosola: Varisto
Clarice Lispector: Passio
Valeria Luiselli: The story of my teeth
Vladimir Nabokov: Kalvas hehku
Marjo Niemi: Kaikkien menetysten äiti
Matti Pulkkinen: Romaanihenkilön kuolema
Mikko Rimminen: Maailman luonnollisin asia
Stina Saari: Änimling
Alexandra Salmela: Antisankari
Harry Salmenniemi: Uraanilamppu ja muita novelleja
Eino Santanen: Yleisö
Samanta Schweblin: Houreuni
Henriikka Tavi: Esim. Esa
Eeva Turunen: Neiti U. muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa
Sinikka Vuola: Replika
Jaakko Yli-Juonikas: Jatkosotaextra
David Foster Wallace: Kummatukkainen tyttö
Välipakka Tuija: Uutisia!
Christa Wolf: Erään naisen elämä


Haasteaikana aion itse uuudelleenlukea Mariaana Jäntin romaanin Amorfiaana, joka on suomalaisen kokeellisen naiskirjallisuuden todellisia helmiä sekä hyllynlämmittäjäpinostani seuraavat teokset:

Eimear McBride: A Girl is a Half-formed thing
Max Frisch: Ihminen ilmestyy holoseeniin
John Barth: Uiva ooppera


Pitemmittä puheitta: Tervetuloa mukaan kokeellisen kirjallisuuden ihmemaailmaan!  

Olen iloinen, jos löytyy yksikin toinen lukija, joka näin mielettömään haasteeseen lähtee mukaan, mutta olen myös varautunut viemään tämän haasteen läpi all by myself.

PS. Vaikka et osallistuisikaan haasteeseen olet luonnollisesti tervetullut keskustelemaan kokeellisesta kirjallisuudesta ja sen herättämistä tunteista.




Kommentit

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta haasteelta. Monesti kun lukee työn, joka ei heti avaudu siitä olisi kiva kuulla muiden mietteitä. Viime vuonna esim. luin Anne Garretan Sfinksin ja koin että suuri osa jäi ymmärtämättä. Tämän takia en tehnyt kyseisestä kirjasta postausta. Nyt olisi tilaisuus haasteen tiimoilta pohtia kirjallisuutta joka ei olekaan niin yksi selitteistä. Taidampa ottaa pallon vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa Sannu. Tässä haasteessa voi kokeellista kirjallisuutta lähestyä monelta kantilta ja toivon, että syntyisi postausten myötä myös keskustelua.
      Olen lukenut Sfinksin tosi kauan sitten, joten en sitä enää tarkemmin muista, mutta ainakin siinä on se juttu, että siinä ei ilmaista päähenkilön (jos muidenkaan henkilöiden) sukupuolta. Suomenkielessähän tämä on helppo, mutta kun alkuperäisteos on ranskaksi niin asia on tässä suhteessa paljon monimutkaisempi.

      Minulla on Sfinksi omana. Pitääkin katsoa, jos saisin sen mukaan haasteeseen.

      Poista
  2. Noni! Hienosti aseteltu kulma tähän haasteeseen - olen mukana pohdiskelemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva, kun olet mukana. Tästä tulee jännääääää .....

      Poista
  3. Laitan tämän vuoden haasteisiini, luultavasti jotain sopivaa tulee luettua - pari on mielessä jo... Viitteellisestä listastasi olen sentään 10 lukenut, vallan hämmästyin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee Riitta! Suhun voi AINA luottaa. Joo nuo tuossa listassa ei kaikki ole mitään kokeellisuuden kovinta sarjaa, mutta niitä voi kyllä mielestäni siitäkin suunnasta lähestyä

      Poista
  4. Jee, tässä mukana oleminen taitaa tapahtua nyt jokseenkin "itsestään", kun katson kirjapinoja ja sitä mihin on suunnitelmissa lähiaikoina tarttua - kiinnostuksella aion myös pohtia kokeellisuuden määritelmää ja sen soveltuvuutta luettuun. Jännää tosiaan on tuloillaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan pikkasen aavistelinkin, että olisit mukana 😀Mullakin on vähän sama, että osin kyllä tämä haaste tulee etenemään itsestään, mutta osin aion myös tietoisesti valita kokeellisempia teoksia. Tänään esim. hain kirjastosta Aronpuron Aperitiff - Avoin kaupunki

      Toivottavasti syntyy keskustelua, koska tämä aihe on siihen niin omiaan

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän