Reader, why did I marry him?

Olen mykistynyt. Charles Chaplinin elokuvasatiirissa Diktaattori (1940) Chaplin esittää Hynkeliä, joka pitelee maapallolta näyttävää ilmapalloa käsissään. Kuva on pysähdyttävä. Yksi kaikkien aikojen hienoimpia elokuvakohtauksia. 'Daniel Steinin' vaikutus on samaa huonetta ja sukua. Sanon suoraan, että 'Daniel Stein' on Ljudmila Ulitskajan tähanastisen tuotannon loistokkain teos. Sanon tämän hieman nikotellen, sillä Vihreän teltan alla teki minuun erittäin suuren vaikutuksen. 'Daniel Stein' on kuitenkin vielä parempi. Minulle se oli myös varsinainen page turner, joka vei mukanaan heti ensi kappaleesta alkaen. Se kuuluu näin: Minua palelelee aina. Kesälläkin, polttavan auringon alla uimarannalla, vilunväreet kulkevat pitkin selkäpiitä. Se johtuu varmaan siitä, että synnyin talvella metsässä ja vietin ensimmäiset elinkuukaudet äidin turkista irti ratkotussa hihassa. Jos tämä teos ei ole vuoden 2016 lopussa henkilökohtaisen käännöskirjallisuuden...

Mainitsen nyt heti aluksi (ja tämä käyköön myös varoituksesta), että esitän tämän bloggauksen lopussa tulkinnan Ljudmijla Ulitskajan romaanista Medeia ja hänen lapsensa. Tulkinnan, jonka tunkeutuminen  mieleeni herätti minussa melkoisen tunnemyrskyn ja joka saattaa olla liian kaukaa haettu, mutta joka on aivan liian kutkuttava, jotta voisin olla sitä esittämättä. * Rakas Ljudmila, En laittanut rakasta nimesi eteen korusanaksi, sillä kyllä sinä olet rakas. Muistat varmaan, miten kävi kun luin teoksesi  Vihreän teltan alla . Teki mieli lähteä kadulle huutamaan ja tuulettamaan sen loistokkuutta. Vuonna 1996 julkaistu romaanisi Medeia ja hänen lapsensa ilmestyi suomeksi vuonna 2012. Yritin teleportata itseni Venäjälle Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisiin vuosiin. Siitä huolimatta 'Medeia' oli minulle vaikea kirja ja on pelkkää itsensä tehostamista lähettää sinulle tämä kirje. Varsinkin, kun tiedän, että saat lukuisia ihailijakirjeitä ja monissa niistä tästäkin teoksesta ...

Ljudmila Ulitskaja Ensimmäiseksi riensin Wine Corneriin kuuntelemaan, kun Sammakon Seppo Lahtinen haastatteli Einari Aaltosta, joka on suomentanut Roberton  Bolaño n massiivisen romaanin 2666 . Tämä tilaisuus ei ollut mikään yleisömagneetti ja oikeastaan niin on hyvä. Ei  Bolaño n kuulukaan olla jokaisen kirja ja tavallaan  Bolaño sta keskustelun estradiksi sopi hyvin juurikin messujen syrjäisin kolkka. Huonona puolena oli, että aloin saada Aaltosen puheesta selvää vasta esityksen puolivälin paikkeilla, kun ystävällinen messuhenkilö kävi säätämässä hänen mikrofoninsa äänenvoimakkuutta.   Paljon meni siis osin ohi, mutta on minulla kuitenkin muutama vallan mainio havainto tarjota.  Aaltosessa 2666.n kääntäminen herätti aluksi rimakauhua ja hän kieltäytyi tehtävästä. Kun toisellekin kääntäjäehdokkaalle kävi samoin, Aaltonen päätti kuitenkin tarttua työhön. Samana päivänä, kun Aaltonen sai käännöksen valmiiksi hän sai verotoimistosta ilmo...

Torstaina alkavilla Helsingin kirjamessuilla on tänä syksynä teemamaana Venäjä. Messuille on saapumassa vieraaksi myös venäläinen kirjailija Ljudmila Ulitskaja, joka minulle on läheisin venäläinen nykykirjailija. Reilut puolitoista vuotta sitten luin Ulitskajan loistavan romaanin Vihreän teltan alla ja päätin nyt messujen ollessa jo ovella lukea häneltä toisen teoksen eli romaanin Iloiset hautajaiset, jonka sivumennen sanoen ostin kirjamessuilta vuosi sitten. Iloiset hautajaiset kiinnosti minua erityisesti siksi, että siinä kerrottaan Yhdysvaltoihin muuttaneista venäläisemigranteista. En ole juurikaan lukenut tämäntyyppistä venäläistä kirjallisuutta, sillä useimmissa lukemissani venäläiskirjoissa tapahtumapaikkana on ollut Venäjä. Tartuin tämän vuoksi Iloisiin hautajaisiin kutkuttavin ennakkotuntein. Juuri ennen Iloisia hautajaisia olin jättänyt kesken kaksi kirjaa. Toinen niistä oli Andrés Caicedon vimmainen 70-luvulle sijoittuva nuoruuskuvaus Eläköön Rumba, joka jäi Caice...

Kotona sydän on. Se iloitsee. Vaan mistä? Varjosta talon? Vaiko puiston? Tuskin niistä. Puisto on vanha, kituliaat haavat, kauheaa! Talo on raunioina ... Lammet levä valloittaa ... Nuo menetykset! ... Veli vastaan veli ... Loukkaukset! ... Tomua, mädännyttä ... Kallellaan seisot ... Silti kaadu et ... Asumus kenen? Kotiliesi? ... Kortteeri kenen on? Vain kuollut kuoppa, makuusija uuniton ...  (Innokenti Annenski) Lukiessani Ljudmila Ulitskajan romaania Vihreän teltan alla tein varmaankin viime vuosien pakahtumisennätykseni. Sen tunnistaa, jos sen on kokenut. Kun sydän läpättää niin paljon, että pää ei pysy mukana. Kun tekee mieli juosta pitkin katuja ja huutaa: lukekaa Ulitskajaa! Kun tekee mieli mennä viltin alle piiloon ja leikkiä, että muuta maailmaa ei ole. Kun tekee mieli puristaa kaikki rakkaimmat kainaloonsa. Kun itkee ääneti ja kyyneleet vain putoilevat poskille ilman että kuuluu pienintäkään nyyhkytystä. Kun luin Ulitskajaa oli niin hiljaista. Niin kova ...