Daniil Kozlov: Ryssä

"Tämä on pakoreittien kartasto. Minä olen pelkkä sarja risteäviä pakoreittejä, Turun paksuun ilmaan järsitty tyhjä termiittipesä."

Ryssä on runoilijana tunnetun ja palkitun Daniil Kozlovin ensimmäinen romaani, jossa Kozlov kuvaa elämäänsä suomenvenäläisenä. Vaikka Suomessa on suht laaja venäjänkielinen vähemmistö, en ole aikaisemmin lukenut kirjaa, jossa se olisi ollut (pää)aiheena.

Kozlov on syntynyt Pietarissa ja muuttanut vanhempiensa kanssa 2-vuotiaana Suomeen. Kysymys omasta venäläisyydestä iskee hänen kasvoilleen jo päiväkodissa ja hän alkaa tarkkailemaan merkkejä, jotka tekevät ihmisestä venäläisen. Mitä venäläisistä sanotaankin ja miten heitä kuvataankin on käytävä läpi suhteessa niin itseen kuin omaan perheeseen.

Venäläisyydestä, vaikka se ei omalta tunnukaan, tulee kehys, jonka puitteissa muut ihmiset Kozlovia arvioivat ja samalla siitä tulee muilta peitettävä häpeällinen ominaisuus, jonka piilossa pitämiseksi hän luo jatkuvaa valppautta vaativan strategian. Ei-venäläisyyden performointi on teoksessa keskeisessä osassa ja vaatii Kozlovilta melkoista näyttelijäntyötä. 

Mutta. Mitä on venäläisyys? Tai suomalaisuus? Tai kansallinen identiteetti ylipäätään?

Olla välissä. Ei ainostaan venäläisyyteen ja suomalaisuuteen liittyen, vaan myös stereotyyppisten sukupuolikäsitysten osalta.  Tytöille/naisille ovat sallituja jutut, jotka pojille/miehille eivät sitä ole ja toisin päin.

Miksi? Miksi liima, joka lätkii ominaisuuksia sukupuoliin on niin tiukassa? Miksi se ei jo sula ja liukene?

"Poikana olemisen raamit oli opeteltava kuin vieraan kielen taivutusmuodot - aina, kun luuli sisäistäneensä jonkinlaisen logiikan, vastaan tulikin jokin perustelematon poikkeus joka piti oppia voidakseen siteerata mieheyttä sujuvasti.

Kozlovin venäläisyys, hänen pitämisensä venäläisenä, aktivoituu Venäjän hyökkäyssodan myötä. Tämä on tavallaan ymmärrettävää, vaikkakaan ei hyväksyttävää, mutta samalla myös täysin absurdia. Eiväthän Venäjä-nimisen valtion toimet liityy mitenkään Kozlovin henkilöön. 

On tärkeää erottaa toisistaan venäläisyys ja Venäjä valtiona. 

Kun Kozlov päättää matkustaa Venäjälle se tarkoittaa myös korostunutta normatiivisen miehen ja miehisyyden esittämistä. Tämä on turvallisuuskysymys. Demokratia mahdollistaa perinteisten sukupuoliroolien venyttämisen ja rikkomisen. Totalitarismi ei sitä salli.

Kozlovin uniikki ja verbaalisesti rikas  ääni on tuttu hänen runoistaan ja esiintymisistään ja se on vahavasti läsnä myös Ryssässä ja saa lisäpontta teoksen väliotsikoista.

Vaikka Ryssä kertoo Daniil Kozlovin elämästä se ei ole autofiktiota, vaikka periaatteessa täyttänee autofiktion tunnuspiirteet. 

Ryssä on henkilökohtainen romaani, paikoin omalla tavallaan esseistinen pamflettisuutta unohtamatta. Juuri tämä on erityisen hienoa. Teos, joka kertoo välissä/vieressä elämisestä on myös itsessään lajien välinen. Se ei anna sijoittaa itseään mihinkään kirjalliseen lokeroon.

Teoksessa on vahva vilpittömyyden ääni, joka lienee yksi syy siihen, että se luiskahtaa ulos perinteisestä autofiktion laatikosta. Tämä ei tarvitse tarkoittaa, että Ryssä olisi ns. sanasta sanaan totta, mutta se on kysymys, joka ei kuulu lukijalle.

Erityisesti traumapohjaisen autofiktion ongelma on, että sen auto-osa vaatii usein lukijalta kirjoittajansa kokemusten validiointia. Katso nyt, näin traumaattisia asioita minulle on tapahtunut. Tämä taas tekee vaikeaksi esittää teoksesta kritiikkiä, koska se saattaa helposti tuntua tekijänsä traumojen kritiikiltä.

Kozlov siteeraa Joel Haahtelaa, joka on kirjoittanut, että "suomalaisesta kirjallisuudesta on tullut traumapalvonnan pyhättö." Haahtelan mukaan tähän on syynä minä minä minä -kulttuurin yksilökeskeisyys. Oma kokemus asetetaan kaikkea muuta suuremmaksi ja mahtavammaksi.

Kozlovin romaanissa näin ei tapahdu. Ryssä ei seiso jalustalla ja huuda megafonilla traumaa. Kozloville tärkeintä on vilpittömyys, jonka esiintuomisessa hän onnistuu erittäin hyvin. Kozlov kertoo myös teoksensa kirjoittamisprosesseista, joiden kautta mm. itselle valehtelu kirjoittamisen motiiveista lyödään kanveesiin ja kirjoituskerta kirjoituskerralta tislataan vilpittömyys esiin. 

Kirjasta välittyy vahva viesti omannäköisen elämän, identiteetin ja sukupuolen toteuttamisen oikeudesta. Kumma rules!

Daniil Kozlov: Ryssä
280 sivua
Sammakko (2025)

autofiktio

kirjoittamieen liittyvät

214 kumman politiikan manifesti