Reader, why did I marry him?

"Elämä on salainen tehtävä." Passio ei ole kirjallisuutta. Se on huumetta, joka vaikuttaa vaikeasti nimettävillä tavoilla. Se sai minut kiemurtamaan itseni läpi, katoamaan ja eksymään, kunnes huomasin seisovani maa-alueella, jolle joku oli pystyttänyt kyltin "Löytöpaikka." Ehkä tosissaan, ehkä piloillaan. Koskaan ei voi tietää. Passio ei valikoitunut klassikkohaastekirjakseni suorinta tietä, sillä alunperin tarkoituksenani oli lukea Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari . Sen ilmeisistä ansioista huolimatta kävi kuitenkin  niin, että jumituin sivulle 440 ja  pitkäksi käyneen lukutauon jälkeen en enää saanut Pynchonin romaanista otetta. Suosittelen kyllä siihen tutustumaan, sillä se on ... melkoinen. Minua pelotti alkaa lukea Passiota , koska aiemmin olen lukenut Lispectorilta teoksen Lähellä villiä sydäntä ja se ei mennyt tunnetasolla kovin hyvin. Lispectorin taitavuus jätti minut kylmäksi ja pitkästyin lukiessani. Se tuntui erityisen pahalta, koska o...

"Ihmisyys on sitä että on yksin." Ihmiselle, johon Lispectorin teksti osuu ja uppoaa hänen lukemisensa on aina riski. Usein kuulee sanottavan, että tietyn kirjan lukeminen vaatii tietyn mielentilan. Lispectorin kohdalla tämä pitää paikkaansa ihan erityisen hyvin. Oma kokemukseni on, että hänen lukemisestaan ei tule mitään, jos en onnistu hiljentämään päästäni niitä kaikkia samanaikaisia ääniä ja ärsykkeitä, joita maailma minulle jatkuvasti syöttää.  Clarice Lispectorin lukeminen parhaimmillaan on meditaatiota. Samanaikaisesti se on kuitenkin myös itsensa altistamista elämän kauhulle. Tästä voi seurata outoja ja epämiellyttäviä tuntemuksia ja niinkin voi käydä, että Lispectorin teksti saa kysenalaistamaan koko olemassaolon ja elämän mielekkyyden. Oppiaikaa eli nautintojen kirjaa lukiessani jouduin pyörteeseen, jota ilmentää seuraava 6. maaliskuuta 2018 kirjoittamani twiitti: "Saattanenko mahdollisesti olla joku Clarice Lispectorin romaanihenkilö vai miksi tuntuu täl...

  Näin kirkkaan ja selittämättömän unen: näin unta että leikin peilikuvani kanssa. Mutta missään peilissä ei ollut minun kuvajaistani vaan niistä heijastui joku joka en ollut minä. Tämän unen vuoksiko minä keksin Ângelan peilikuvakseni? Ehkä unen vuoksi, ehkä ei. Joka tapauksessa kirjailija (mies) keksii Ângelan - naisen. Kirjailija on Adam ja Jumala, Ângela hänen luomansa kylkiluu. Asetelma muistuttaa Lispectorin romaanista Oppiaika eli nautintojen kirja , jossa Lori (nainen) etsii vastausta elämisen kysymyksiin Ulisseksen (mies) oppilaana. Miksi Lispector haluaa alistaa naisen miehen palvelukseen? Miksi hän antaa miehelle Jumalan paikan? Näitä kysymyksiä tarkastelen tässä tekstissä feministisen lukutavan kautta.  Elämän henkäys on kirjoitettu kirjailijan ja Ângelan välisenä dialogina. Minä ja Ângela olemme sisäinen dialogini - minä keskustelen itseni kanssa. Käytännössä keskustelun sijaan kirjailija ja Ângela ilmaisevat itseään vuorotellen kirjailijan sallimissa rajoissa. Mi...

Tässä vaiheessa vuotta on hyvä hetki katsoa hieman niin taakse- kuin eteenpäinkin ja kenties vielä enemmän sivulle. Taakse En tykkää laitella kirjoja paremmuusjärjestykseen. Jotta edes voisin niin tehdä, pitäisi ensin päättää, käytänkö "mittarina" teoksen hyvyyttä vai sitä kuinka paljon itse olen kyseisestä teoksesta pitänyt. Yleensä, kuten tälläkin kertaa, tasapainottelen edellä mainittujen välillä. Olen nyt alkuvuonna lukenut melkein sata kirjaa, mutta saattaa olla, että joku lukemani kirja on jäänyt tilastoimatta. Muutama kirjoista on ollut äänikirjoja, joihin haksahdin pari kuukautta sitten. Olen käyttänyt Storytelin äänikirjapalvelua, joka on tosi kätevä, kun voi lennossa vaihtaa kirjan kuuntelusta sen lukemiseen. Viime viikolla kuitenkin irtisanoin Storytelin, sillä 16,99 euroa kuukaudessa nyt vaan on liikaa. Varsinkin kun esim. Elisa-kirjasta saa usein äänikirjoja kuunneltavakseen parilla eurolla. Valikoima ei tietenkään Elisassa ole yhtä laaja ja joku voi sa...

