Siirry pääsisältöön

Etuilevat kirjat - katsaus alkuvuoden luettuihin ja tulevaan


Tässä vaiheessa vuotta on hyvä hetki katsoa hieman niin taakse- kuin eteenpäinkin ja kenties vielä enemmän sivulle.

Taakse


En tykkää laitella kirjoja paremmuusjärjestykseen. Jotta edes voisin niin tehdä, pitäisi ensin päättää, käytänkö "mittarina" teoksen hyvyyttä vai sitä kuinka paljon itse olen kyseisestä teoksesta pitänyt. Yleensä, kuten tälläkin kertaa, tasapainottelen edellä mainittujen välillä.

Olen nyt alkuvuonna lukenut melkein sata kirjaa, mutta saattaa olla, että joku lukemani kirja on jäänyt tilastoimatta. Muutama kirjoista on ollut äänikirjoja, joihin haksahdin pari kuukautta sitten. Olen käyttänyt Storytelin äänikirjapalvelua, joka on tosi kätevä, kun voi lennossa vaihtaa kirjan kuuntelusta sen lukemiseen. Viime viikolla kuitenkin irtisanoin Storytelin, sillä 16,99 euroa kuukaudessa nyt vaan on liikaa. Varsinkin kun esim. Elisa-kirjasta saa usein äänikirjoja kuunneltavakseen parilla eurolla. Valikoima ei tietenkään Elisassa ole yhtä laaja ja joku voi sanoa, että menee sitä rahaa paljon turhempaankin. Totta. Kun mukaan kuitenkin lasketaan Netflix, Spotifyn perhepaketti, Elisaviihde, HBO ja Dropbox tulee siitä aikamoinen summa vuodessa.

Back to books.

Alkuvuonna lukemistani kotimaisista kirjoista haluan nostaa esiin seuraavat:

Eeva Turunen: Neiti U. muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa (klik)
Saara Turunen: Sivuhenkilö (klik)
Marjo Niemi: Kaikkien menetysten äiti (klik)

Ulkomaisista suomennetuista kirjoista puolestaan erityismaininnan ansaitsevat:

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin (klik)
Svetlana Aleksijevitši: Tšernobylistä nousee rukous (klik)
Clarice Lispector: Passio (klik)

Englanninkielisistä kirjoista vaikuttavimpia olivat:

Meena Kandasamy: When I hit you (klik)
Abdellah Taïa: Infidels (klik)
Uzodinma Iweala: Speak no evil (klik)

Esseekirjallisuuden osalta eniten liekehdytti Silvia Hosseinin kokoelma Pölyn ylistys (klik).

Kotimaisista tietokirjoista eritismaininnan ansaitsevat Maija Salmen ja Meeri Koutaniemen Ilopangon vankilan naiset (klik) sekä Johanna Vehkoon ja Emmi Niemisen tietosarjis Vihan ja inhon internet (klik). Käännetystä sarjis/tietokirjallisuudesta erityisen avartavia kokemuksia olivat Liv Strömquistin sarjikset Kielletty hedelmä (klik) sekä Prinssi Charlesin tunne (klik).

Kaikkien edellä mainittujen kategorioiden ulkopuolelta on vielä ihan pakko mainita Maggie Nelsonin Argonautit (klik).

Äänikirjoista suurimman vaikutuksen tekivät Jani Toivolan itsensä lukema Kirja tytölleni (klik), Maria Veitolan niin ikään hänen itsensä lukema Veitola (klik) sekä David Lagercrantzin Minä, Zlatan Ibrahimović, joka Kari Ketosen lukemana meni henkeen ja vereen (postaus tästä tulossa 15.7).

Runokokoelmien kohdalla vain muutaman teoksen esiin nostaminen tuntuu vielä proosaakin enemmän kidutukselta ja tilannetta helpottaakseni annan itselleni armoa ja luettelen seuraavassa viisi tärkeintä vuoden 2018 ensimmäisen puoliskon aikana lukemaani runokokoelmaa

Tiina Lehikoinen: Multa (klik)
Rae Armantrout: Kunhan sanon (klik)
Susinukke Kosola: Varisto (klik)
Lassi Hyvärinen: Tuuli ja kissa (klik)
Johanna Venho: Saaren runot (klik)

Eteen


Koska alkuvuoden lukemisten tarkasteluun kului paljon tilaa otan vahingon takaisin nostamalla syksyn tulevasta kirjasadosta vain yhden teoksen, josta 100 prosenttisella varmuudella tiedän, että se on sielukirjallisuuttani. Tiedän, koska olen tämän kirjan jo aiemmin lukenut englanniksi. Kyseessä on Rachel Cuskin teos Outline, joka suomeksi julkaistaan nimellä Ääriviivat (S&S).


Sivulle



Olen huijannut itseäni ajattelemalla, että ostan kirjoja lukeakseni. Todellisuus on kuitenkin opettanut, että ylivoimaisesti suurin osa ostetuista kirjoista majailee hyllyissäni lukemattomana vuodesta toiseen. Aina tulee vastaan joku jonossa etuileva uutuus ja kirjastosta ei pääse ulos ilman että reppu olisi täynnä kirjoja.

Yritän taas kerran tehdä ryhtiliikkeen ja tulevana syksynä lukea enemmän omistamiani kirjoja. Valinnanvarasta ei todellakaan ole puutetta, sillä varovastikin laskien olen pelkästään tänä vuonna ostanut/pelastanut kirjastojen poistomyynnistä 50 kirjaa.

Useimmat ostamistani kirjoista ovat englanninkielisiä pokkareita ja tähän on käytännölliset syyt: pokkarit ovat halvempia ja kevyempiä kantaa mukana kuin kovakantiset ja olen muutoinkin mieltynyt lukemaan pokkareita/pehmeäkantisia, koska ne tuntuvat kädessä kotoisemmilta.

Hyllynlämmittäjähaasteeni on suunnilleen puolivälissä, joten siinäkin riittää vielä lukemista.

Sitten olisi esimerkiksi nuo tämän postauksen kuvassa olevat kirjat, joista suurimman osan olen ostanut viimeisen vuoden kuluessa. Monet niistä vielä raahannut kotiin jostain matkalta. Löytyykö joukosta kirjoja, joita voisit suositella?

Toisinaan tulee kausia, jolloin luen mieluummin englanniksi kuin suomeksi. Ihmeellinen juttu, enkä tiedä mistä se johtuu, mutta englanniksi lukemiseen kuvan kirjakasa tarjoaa ihan mukavasti vaihtoehtoja.

Toinen ryhtiliikkeeni liittyy uutuuskirjojen lukemisen vähentämiseen. Olen nyt pari viime vuotta kärsinyt jatkuvasti enempi vähempi uutuusähkystä, joka tietenkin on omaa syytäni, kun en ole pystynyt vastustamaan kiinnostavia uutuuksia. Osasyy ähkyn tunteeseen on, että uutuudet ovat vahvasti läsnä blogeissa ja keskusteluissa kaverien kanssa. Syntyy helposti ns. hullut päivät -efekti eli pakkohan minunkin on, kun kerran muutkin . Esim. englanninkieliset uutuudet eivät ähkytä ollenkaan yhtä rankasti, koska ne saadaan suomeksi vasta jälkijunassa, jos silloinkaan.

Uutuuksien lukemisen vahvaan asemaan omalla kohdallani havahduin toden teolla, kun Helmet-kirjaston sallima 50 varauksen määrä tuli täyteen. Jos varauksia on jatkuvasti tuollainen määrä on mahdotonta ehtiä lukemaan vanhempaa kirjallisuutta tai oman hyllyn kirjoja. Niinpä kävinkin äsken Helmet-tililläni ja heivasin mäkeen 20 uutuuskirjavarausta. Enempään en pystynyt, mutta olipa tuokin jo edes alku.

Olisi mukava kuulla, miten te muut lukemisianne järjestelette? Kärsiikö kukaan muu kroonisesta uutuusähkystä vai ovatko uutuudet pelkästään iloinen asia?



Kommentit

  1. Hanne Ørstavik, Jeanette Winterson ja Edna O'Brien suosikkejani, etkö käy kirjastossa...? Göteborgilainen Asko Sahlberg ja Jean Rhys hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkien mainitsemiesi kirjoista olen pitänyt. Tuon Edna O'Brienien elämäkerran tilasin vahingossa, kun oli tarkoitus tilata se hänen romaaninsa Country girl.

      Käyn kirjastossa ihan liikaakin ja siksi mm. tämä kasa on lukematta :D

      Poista
  2. Johannes Anyuru mahtava kirjailija, oltu melkein naapureja Göteborgis, häntä kiva kuunnella, viisas mies:
    http://hannelesbibliotek.blogspot.com/2017/03/de-kommer-att-drunkna-i-sina-modrars.html

    Viimeisin:
    http://hannelesbibliotek.blogspot.com/2018/04/stromavbrottets-barn-av-johannes-anyuru.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anyuru oli vieraana Helsinki Lit -tapahtumassa ja oli kaikin puolin (mukaan lukien sympaattisuus ja söpöys) ihana. Kiitos linkeistä.

      Poista
  3. mitt motto:
    Böcker är inte färskvara, behöver inte åtnjutas omedelbart, tål lagring.

    VastaaPoista
  4. Useita tuttuja kirjoja on tuossa kuvassasi. Siis nimeltä tuttuja, osa odottaa minullakin edelleen lukuvuoroaan. Irinan kuolmia aloittelin talvella, mutta se jäi kesken kun piti alkaa lukea kirjaston kirjoja. Olin tuolloin Suomessa ja ostanut kys. kirjan omakseni, joten ajattelin että luen sen sitten kun palaan kotiin, mutta nähtävästi unohdin :D

    Diskin Gratitude oli minulla lainassa kirjastosta, mutta en ehtinyt lukea sitä kun piti se palauttaa. Sympathizeria olen aloitellut kaksi kertaa, mutta molemmilla kerroilla jäi kesken jo melko alussa. En osaa edes sanoa miksi. Jokin siinä tökkäsi – ehkä yritän vielä joskus kolmannen kerran. Yanagihara ei ollut mun kakkupala, mutta eipä siitä enempää. :P

    Koen itseni blogimaailmassa jokseenkin sivussaseisojaksi sijaintini takia enkä siksi tunnista itseäni noista ”kirjablogit sitä ja tätä ja plaa plaa” -valituksista. Noukin vinkkejä suomalaisista uutuuksista, joita sitten lukea visiiteillä. Niin sanottu uutuusähky ei siis ulotu minuun. Joskus kyllä tuntuu, että täällä julkaistaan niin paljon kaikkea jännää, että niiden kanssa meinaa tulla paniikki enkä yleensä saa luettua kuin murto-osan uutena ja loput sitten tyyliin vuoden tai pari jälkijunassa. Mutta onneksi kirjat eivät vanhene!

    Tunnistan tuon kirjaston kirjojen kiilailun – ne menevät aina etusijalle ja oma hylly ”kärsii”. Pidän joskus lainattomia kausia eli en edes mene kirjastoon ja luen vain omasta hyllystä. Taidan nytkin tehdä niin: tosin pitää palauttaa eräs kirja, joten täytyy toivoa ettei tartu mitään mukaan sillä reissulla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sun kohdalla tilanne on varmasti vähän erilainen, kun ne suomalaiset uutuudet ei hyppää yhtä lailla päälle ja voi olla enempi virkistävää ja kiinnostavaa tutustua niihin blogeissa. Ulkomaiset uutuudet ei mulla ähkytä tosiaan samalla tavalla, vaikka toki usein manaan sitä, että en ehdi lukea kaikkea kiinnostavaa, mitä maailmalla julkaistaan. Ostelen niitä sitten ja makuutan hyllyssä.

      Kun pystyisikin pitämään itsensä kirjastosta pois niin se helpottaisi kummasti. Tykkään vaan ihan hirmuisesti kierrellä kirjastossa, joten joten ...

