Siirry pääsisältöön

Kolme pientä palaa torstain kirjamessuilta


Ljudmila Ulitskaja
Ensimmäiseksi riensin Wine Corneriin kuuntelemaan, kun Sammakon Seppo Lahtinen haastatteli Einari Aaltosta, joka on suomentanut Roberton Bolañon massiivisen romaanin 2666. Tämä tilaisuus ei ollut mikään yleisömagneetti ja oikeastaan niin on hyvä. Ei Bolañon kuulukaan olla jokaisen kirja ja tavallaan Bolañosta keskustelun estradiksi sopi hyvin juurikin messujen syrjäisin kolkka. Huonona puolena oli, että aloin saada Aaltosen puheesta selvää vasta esityksen puolivälin paikkeilla, kun ystävällinen messuhenkilö kävi säätämässä hänen mikrofoninsa äänenvoimakkuutta.  

Paljon meni siis osin ohi, mutta on minulla kuitenkin muutama vallan mainio havainto tarjota. 

Aaltosessa 2666.n kääntäminen herätti aluksi rimakauhua ja hän kieltäytyi tehtävästä. Kun toisellekin kääntäjäehdokkaalle kävi samoin, Aaltonen päätti kuitenkin tarttua työhön. Samana päivänä, kun Aaltonen sai käännöksen valmiiksi hän sai verotoimistosta ilmoituksen, että hän saa 2666 euroa veronpalautusta. Sinä päivänä, kun hän lähetti valmiin käännöksen Sammakkoon esitettiin televisiossa Salattujen elämien jakso nro 2666. Hieman myöhemmin Aaltonen matkusti Kiinaan. Varmaan arvaattekin jo, mikä oli hänen huoneensa numero.

*

Wine Cornerista siirryin Katri Vala -tilaan odottamaan Ljudmila Ulitskajaa. Kun hän saapui lavalle vaivuin pikkutyttömäisen ihastuksen valtaan. Herran jestas, muutaman metrin päässä minusta on Ljudmila Ulitskaja ihan ilmielävänä. Ulitskaja antoi itsestään lämpimän ja vahvan vaikutelman. Erityisesti ilahduin, kun ymmärsin muutamia sanoja hänen venäjänkielisestä puheestaan. Istuin toisella rivillä ja kuulkaas, "kyllä se varmaan katto mua." Aikamoisissa fanitunnelmissa siis olin.

Haastattelijana toimi Ulitskajaa kääntänyt naishenkilö, jonka nimi minulta valitettavasti meni ohi. Hän kysyi, mitä mieltä Ulitskaja on siitä, että Suomessa hänen kirjojaan julkaistaan eri järjestyksessä kuin missä ne on kirjoitettu. Ulitskaja vastasi, että teosten kirjoittamisjärjestys vastaa hänen oman elämänsä kulkua. Aluksi hän kirjoitti lapsuudenaikaisista kokemuksistaan ja esimerkiksi romaani 'Medeia ja hänen lapsensa' kuvaa aikaa, jolloin Ulitskajan omat lapset olivat pieniä. Kirjoissaan hän palaa omaan menneisyytensä ja tutkailee, mitä on tehnyt oikein, mitä väärin. Hän sanoi kirjoittamisen olleen hänelle myös hyvin opettavaista.

Keskustelun kohteena oli erityisesti Ulitskajan teos Tyttölapsia (Siltala 2015), joka on viimeisin Suomessa julkaistu teos hänen tuotannostaan. Näinä päivinä häneltä on Venäjällä ilmestymässä uusi romaani, jossa hän palaa samaan päivään, jota kuvaa myös Tyttölapsissa. Kyse on päivästä, jolloin kansalle ilmoitettiin Stalinin kuolleen. Vuosi oli 1953 ja Ulitskaja totesi monitulkintaisesti, että vaikka tuosta vuodesta muistetaan Stalinin kuolema, tapahtui silloin paljon tärkeämpikin asioita eli julkaistiin artikkeli, jossa kerrottiin DNA:n rakenteesta. Ulitskaja on koulutukseltaan biologi. Ehkä tämä oli biologihuumoria?

Ei tarvitse olla kovin paljoa ennustajaeukko tietääkseen, minka  kirjan aion messuilta ostaa. 

*

Torstai-illan päätteksi kävin kuuntelemassa Sofie Oksasen ja Infosota-teoksen (Otava) kirjoittaneen Saara Jantusen keskustelua. Tämä on aihe, joka kiinnostaa minua kovasti ja aion jossakin vaiheessa lukea myös Jantusen kirjan.


Infosodalla tarkoitetaan tietoista vääristellyn ja valheellisen tiedon levittämistä ja sen avulla vaikuttamista. Jantunen avasi infosotaa sanalla DIME, joka tiivistää itseensä infosodan pääasialliset muodot.

D=diplomatia (esimerkiksi Suomen ja Venäjän välillä käydyt lapsiasiakiistat)

I=informaatio (esimerkiksi Suomessakin toimiva SPUTNIK-radiokanava)

M=military eli sotilaallinen vallankäyttö (esimerkiksi ilmatilaloukkaukset)

E=Economy eli talous (esimerkiksi talouspakotteet).

Oli mielenkiintoista kuulla, että vaikka Jantusen kirja on saanut paljon hyvää palautetta, on sitä myös kritisoitu. Jälkimmäinen vaikuttaisi Jantusen mukaan johtuvan pitkälti siitä, että ajatus infosodassa osallisena olemisesta aiheuttaa ihmisissä ahdistusta ja siksi jotkut haluavat kieltää koko ilmiön.

Ihmiselle on tyypillistä ajatella, että hänen ajatuksensa ovat hänen omiaan. Jantunen kuitenkin muistutti meitä siitä, että ajatukset eivät synny tyhjästä ja tyhjiössä, vaan esimerkiksi media muokkaa ajatuksiamme jatkuvasti ja usein tavoilla, joita emme edes huomaa. Infosodan uhriksi on siis helppoa joutua panematta merkille koko asiaa.

Kommentit

  1. Kiitos messuraportista! Aah! Olisin faneillut mukanasi täysillä :))!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos bleue. Olisitpa ollut paikalla. Ulitskajan näkeminen oli suorastaan maagista. Nyt haluan kaikki hänen teoksensa ja ihmeissäni ihmettelen, miten Iloisten hautajaisten kanssa kävi, kuten kävi. Onneksi uusi yritys on aina mahdollinen.

      Poista
  2. Samaa kuuntelemassa, ja minullekin jäi miellyttävä tunne Ulitskajan esiintymisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla Mari a. Minusta tosiaan tuossa tilaisuudessa oli jotain suurta kirjallisen juhlan tuntua. Ulitskaja oli kaikin puolin hyvin vakuuttava. Harmi, että emme törmänneet. Yritin katsella ympärilleni, että näkyykö muita, joilla on bloggarikyltti, mutta en huomannut ketään. Istuin kakkosrivillä. Olin se, jonka pään päällä heilui ihastuksen pilvi. :) Toivottavsti vielä törmätään.

      Poista
  3. Oi, jospa oisin saanut olla mukana... Ulitskaja on niin kiinnostava ja Jantusen kirja alkoi myös kiinnostaa!

    Ihania messupäiviä, Omppu! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Elina, olisi ollut supermahtavaa kuunnella Ulitskajaa kanssasi. Minä kun olen tällainen helposti innostuva, niin olin kyllä todella fiiliksissä. Kaikkein hienointa oli, että vaikutelma Ulitskajasta oli juuri sellainen kuin mitä olin ajatellutkin. Tai no, vähän vielä enemmänkin kuin mitä odotin. Haluan kaikki Ulitskajan kirjat. Kiinnostaisi myös lukea ne ilmestymisjärjestyksessä, koska kuten hän sanoi, teokset seuraavat hänen elämänkaartaan. Jäi myös kovasti kiinnostamaan tuo hänen uusi teoksensa, joka on juuri ilmestymässä. Toivottavasti Siltala hoitaa sen suomeksi.

      Infosota on minusta äärimmäisen kiinnostava aihe. Olen miettinyt noita juttuja omassa epäorganisoidussa päässäni jo pitemmän aikaa, joten tämä teos tulee varmasti avaamaan minulle monia näkökulmmia. Toivottavasti Elina törmätään ja ihanaa messuilua! On se ihanaa ja on se rankkaa, mutta eniten se on ihanaa. *sydän*

      Poista
  4. Ehditpä paljon lyhyessä ajassa! Ajatuksia herättäviä juttuja, varsinkin infosota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskityin tosiaan pelkästään vaan kuuntelemaan nuo kolme esitystä, jotka olivat kaikki sopivasti peräkkäin. Infosota on todellakin kiinnostava asia ja se on sitä erittäin suuressa määrin meille suomalaisille, joiden naapuri on mestari tässä lajissa. Esimerkki: Kun Nemtsov murhattiin, niin mitä tapahtui? Putin katosi mystisesti, jolloin median huomio siirtyi tähän Putiniin katoamiseen ja Nemtsov unohtui tämän Putinin ihmeellisen katoamisen alle.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post