Reader, why did I marry him?

En edes muista milloin olisin kapinoinut yhtä raivokkaasti romaanin loppua vastaan kuin mitä tein Sadie Jonesin romaanin The Snakes kohdalla. Ei käy, en hyväksy. Ihan väärä loppu. Tahdon uuden ja paremman lopun, sillä The Snakes on ennen loppuratkaisua ja sitä kohti kulminoituvaa kertomuskulkua sitä taattua Sadie Jonesia, jonka lukemisesta nautin hurjasti. Olen lukenut kaiken, mitä Jones on kirjoittanut ja hänestä on tullut minulle luottokirjailija. Blogatessani Jonesin romaanista Fallout (Ehkä rakkaus oli totta, Otava), kuvasin tutustumistani hänen tuotantoonsa seuraavasti: "Sadie Jones kuuluu niihin kirjailijoihin, jotka olen löytänyt Baileys Women's Prize for Fiction* -kirjallisuuspalkinnon kautta. Hänen esikoisteoksensa The Outcast  (Kotiinpaluu, Otava) oli ko. kilpailussa ehdokkaana vuonna 2008. Luettuani Outcastin minulla oli jo vahva tunne, että Jonesista tulee yksi lempikirjailijoistani. Tälläkin hetkellä, muistellessani tuota teosta, kylmät väreet menevät pitk...

Hän on valovoimainen. Hän on syvä. Hän on säihkyvä. Hän on se, jonka jokaisen kirjan olen lukenut hänen vuonna 2008 julkaistusta esikoisteoksestaan lähtien.  Hän on läsnäolo. Hän on kiinnostus. Hän on vakava. Hän on hauska. Hän on keskustelukumppaninsa huomioiva. Hän on se, jolle haluaisin huutaa katsomosta: I love you very much. Hän on Sadie Jones.  * Helsinki Lit on loistava kirjallisuustapahtuma, josta haluan kiittää kaikkia tapahtuman järjestäjiä sekä Yleisradiota, joka televisioi tapahtuman.  Savoyn salissa oli kirjallisuusharras tunnelma, kun ihmiset kuuntelivat lavalla esiintyviä kirjailijoita. Itsestäni riippumattomista syistä pystyin osallistumaan vain osaan lauantaipäivää. Ei haittaa. Sain sen, mitä uumoilin ja sain vielä enemmän. Sain pienen palan Sadie Jonesista ja kätken sen muiden aarteideni joukkoon. Sadie Jonesin ja Juha Itkosen keskustelu oli kahden kirjailijan keskustelua. Tapa, jolla he puhuivat toisensa huomioon ottaen ja toisten...

"William Stonerille selvisi, ... että ihminen, jota rakastamme aluksi, ei ole sama ihminen, jota rakastamme lopuksi, ja ettei rakkaus ole päämäärä vaan kehitys, jossa yritetään oppia tuntemaan toinen toistaan." Tätä romaania ei ole turhaan hehkutettu. Stoner heittää bensaa lukuhalun liekkeihin. Se sytyttää intohimon. Sen luettuani vaeltelen kirjahyllyltä toiselle ja minuun suorastaan sattuu, sillä haluaisin samanaikaisesti lukea niin monta hyllyssä odottavaa teosta. Otan käsiini kirjan jos toisenkin, luen kappaleen sieltä täältä. Palan halussani lukea, liekit nuolevat ruumistani suloisesti. Huokaan. Olen levoton ja rauhallinen. Täynnä ja niin keveä, että voisin nousta ilmaan. Stoner todistaa, että kirjallisuus on sulaa hopeaa. Se on parasta, mitä elämä voi ihmiselle tarjota. * William Stoner syntyi 1891. Aloitti opinnot Missourin yliopistossa 1910. Väitteli tohtoriksi 1918. Kuoli 1956. Ihmisen elämän voi kertoa muutamalla vuosiluvulla. Eivät ne paljon sano, k...

Sadie Jones kuuluu niihin kirjailijoihin, jotka olen löytänyt Baileys Women's Prize for Fiction -kirjallisuuspalkinnon kautta. Hänen esikoisteoksensa The Outcast oli ko. kilpailussa ehdokkaana vuonna 2008. Luettuani Outcastin minulla oli jo vahva tunne, että Jonesista tulee yksi lempikirjailijoistani. Tälläkin hetkelllä, muistellessani tuota teosta, kylmät väreet menevät pitkin kroppaa. Jonesin henkilökuvauksen syvyys on jotakin täysin ainutlaatuista. Jonesin seuraava teos Small Wars, joka sekin päätyi Baileys-palkinnon pitkälistalle vuonna 2010, vahvisti näkemystäni Jonesin kirjailijanlahjoista. Harvoin on sodan vaikutuksia ihmiseen kuvattu intensiteetillä, jolla Jones sen tekee. Hän on emotionaalisesti äärimmäisen älykäs kirjailija, jolla on kyky välittää lukijalle suuria tunteita ilman pienintäkään sentimentaalisuuden häivää. Jonesin kolmas teos, The Uninvited Guests, oli hienoinen pettymys. Tähän kenties vaikutti se, että kahden edeltävän teoksen herättämät odotukset oli...