      Poista
  5. Mielelläni lukisin tekstisi Hurmeen Niemestä. Itsellä se odottaa vielä lukemista, vaikka olen siitä osia lukenutkin. Pystyykö sitä lukemaan vauhdilla vai pitääkö siihen varata erikseen pitkä lukuaika? Joskus pitkän lukuajan kirjat jäävät minulla odottamaan liian pitkäksi ajaksi ja koko lukutunnelma väljähtyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Hurmeelta vaan Hullun, joka oli erinomainen. Niemi ei ole kauheasti vetänyt puoleensa, vaikka tietenkin oli kiire se ostaa. :D Joskus ajattelen, että kenties on niin, että pidän enemmän Hurmeesta kuin hänen kirjoistaan. :D

      Poista
  6. Cusk! Cusk! Ootko saanut jo trilogian viimeisen osan käsiisi? Mä en vielä, mutta huh huh huh!

    Mulla on Anuyry vielä lukematta. Ja arvaa mistä se johtuu? Siitä, että se on mun oman hyllyn kirja :D Jos olisin lainannut kirjastosta, olisin varmasti jo lukenut!

    Ja hetkonen, onko sulla edelleen A Little Life lukematta? Nyt! Vaikka joo, se on kyllä raastava. Upea, mutta raastava. Suosittelen myös Dag Solstadia, pidin kovasti tuosta hänen kirjastaan. Ja Linda Grant - häntä pitäisi lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä sitä kolmososaa hankkinut, mutta pitää se ostaa, kun mulla on nuo edellisetkin. Suomennosta odotan kovasti ja teen sitten taas alleviivauksia ja katson, osuivatko ne samoihin kohtiin kuin englanninkielisessä.

      Anyuru on loistava. Lue se ihmeessä.

      Joo, edelleen on A Little Life lukematta. Tosi moni on kuvannut sitä rankaksi ja en sitten ole uskaltanut edes aloittaa. Solstadin kirjan olen pariinkin kertaan jo lainannut kirjastosta, mutta vienyt lukemattomana takaisin. Ostin sitten oman kappaleen viime syksyn kirjamessuilta, mutta voi voi ...

      Poista
  7. Miten järjestelen? Kaoottisesti, en yleensä edes selailen uutuusluetteloita koska jotenkin ajatus siitä että uutuus olisi edes kiinnostava asia, no, ei kiinnosta. Nyt juuri on menossa Sivuhenkilön innoittamana #uudetklassikot -haaste. Yritin myös alkuvuodesta sisällissotahaastetta mutta en jaksanut sitä rumuutta ja synkkyyttä kuin muutaman kirjan verran. Ehkä vastaus kysymykseesi on: menen teemojen ja niistä johdettujen haasteiden kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä mitä mitä! Mikä tämä #uudetklassikot -haaste on? Kuulostaa tosi kiinnostavalta. Sivuhenkilö on hyvä edustaja ko. sarjaan ja lisäksi tulee heti mieleen Koko Hubaran Ruskeat tytöt.

      Mulla tahtoo noiden haasteidenkin kanssa käydä niin, että kun lähden mukaan johonkin haasteeseen, niin sitten huomaankin, että luen ihan jotain muita kirjoja, vaikka normaalisti lukisinkin teoksia, jotka sopivat ko. haasteeseen. Ihmeellistä. Ehkä sitten koen haasteetkin jotenkin kahlitseviksi. Silti ne aina innostaa kovasti.

      Poista
  8. Sä olet paljon pahempi rohmu kuin minä, vaikka mullakin on yleensä parikymmentä kirjaa lainassa ja toistakymmentä varattuna.

    Suosittelen Asko Sahlbergiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustan. Olen rohmu ja tilanne on vaan pahentunut viime vuosina.
      Sahlbergiltä olen pari lukenut ja on kyllä ollu hyviä.

      Poista
  9. Kuvasi kirjoista olen lukenut vain Ørstavikin. Se on hyvä - tosin melko ankea rikkinäisen perheen kuvaus. Edna O'Brienin romaanin Country Girls olen lukenut, toivottavasti saat senkin käsiisi.