Tässä listaus Helmet-lukuhaasteeseen tänä vuonna lukemistani kirjoista. Hieman piti mutkia oikoa, että sain listan täyteen, mutta ensisijaista ei tietenkään olekaan se, miten täydellisesti kirjat haastekohtiin sopivat, vaan se, että luetaan PALJON HYVÄÄ KIRJALLISUUTTA. Haastekohdat täyttyivät seuraavilla teoksilla: 1. Kirjassa muutetaan Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran 2. Kotimainen runokirja Susinukke Kosola: Varisto 3. Kirja aloittaa sarjan Irja Salla: Lisa-Beata 4. Kirjan nimessä on jokin paikka Susan Sontag: Musta aurinko 5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta 6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa Lucia Berlin: Tanssia ruusuilla 7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald: Scandorama   8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja Viivi Luik: Varjote...

Kuvan taideteos: Icy and Sot @Moco-Museum, Amsterdam Tämä on haaste, johon osallistuakseen ei välttämättä tarvitse lukea mitään. Luit ihan oikein. Tähän haasteeseen on mahdollista lähteä mukaan lukematta sivuakaan. Tämä eli kokeellisen kirjallisuuden haaste eli häsämuodossa #kokkir on haaste, jonka julistan, koska minua kiinnostaa tietää, minkälaisia kirjoja muut lukijat pitävät kokeellisina. Sen sijaan, että taisteltaisiin verissä päin ja näppämistöt sauhuten siitä, onko joku teos kokeellinen vai ei, lähestytään teoksen mahdollista kokeellista kirjallisuudellisuutta tässä haasteessa lempeän musta tuntuu -fiilistelyn kautta. #kokkir -haasteessa kokeellinen on kirja, jota sen lukija pitää kokeellisena. Haaste alkaa  N.Y.T  ja päättyy  7.9.2019  klo 13.11.  Haasteen suoritustapa : Syyskuun alussa julkaisen koostepostauksen, jonka kommentteihin voit liittää linkin omaan koostepostaukseesi tai vaihtoehtoisesti luetella lukemasi kokeelliset kirj...

Milja Sarkolan uutuusromaanissa Psykiatrini teoksen naispäähenkilö alkaa kuvitella, millaista hänen terapeuttinsa elämä on. Nainen on keski-ikäinen  ja keskiluokkainen, ja elää parisuhteessa juristikumppaninsa Eevan kanssa. Perheeseen kuuluu myös kaksi lasta. Kaikki on sinänsä hyvin, mutta nainen on sairaslomalla, koska kokee suurta merkityksettömyyden tunnetta. Voisi olla niin, kenties voisi, kuka sen tietää voisiko, että terapeutin elämä on kaikkea muuta kuin merkityksetöntä. Että hänellä on elämästä vankka ote tai ainakin vahvempi ja täydempi ote kuin naisella. Kenties myös sillä, että terapeutti on valkoinen heteromies on osansa asiassa.  Ehkä terapeutin on myös helpompi tulla toimeen omien tunteidensa ja päänsisäisten ajatustensa kanssa, jotka naiselle aiheuttavat kosolti vaivaa. Että ei oikein osaa sitä lähintäkään ihmistä rakastaa tai ainakaan sillä tavalla täydesti ja mutkattomasti kuin haluaisi. Että on rakkaudessaan kömpelö, huonoina päivinä posliinikaupan norsu. Ko...

Kuinka usein menet kirjakauppaan ajatellen: ostanpa muutaman kirjan, jotka laitan hyllyyn odottelemaan, josko niiden vuoro joskus tulisi? Itse en ole tehnyt niin koskaan, vaan jokainen ostamani kirja on ollut ns. pakko saada. Siksi onkin kummallista, että joka vuosi hyllyyn kertyy yhä uusia teoksia, jotka saavat kaikessa rauhassa pitää kirjahyllyjäni lämpimänä ilman että häiritsisin niiden rauhaa ryhtymällä lukemaan niitä. Ongelmaan on onneksi ratkaisu tai ainakin osaratkaisu. Sen nimi on hyllynlämmittäjähaaste, jonka lanseerasivat ensimmäistä kertaa vuosi sitten Sivumennen-podcastin vetäjät Jonna Tapanainen ja Johanna Laitinen. Keräsin innolla 12 kirjaa ja olin varma, että ne nyt ainakin tulisivat luettua, kun ne on ihan haasteeseen mukaan otettu. Vaan kuinkas kävi? Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta meni sentään vähän siihen suuntaan, sillä valitsemistani kirjoista sain viime vuoden aikana luetuksi kuusi. Hyllynlämmittäjän tittelistään joutuivat vuonna 2017 luopumaan: Lin...

Vuoden 2019 hyllynlämmittäjähaastekirjani Hyllynlämmittäjähaaste julistettiin ensimmäistä kertaa Sivumennen-podcastissa. Siinä on tarkoitus lukea kirjoja, jotka syystä tai toisesta tai kolmannesta ja usein neljännestäkin on riemulla ostettu ja kotiin kannettu, mutta jotka eivät kuitenkaan ole tulleet luetuiksi. On aina yhtä ihmeellistä, että joku kirja on pakko ihan sillä siunaamalla saada omakseen, mutta silti voi kulua monta vuotta ennen kuin kyseisen kirjan tulee lukeneeksi. HL-haasteessa on tarkoitus lukea vuoden aikana kaksitoista sellaista kirjaa, jotka ovat pitäneet kiinni kirjahyllypaikastaan jo pidempään. Kun vuonna 2017 osallistuin ensimmäistä kertaa hyllynlämmittäjähaasteeseen onnistuin lukemaan puolet haasteeseen valitsemistani kirjoista. Viime vuonna meni jo paremmin ja luin 8 haastekirjaa, jotka olivat: Vuoden 2018 hyllynlämmittäjät Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus Vladimir Nabokov: Invitation to a beheading Svetlana Aleksijevits: Tśernobyl...