    Tiedätkin, että minulla ei ole uutuusähkyä. Ei kirjaa ole pakko lukea heti kun se on ilmestynyt. Myöhemminkin ehtii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogiaikana olen lukenut vaan yhden Ørstavikin, mutta jo ennen blogia luin häneltä useampiakin teoksia. Hän on kyllä kiinnostava. Edna O'Brienilla on laaja tuotanto, josta en ole lukenut kuin sen August is a Wicked Month ja huh, siinä oli yksi ihan hurja kohta.

      Juu myöhemminkin ehtii, mutta jotenkin uutuudet vie mut aina mukanaan

      Poista
  10. Samojen ongelmien kanssa painitaan myös täällä: kirjastolainojen ja oman hyllyn kirjojen välillä tasapainoilu on yllättävän rankkaa! Oon kans yrittänyt rajoittaa kirjastosta lainaamista ja varailua (kaikkien kirjojen osalta), mutta kohta on jo syksy ja uudet kirjat enkä pysty vastustamaan. Mulla ei ehkä niinkään ole uutuusähky, ei ainakaan nyt, mutta selkeä lainausongelma.

    Aivan ihanan näköinen tuo pinosi! Oon lukenut niistä Han Kangin The White Bookin (oli mulle tosi merkityksellinen), Celeste Ng'n Little Fires Everywheren (ärsyttävä) ja Hanya Yanagiharan A Little Lifen (problemaattinen, en vieläkään tiedä mitä ajatella). Sit kiinnostaa tosi paljon Nell Zink, Jeanette Winterson, Clarice Lispector (lainasin vasta tuon saman kirjan), Asko Sahlberg (pari kirjaa lainassa), Juha Hurme ja Linda Grant. Ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vielä toistaiseksi syksyn suhteen aika hyvä tilanne. En ole kauheasti edes katalogeja lukenut, koska sitten saattaisi käydä niin, että listat alkaisi täyttyä.

      Muistankin, että luit tuon White Bookin ja sen, että sulle tuo Ng:n kirja oli pettymys. Se Ng:n eka oli tosi kiinnostava, harmillista, jos tämä toinen ei ole yhtä hyvä. Nell Zinkin kirjalla on jo niin mahtava nimikin. Se on taas niitä, jotka oli ihan pakko just sillä siunaaman hetkellä tilata ...

      Linda Grantilta olen lukenut useampia teoksia ja häneen voi aina luottaa.

      Poista
  11. Mä vähän myöhässä huutelen, mutta omien lukemattomien ja uutuuskirjojen ähkyahdistus on niin tuttu! Poistin kaikki varaukset kirjastosta paria e-kirjaa lukuunottamatta. Kyllä tästä selvitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tässä mitään "parasta-ennen-kommentoida-päivää" ole :D
      Tuo oli kyllä hurja teko, että poistit lähes kaikki varaukset. Mulla on edelleen noin 30 kappaletta varauksia, mutta niistä melkein kaikki on lukittu. Saas nähdä miten tässä käy :D

      Poista
  12. Ah. Jokin aika sitten sain Ääriviivat (niitä olenkin alkanut kaivata ☺☺☺), mutta niin monta kirjaa on kesken, etten vielä ole lukenut. Mutta vihdoin ensimmäinen Cusk ♥ ja on tuossa pinossa päällimmäisenä.

    Tuossa kuvan kirjapinossasi on ainakin yksi, jonka olen lukenut ja itse asiassa aika äskettäin, olisko ollut kesällä: Emily Nasrallahin Muistot. Pidin todella paljon. Suosittelen. (Kerrankin näin päin ☺.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistot kököttää kasassa edelleen. Mitä nyt muutama kirja on sitten viime näkemän tullut pinoon sen päälle. Hyvä kumminkin tietää, että se kannattaa lukea.
      Ääriviivat luin nyt uudestaan ja kirjoitin siitä Nuoren Voiman nettisivuille: https://nuorivoima.fi/lue/arvio/itse-on-tiella. Itse asiassa kyseinen kirjoitukseni julkaistiin juuri tänään, että sikälikin hauska ajallinen sattuma kommenttisi kanssa. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän